LUMIKIT KIVEN SISÄSSÄ


*** "Lumikit"-näytelmän ensi-ilta
*** teatteri Kultsassa 18.11.2000

Näin "Lumikit"-näytelmän kantaesityksessään (1987) Tampereen Kellariteatterissa. Näytelmä tuntui realistisemmalta ja siksi vaikuttavammalta kuin juuri mikään mitä olin aiemmin teattereissa nähnyt. Sairaalan ilmapiirin vangitseminen kuuden naishahmon kautta oli näköiskuva suomalaisista sellaisella tavalla, jota ei päässyt pakoon.

Tv-versiota lukuun ottamatta en ollut nähnyt "Lumikkeja" sittemmin, ennen kuin löysin heidät Helsingin Sörkästä, pommisuojan soukosta. Ympäristön ja harrastajateatterin (Kultsa) vaikutuksesta näytelmä tuntui säilyneen ja säilyttäneen kosketuksensa Suomeen... mutta realismin sijaan "Lumikit" olikin nyt enemmän kuin pelkkä näköiskuva, se oli kaavakuva: näytelmähän oli täynnä vihjeitä siitä, mikä säätelee korjaamoon tuotuja ihmiskehoja.

Ei siis realismia vaan mysteeri: tässä on naistentautien osasto numero 4 ja huone numero 5, jossa on normaalisti paikalla 5 potilasta. Kun huoneeseen tuodaan yksi lisää käytävältä, on jonkun pakko kuolla. Mutta kenen?

Numerotarkasti säädellyssä yhteiskunnassa vinkkejä täytyy kuunnella siitä, mitä nämä naiset tuovat mukanaan ulkoisesta maailmasta, siitä, millaiset numerot he ovat sisäistäneet kohtalostaan. Kellä on mittari korkeimmalla tai ketä kaavoittavat laajempaan systeemin sopimattomat numerot, hän ei sovi myöskään tähän tilaan, jossa miehet ovat läsnä ainoastaan... laitteillaan ja numeroillaan, tietysti.

Ja numerot näkyvät kaikessa siinä, mistä 'lumikit puhuvat. Yleisesti ottaen 5 tietää poikkeustapausta, samoin alkuluvut (23-vuotias hoitaja ja 47-vuotias Saimi), koska niitä ei voi jakaa tekijöihinsä, sijoittaa osaksi patriarkaalisen yhteiskunnan lainomaisuuksia.

Ryhmän vanhin, viimeksi tullut Saimi on ollut raskaana 5 kertaa, mistä viides on menehtynyt. Myös jollain muulla, olisiko ollut Maire, on takanaan 5 raskautta, niistä 2 on päätynyt keskenmenoon. Saimi myös ilmoittaa kotipuolensa (pakkas)lukemiksi 25 astetta (=5 potenssiin 2) ja hän on uudelleen yrittämässä 5. synnytystä.

Ei liene vaikea arvata kuka porukasta kuolee? Jo näytelmän alussa katsojille on esitelty huonokuntoinen Mirja, jolta on leikattu kohtu ja ilmeisesti myös munasarjat, mutta näytelmän jälkipuoliskolla hänen Raamattunsa välistä putoaa 5-lehtinen apila, jonka 5. lehti _irtoaa_ hoitajan toheloinnin vuoksi. Mitä todennäköisimmin Mirja tulee siis paranemaan, ja näinhän käykin.

Juuri sen ansiosta, että Teatteri Kultsan harrastajaryhmä tekee niin luontevasti niin erilaisten naishahmojen elämänkuvat, näytelmästä alkaa kuulostelemaan jotain isompaa ja syvempää edustavuutta kuin pelkkä näköiskuva. Ja koska "Lumikit" on ammattinäyttelijän, Liisamaija Laaksosen kirjoittama, on hyvinkin mahdollista, että se on rakentunut niin sävelmäntarkasti; kuusi erilaista naisenääntä, joita ohjaavat heidän elämänsä tunnusnumerot, kaavat joita he välittömästi ylittävät keskinäisen ystävyyden ansiosta.

Katsoinko "Lumikkeja" mieserityisesti? Ainakin muistikuvani lienevät siten rakentuneet. Parhaiten muistin sen miten Saimi (Kellariteatterissa häntä esitti ikiviehko Eila Roine) toisti poikansa lausetta: "Vieläkö työkin äijän kanssa tökitte?". Sörkässä näkemääni tulkintaa yhtä paljon kuulostelin kuin katsoin, etsien mikä sitä ohjaa - ja ihmetellen, tehdäänkö enää missään näin simppelin hienoja kamarinäytelmiä?

Helsingin teatteri Kultsassa "Lumikit" näkyy pyörivän vielä 16.12. saakka, enimmäkseen ke, pe ja su.