Raportti Teemu Ikosen väitöksestä 26.2.2001

HYPERTEKSTIÄ 1700-LUVULLA

[M.G. Soikkeli]

Jo kaksisataa vuotta kirjallisuus on kestänyt sen romanttisen tekijämyytin varassa, että kirjallinen teos edustaa tekijänsä ominaisuuksia, mutta digitaalisen tekstuaalisuuden myötä sanataide on palaamassa harharetkeltään. Tällaisiakin johtopäätöksiä voi vetää Teemu Ikosen teeseistä, kun hän 26. helmikuuta väitteli Denis Diderosta ja lukijaroolin rakentumisesta "täydentävässä lukemisessa".

"Kirjallisuudentutkimuksessa on Aristoteleesta lähtien pidetty ihanteena kokonaisuutta, jolla on selvä alku, keskikohta ja loppu. Tällaista teosta on verrattu elävään olioon. Diderot'n kirjoituksista olen johtanut käsityksen kirjoituksesta, joka on orgaaninen toisella tavalla. Se ylittää omat rajansa jatkuvasti, muuttaa muotoaan, haaroittuu, kytkeytyy toisiin teksteihin."
Ikonen muistutti lectiossaan, että 1700-luvun kirjailijat sisäistivät aikakautensa sensuurin niin hyvin, että esimerkiksi romaanit tekeytettiin muuksi kuin romaaneiksi. Ateistinen filosofia taas oli julkaisuna pornografian veroista eli sitä julkaistiin ns. klandestiineina ja anonyymeinä underground-teksteinä. Eikä ainoastaan sensuuri monimielistänyt suhtautumista kirjalliseen luomiseen, vaan ylipäänsä aikakauden käsitys siitä, että kirjoitus peitti totuuden taakseen: kirjojen koettiin sammuttavan lukijan "oman järjen".

Vastaväittäjänä toiminut Päivi Mehtonen keskittyi kysymyksissään erikseen historialliseen ja teoreettiseen kontekstiin. Historiapuolesta Mehtonen tenttasi sitä, miksi Diderot'n vaikeuksien taustaksi esitetään vain klassismin vaatimus, muttei tueksi "säännöttömän ylevän" ja "hämärän ylevyyden" teoriaa eli klandestiinikirjallisuuden traditiota. Ikonen myönsi, että tämä puoli tutkimusta on vielä edessäpäin, etenkin vertailukohtana nykypäivän ns. ergodiselle kirjallisuudelle, jossa lukija niin ikään joutuu täydentämään lukemaansa. Näin Ikonen väitöskirjassaan:

"Libertiinit klandestiinikirjailijat kehittivät kirjoittamisen, kopioinnin ja tekstien levittämisen tekniikoita, joiden avulla he voivat kyseenalaistaa auktoriteetteja ja käsitellä kiellettyjä aiheita joutumatta rangaistustoimenpiteiden kohteeksi."
Teoriapuolella keskustelua käytiin Diderot'n tavasta käyttää imitaation käsitettä. Ikonen esitti, että Diderot'n kuuluisa näyttelijän paradoksi (näyttelijä ei saa jäljitellä tunnetta jota tuntee eikä tuntea tunnetta jota jäljittelee) muistuttaa jälkistrukturalistista identiteettikäsitystä. Vastaväittäjä halusi tietää, oliko Diderot'n kohdalla kyse nimenomaan platonisesta mallista, jonka mukaan hyvä jäljittely johtaa subjektin ja jäljittelyn kohteen välisen rajan katoamiseen, mistä sitten päädyttiin keskustelemaan käsitteistä imitaatio / representaatio / simultaatio.

Ikonen: "Horatiuksesta lähtien imitaation käsite on merkinnyt representaation lisäksi myös jäljittelysuhdetta kirjoittajan ja hänen edeltäjiensä välillä. Kirjoitus on tältä kannalta rajankäyntiä omaperäisyyden ja toisten matkimisen välillä."

Avoimeksi jäi, onko Diderot'n käsitys enempi platoninen (mimeettinen toiminta hämärtää kategorioita ja identiteettiä) vaiko aristotelinen (mimeettinen toiminta vahvistaa identiteettiä), etenkin kun Diderot'lla miehen ja naisen katsotaan edustavan erilaista imitaatiotapaa.

Ikonen: " [1700-luvulla} Asioiden todellinen luonto" määriteltiin ideaalisesti ja erotettiin siitä, minkä katsottiin kuuluvan pelkkien ilmentymien tai ilmiasujen piiriin. 'Ihmisluonto' tarkoitti vastaavasti ihmisen olemusta, joka voitiin määritellä platonistisesti tai aristoteelisesti."

Ymmärtääkseen mihin kaikkeen maailmankuulun ensyklopedistin filosofin kirjallisuuskäsitys liittyi kirjallisuusteorian historiassa, olisi väitöstä pitänyt edeltää kokonainen seminaari; näin monidiskurssisessa aiheessa se olisi suorastaan välttämättömyys yleisölle. Vaikka väitöstilaisuus kokonaisuutena oli sitten tavanomaisen kuivakas ja unettava, mutta Ikosen tutkimukseen kannattaa ehdottomasti tutustua, etenkin kun se on kohteensa periaatteita kunnioittaen julkisesti ja tekijäsubjektista riippumattomasti saatavilla: http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/taite/vk/ikonen/imitaati.pdf

Lisää tietoa Diderot'sta:
http://www.utm.edu/research/iep/d/diderot.htm