Raportti Helsingin yliopiston
virkaanastujaisesitelmistä 11.10.2000

[M.G. Soikkeli]

DEKKARI & ISLAM

- PIINKOVAA TIEDETTä

Miksei opiskelijoita patisteta kuuntelemaan professorien virkaanastujaisesitelmiä: sieltä voi saada vartissa tietopaketin, jollaista muuten joutuu pitkään kokoilemaan professorin luennoista ja artikkeleista. Lisäksi nuo esitelmät ovat tiedepolittisia linjanvetoja, joihin saatetaan palata vielä vuosikymmeniä myöhemmin, kun jälkiviisastellaan että olisihan tuo pitänyt tajuta jo ensimmäisestä julistuksesta.

Heta Pyrhösen esitelmä (11.10. 2000) Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professuuriin oli täydellinen esimerkki lajityypistä: Pyrhönen tiivisti esitelmäänsä dekkaritutkimuksen taustan, tilanteen ja tulevat suunnat. Kuulija sai vihiä kirjallisuustieteen tutkimustavasta ylipäänsä ja dekkaritutkimuksen imusta erityisesti.

Pyrhönen vertasi dekkarin lukijaa salapoliisiin ja kirjailijaa rikolliseen, joka petkuttaa ja paljastaa toimintatapaansa. Dekkaritutkimuksen ensimmäiseksi vaiheeksi hän nimesi muotopuhtauden analyysin, jossa tutkijat vertasivat itseään kirjailija-rikolliseen pyrkien osoittamaan oman nokkeluutensa. Tutkimuksen varsinainen buumi alkoi strukturalismin suunnattua kiinnostuksen kirjallisiin rakenteisiin: juuri dekkarin avulla voitiin tarkastella kertomustekniikan perusteita; toisaalta kehittyi myös lukijalähtöinen tutkimus.

En tiedä onko Pyrhönen käsitellyt sarhamurhaajia kirjoissaan - dekkaritutkijoiden kovaa kamaa on yllättävän vaikea saada käsiinsä! - mutta hänen mainiot esimerkkinsä kuulostivat etusivun uutiselta.

Pyrhösen jälkeen esiintyi puolestaan Jaakko Hämeen- Anttila, joka hänkin on tuttu kirjallisuuden ystäville, onhan tuore arabian & islamin professori kääntänyt sellaiset maailmankirjallisuuden klassikot kuin Gilgamesh ja Koraani. Hämeen-Anttilaan sopii sama määritelmä kuin millä tiedekunnan varadekaani esitteli edellistä (ammattiinsa nähden) nuorta professoria: "piinkovaa tiedettä", kansainvälisesti edustuskelpoista. Pyrhösen tapauksessa viehkoa on sekin, että dekkarin kaltaisella "piinkovalla" asiantuntemuksella hän jätti professorin viranhaun loppusuoralla taakseen kolme kovaa kundia. Ei mikään pyrrhoksen voitto...

Hämeen-Anttila esitelmöi aiheesta "Islam-tutkimuksen uusia näkymiä Suomessa" ja esitelmänsä formulaan kuuluvasti kertoi hänkin taustat, tilanteen ja tulevaisuuden. Kun vielä puoli vuosisataa sitten Koraania tulkittiin Suomessakin filologisesti, on islam-tutkimus tätä nykyä painottunut uskonnon variaatioihin ja monimutkaiseen syntyhistoriaan. Etenkin islamin saamien vaikutteiden kirjavuus ja niiden taantuminen kansanperinteeksi on tutkimusalue, johon suomalaisilla olisi mahdollisuus erikoistua kansainvälisellä tasolla.

Islamin monimuotoisuuden tutkimus antaa osaltaan medialle esimerkkejä siitä, miten rinnatuksin uskonnot ovat kehittyneet ja miten läheltä nykypäivää on löytynyt uskonnon synkretistisiä muotoja. Hämeen-Anttila muistutti, että islamin ja kristinuskon vertailu, etenkin näiden uskontojen mystiikan, on sekin tärkeä alue nykyiselle islam-tutkimukselle.

Kiehtovinta tällaisten tiedepläjäysten kuuntelussa on etsiä niille yhtymäkohtia, pääasiassa tiedepoliittisia mutta myös sisällöllisiä. Ehkäpä sadan vuoden päästä nähdään sellainenkin professori, joka on erikoistunut uskonnollisiin dekkareihin? Onhan "Kuka murhasi Jeesuksen?" niin pitkään jatkunut teologinen seuraleikki, että uskontodekkarien tutkijalle sietäisi perustaa ainakin metafysiikan oppituoli.

Mutta ymmärtävätköhän yliopistot millaisia lahjakkuuksia he saavat professoreikseen? Jotain yliopistojen tylsämielisyydestä kertoo ainakin se, että esimerkiksi Pyrhösen esitelmää ei mainostettu missään. Kaikeksi onneksi saman aamun Hesarissa oli professorin haastattelu, jossa paljastettiin yleisen salatieteen aika ja paikka.