[M.G. Soikkeli]

MILLÄ KIELELLÄ APPELSIINI KUORITAAN

Ranya ElRamly ja maailmankirjat

** Kirjailija Ranya ElRamly Turun Kirjakahvilassa 12.11. 2002

Millä kielellä pitäisi puhua jumalasta? Entä rakkaudesta tai musiikista? Tällaiset kysymykset eivät ole pelkkää runoutta kirjoittajalle, joka suhtautuu kieleen musiikkina ja proosankin tarpeiksi etsii ensin sopivan kielen. Suomalaisen lukijakunnan onneksi Ranya ElRamly eli härmäläisittäin 'Hietasen Raija' valitsi suomen tehdessään kertomuksella suru&ilotyötä, etäännyttäessään elämäänsä vanhempiensa kertomukseksi, jossa maailmat ja kielet, egyptiläinen mies ja suomalainen nainen kohtaavat.

Intialaissyntyisen ElRamlyn "Auringon asema" on ollut mediassa runsaasti esillä ensimmäisenä suomalaisena "maailmankirjallisuutena" tai jopa "postkolonialistisena" romaanina. Vieraillessaan marraskuussa Turun Kirjakahvilan vieraana ElRamly kuitenkin osoitti, että tyylilajien kehyksissä tämä esikoisteos profiloituu paljon paremmin kuin kulttuurien basaarissa. ElRamlya haastatellut filologi Sampsa Peltonen paikansi hänkin teosta lukijalle ymmärrettävällä tavalla: kyseessä on ennemmin elämäkerta kuin "maahanmuuttajakirjallisuutta" ja tietyistä arabialaisista tyylipiirteistä huolimatta kirjan lyyrisyyttä voisi ennemmin verrata Ultra Bran musiikkiin. Kirjailija oli huvittunut ja yllättynyt yhteyden löytymisestä, sillä juuri UB:n musiikki oli ollut hänelle tärkeää romaanin kirjoitusaikana.

Sekä kirjailija että haastattelija vastustivat määrettä 'postkolonialistinen' "Auringon asema" -romaanille. Haastattelija totesi viisaasti, että olisi "aika surkastuttavaa jos rakkautta pidettäisiin postkolonialistisena ilmiönä". Kirjailija tosin ei ollut aivan samaa mieltä tyylipiirteiden (pitkät virkkeet, elliptisyys ja toisto, lyyrisyys, länsimaisesta epiikasta poikkeava logiikka, syklinen aika) arabialaisuudestakaan.

Romaanin "banalisoituminen pääkaupunkiseudulla" (sen medioissa) voisi toki selittyä siitäkin käsin, että kirjoittaja on poliittista historiaa tutkiva akateeminen ihminen, mikä pääkaupunkilaisen median äkkijyrkissä kategorioissa on jo riittävä syy määritellä fantasiaa ja realismia yhdistelevä teos "postkolonialistiseksi". ElRamlyn kyky analysoida tyyliään ja kirjoittamistaan voisi sekin johtua samaisesta akateemisesta taustasta, kyvystä ottaa etäisyyttä kirjoittamiseensa, joskin itse suosisin sitä selitystä, että kun ElRamly on harrasteiltaan larppaaja ja fantsunharrastaja, niin hänellä on multiversumeita ymmärtävä haastajan ja näkijän paikka suomalaisen epiikan yläpuolella.

Tyylinsä feminiinisyyttä ElRamly osasi kuvailla suorastaan epäilyttävän asiantuntevasti - 'epäilyttävän' siinä mielessä, etteikö hän osaisi rakennella romaaniin vaikkapa kustantajalle ja medialle suopeita koukkuja, kehämäisen rakenteen ja "viipyilevän" kielen, jota sitten sopii mainostaa feminiiniseksi. Kirjansa aiheeksi ElRamly selitti erojen sovittamisen ja muistin tutkimisen, tyylikseen paljon tulkintatilaa tarjoavan proosarunouden. Niinpä monenlaiset lukijat ovat olleet vapaita löytämään esikoiskirjasta itselleen sopivia/sopimattomia suuria vastakkainasetelmia, Kotimaa-lehden haastattelija pitänyt sitä uskoontulotarinana ja tuntemattomaksi jäänyt kriitikko paheksunut ettei kirja ole "niin omaperäinen kuin voisi luulla".

Työtapaansa ElRamly kuvaili kirjan "kuuntelemiseksi", ensin on tultava rytmi sanomiselle, teema on toissijaista. Itseään hän kyllä piti uskonnollisena ihmisenä ja että "jumala on tekstissä" silloin kun hän on onnellinen. Maailmankulttuurisia stereotypioita (puritaaninen, maallistunut pohjoinen & krumeluureihin kietoutunut uskonnollinen etelä) ElRamly kuvaili käyttävänsä kirjailijan vapaudella, uskontoakin vain "syventämään" fiktiivisyyttä. Omalle tyylilajilleen hihittelevä kirjailija kuittasikin, että [orientialistutkija Edward] "Said varmaan kauhistuisi" hänen ratkaisujaan.

No jaa, ne pienet konkretistiset vertaukset, joilla ElRamly näkyy tyylittelevän, ovat kyllä koko maailmankirjallisuuden humanistista omaisuutta. Se miten appelsiini kuoritaan, on pikemminkin ihmiselämän kieltä, metakieltä, joka kertoo verbaalisten kielten nuoruudesta. Mielenkiintoisin ElRamlyn kommenteista saamalleen palautteelle olikin se, että juuri nuoriso on lukenut vaivattomimmin hänen romaaniaan: heille monikulttuurisuus on jo niin itsestäänselvää, että he keskittyvät kehyksen sijaan tuttuun tarinaan, vanhempien avioerosta toipumiseen.

Seuraavan kerran ElRamlya voi kuulla esimerkiksi Vaasan Vasa LittFest -tapahtumassa lauantaina 23.11.
(http://lib.vaasa.fi/littfest/Ohjelma.htm)