[M.G. Soikkeli]

FINNCON 2001

13.-14.7. Jyväskylässä

Mikä oli scifistisintä tämänvuotisessa sf-harrastajien tapaamisessa?
Uudet urheilusandaalit! Ne tuntuvat jalassa kevyeltä ja painovoimaa uhmaavilta kuin jokin hi-tech-onttolakritsi. Kelpasi kulkea irrallaan identiteetistään, kun suomalainen scifi- fandom kokoontui Jyväskylään 13.-15.7.2001.

Pääasiassa nämä fandomin kokoontumiset ovat vanhan kertausta, maailmankaikkeus kutistuu edes viikonlopuksi.

Hieman uutta, vaikka sekin vanhaan kurottuvaa, oli tänä vuonna spefi-tutkijoiden (spekulatiivinen fiktio) tapaaminen perjantain puolella. Juhlapuhujana vieraili tässäkin osuudessa Johanna Sinisalo, joka puhui siitä, kuinka scifi on erityisasemassa uhmaamassa autobiografistisia tulkintoja eli teosten selittämistä kirjailijan elämällä. Erityistä päänvaivaa Sinisalon Finlandia- palkitussa kirjassa on ammattilukijoille aiheuttanut kollaasimainen, lainauksista koottu rakenne. Kuten Sinisalo toisti lauantain kunniavieraspuheessaan, hänen tarkoituksenaan oli jäljitellä tiedonhankinnan rakennetta.

Tutkijapapereita käsiteltiin kolme: Kaisa Ykspetäjä esitteli tulevaa lisuriaan Star Wars -elokuvien ilmiöllisyydestä. Kommentteja tutkimus sai siitä, mitä mahtaa olla ilmiö Star Warsin kohdalla esimerkiksi verratessa fandomin ja massayleisön synnyttämiä ilmiöitä. Irma Hirsjärvi puolestaan esitteli fandom-tutkimustaan, jossa tarkoituksena on osoittaa kotimaisen sf-harrastajakunnan luonne. Ainakin itselleni oli yllätys, miten huiman aktiivinen suomalainen fandom on verrattuna muihin pohjoismaihin ja jopa Eurooppaan.

Irman hypoteeseina suomalaiselle scifi-ahkeruudelle on sekä teknologiainnostus (nörtit, internet?) että ry-mentaliteetti; fandomin ääripäissä ovat itseironiset fanit ja ihastuksensa kohteen syövät fanit, ja jossain puolivälissä ne joille fantsu "syötetään". Viimeiseksi Katri Sarmavuori vertaili lukion äidinkielenkirjojen tarjoamaa tietoa scifistä, ja ylimääräisenä vieraana saimme tuoreeltaan kuulla Ahrvid Engholmilta, että Ruotsissa on arviolta 100 000 larppaajaa, joista 30 000 rekisteröitynyt kattojärjestöön. Siinäkö suomalaisenkin spefin tulevaisuus?

Perjantai-illan mielenkiintoisin esitys oli ehkä sittenkin performanssitaiteilija Stelarcin luento tekemistään kehotaiteen kokeiluista. Stelarc kävi lävitse uransa tähtihetkiä, mutta niin juurevasti ja siinä määrin jopa analyyttisesti (demonisen naurun saattelemana), että hänen työhönsä on pakko suhtautua itsekin vakavammin. Mukanaan Stelarcilla oli vain kuuluisa "kolmas käsi", mutta paikanpäällä hän rakensi neljästä vapaaehtoisesta esimerkin: näiden lihaksiin täsmäjohdetulla sähköllä hän sai uhrinsa käsivarret nytkähtelemään haluamiinsa "erittäin kauniisiin" liikkeisiin.

Illan kruunasi erikoisnäytös Prinsessa Mononoke -elokuvasta (1997). Viehättävän perinteinen ja silti omaperäinen sekä väriensä kylläydessä että fantasiansa kekseliäisyydessä, pohjana ekologisesti voimakas tarina metsän ja pajakulttuurin vastakkainasetelmasta. Sellaisen leffan jälkeen ei halunnut enää muuta kuin nukkumaan, ja festarihotelliksi Milton olikin kivan ja kirjallisen intiimi: koti kaukana kotoa.

Lauantaina alkoi Finnconin (samalla Baltcon) virallinen ohjelma. Avauksena nähtiin video kuten Turun 1999 Finnconissa. Pajusen &

Pohjolan 2001-pastissi uhmasi esikuvansa tavoin yleisön ymmärrystä sisältäen kuitenkin postmodernin scifi-elokuvan tunnusmerkit: mahtipontinen aloitus, siistit sitaatit lajin klassikoihin (mm. videon nimi viitteenä trollipunkkiin), sekä hirviömäiset maskeeraukset, joilla Pajunen muuttui Halmeeksi ja Pohjola Pajuseksi. ConFused? Odottakaapa, kun nämä herrat tekevät seuraavan WorldConin avauksen. "Pässi ja illuusio" - videon metakriittisenä sisältönä paljastettiin, että sf-kirjailijan paremmuuden voi tunnistaa nimen alkukirjainten määrästä, esim. Arthur C. Clarke > Isaac Asimov.

Suuren salin ohjelma avattiin tieteen neuvoin. Tiivis tietopaketti kosmologiasta oli jäsennelty dekkarin muotoon: mitkä ovat maailmankaikkeuden "perussalaisuudet". Tutkija Markku Lehto paljasti miten käy, jos materian riisuu ominaisuuksistaan tai jos aika käsitetäänkin pelkäksi luhistumisprosessiksi. Kvanttifysiikan näkökulmasta salaisuuksia selväksi jutusteleva Lehto totesi, että kvanttifysiikka on tieteistä ainoa, joka on pakotettu kohaamaan olemassaolon ongelman. Pelkistyksistään johtopäätöstä kootessa Lehto totesi, että jos ihminen onkin luonut tieteen omaksi kuvakseen, voidaan ihmisen kuudentena aistina pitää kykyä ajatella matemaattisesti. Hmm, scifistin kannalta kyse olisi siitäkin, että ihmisellä on kyky ideoida uusia olioita matematiikan, hahmojen tieteen kannalta.

Luentoa seurasi Atorox-paneeli, jonka suurena spoilaajana oli jälleen Helsingin Sanomat, sehän kertoi aamun numerossa Atorox-pystin voittajan. Vanhukset istuivat pöydän takana ja vastailivat kirjailija Anne Leinosen kysymyksiin novelliensa taustoista; ainoa jota onnistuttiin yllättämään oli Anne itse, sillä hän ei tiennyt päässeensä viidenneksi Atorox-äänestyksessä. Voittajana äänestyksessä oli hyviä tapoja noudattaen Johanna Sinisalo.

Erityismaininnan tilaisuuden skientifioijana ansaitsee esityssalin valaistus, joka oli esiintyjien sijaan kohdistettu yleisöön. Näin fandom sai paistatella keinovalossa ja tiirailla lavalle kutsuttua pimeää materiaa. Johonkin mustaan aukkoon on kyllä edelleen valumassa myös fandomin kiinnostus kirjallisuuteen. Nytkin aulassa oli tarjolla vain muutamia juhlavieraiden teoksia, Liken sinänsä runsas pokkaritiski, sekä valikoima leffoja ja sarjiksia.

Con-tapahtumien tärkeintä antia ovat fandomin seurapelien lisäksi ulkomaiset kunniavieraat. Itselleni tuiki tuntematon Jonathan Carroll haasteli niin fiksuja Johanna Ahosen haastateltavana, että piti mennä ostamaan nyttemmin wieniläistyneen jenkkikirjailijan esikoinen, Land of Laughs (1980). Toinen vieras, hakkeriguru Richard Stallman jäi kuulematta, mutta esireferaatti oli tyhjentävä: avoimesti saatava ohjelmisto pelastaa maailman ja Microsoft on saatanasta. Ugh.

Kolmas vieras, englantilainen David Langford (kuvassa) jäi niin ikään hätäisen kohtaamisen varaan, sillä hyvän matkakirjan saatua olikin aika kääntyä kohti etelää, Karpaatteja, ja lähteä etsimään Verisen Elisabethin linnoitusta... näin paljon Finncon aktivoi harrastajaa! Sääli vaan että seuraavaa kokoontumista saa odotella kaksi vuotta, ennen kuin taas tarua karttuu - Turuus!

Lue myös vuoden 1999 Finnconin raportti
sekä vuoden 2003 Finnconin raportti ja vuoden 2004 Finnconin raportti (jälleen Jyväskylässä).
Raportti Åconista, 2010
Raportti Åconista, 2012
Raportti Finnconista 2012