[M.G. Soikkeli]

TOPELIUS, RUNEBERG JA TUNTEMATON SISÄISTEKIJÄ


** Mari Hatavaran väitös F. Runebergin ja S. Topeliuksen
** historiallisista romaaneista, 26.5.2007 Tampereen yliopistossa

 

Ovatko historialliset romaanit enemmän historiaa vai kaunokirjallisuutta?

Tutkija Mari Hatavaran vastaus lähtee siitä, että historiallisella romaanilla on oma poetiikkansa, joka hyödyntää sekä historiaa kertomuksena että mielikuvia historiasta. Hatavaran massiivinen väitöskirja käyttää todisteinaan Fredrika Runebergin ja Sakari Topeliuksen romaaneja 1800-luvun puolivälistä. Väitöskirjan teoreettiset lähtökohdat ilmeisesti hallitsevat analyysiä siinä määrin, kontekstin sijaan, että kyseiset romaanit toimivat yhtä lailla tutkimuskohteina kuin todistusaineistona, jonka "yllättävän moderneista" piirteistä voitaneen tehdä jossain määrin yleistyksiä historiallisen romaanin myöhempiinkin vaiheisiin.

Hatavaran väitös sai liki mittaisensa opponoinnin, kun professori Jyrki Nummi (HY) ryhtyi käymään lävitse sen keskeisiä käsitteitä, eritoten narratologisten peruskäsitteiden säädettävyyttä. Opponentin osoittamat ongelmakohdat voisi tiivistää vaikkapa näin: miten lajityypin poetiikkaa voi määritellä, jos kohteena ovat lajityypin pioneeriteokset?

Professori Nummen ja Hatavaran väittelyä kuunnellessa tuntui kuin olisi palannut narratologian peruskurssille, jossa edes opettaja ei ole aivan varma, löytyykö "sisäistekijälle" mitään järkevää käyttöä kerronnan analyysissä.

Nummi eteni toki hyvin perusteellisesti ja kohteliaasti eikä jäänyt jankkaamaan teoriapitoisten kysymystensä kanssa, mutta hän käytti varsin vähän esimerkkejä abstrakteimpien asioiden kohdalla. Toisaalta Hatavara, joka piti tiukasti puolensa teorian suhteen, ei hänkään nostanut esille esimerkkejä, joilla kertaheitolla osoittaa tarpeettomaksi opponentin kysymykset; vaikkapa Nummen ihmettelyt siitä, _mitä_ historiaa oikein tarkoitetaan, kun sanotaan, että "historia voi olla sisäistekijän näkemyksen hallitsema" tai "poeettisuus syntyy suhteesta historiaan subtekstinä". Historiaa hallitseva sisäistekijä kuulostaa pikemminkin salaliitto- kuin lajiteorialta.

Abstraktiudesta huolimatta Nummen kysymykset olivat yksinkertaisen käytännöllisiä ja ilmeisen olennaisia lajikohtaisen poetiikan ymmärtämiseksi. Nummi tiedusteli sekä lajiteorian että tutkimuskohteen kannalta, eikö jonkinlainen "tarinamalli" olisi ollut hyödyllinen teosten vertailemiseen, koska historiallinen romaani on useimmiten niin seikkailupitoinen, että tapahtumien jäsentyminen tarinassa paljastaisi eroavuuksia. Hatavara pitäytyi valitsemaansa lähestymistapaan: hän vertailee kertojan suhdetta kertomaansa tarinaan, ja se paljastaa riittävästi eroavuuksia tutkimuskohteissa, etenkin ironian osuudesta.

Lisäksi professori Nummi piti merkittävänä teoriaosan puutteena lajikuvauksen "välttelyä" ja nationalismin niukaksi jäänyttä teoretisointia. Yksittäisten käsitteiden suhteita Nummi penäsi niin ikään väitöksen alussa, aikana ja loppulausunnossa: pohjateksti, subteksti, interteksti ja konteksti eivät käsitteinä erotu riittävästi toisistaan.

Ehkä ne ovatkin Hatavaran työssä pikemminkin määrällisesti kuin laadullisesti merkitseviä erontekoja tekstien toisiinsa viittaavuudesta? Sellainen mielikuva syntyi väitösdialogia kuunnellessa.

 

"Okei, hyvä",
sanoi opponentti

Kaksi ja puoli tuntia kestänyt väitös oli jälleen kovasti nokka- eli teoripainotteinen. Tutkimuskohteista lähempään tarkasteluun saatiin Topeliuksen Hertiginnan af Finland (1850/1881). Nummi kysyi, eikö kyseessä ole oikeastaan historiallisesta ja fiktiivisestä teoksesta koottu tuplajulkaisu, mihin Hatavara totesi, että näinhän teos ymmärrettiin aikanaan, mutta ?nykyisessä? katsannossa teosta voidaan tarkastella kaunokirjallisena kokonaisuutena.

Sen jälkeen Nummi halusi väittelijän osoittavan, mikä historiaosuudessa sitten edustaa lajityypin poetiikkaa. Hatavaran tarjoama esimerkki, vapaa epäsuora esitys, ei kelvannut opponentille sellaisenaan. Tapa jolla Topelius tuo ilmi vaikkapa sotilaiden ajatuksia ja tunnelmia (I. osan lopulla) oli Nummen mielestä pikemminkin retorinen keino kuin mielen sisältöjen esitystä - siinä merkityksessä kuin Hatavara käyttää Dorrit Cohnia osoittamaan historiallisen romaanin "yllättävän moderniuden".

Opponentin kaikki kysymykset tuntuivat palautuvan siihen, mitä historiallisen romaanin poetiikka oikeastaan tarkoittaa tässä tutkimuksessa: missä määrin se rajautuu työssä 1850-1860- lukujen kontekstiin ja missä määrin kyse on ajattomista, romaanin teoriaan ja kaunokirjallisuuden estetiikkaan liittyvistä poeettisista ihanteista. Etenkin Hatavaran tapa käyttää "sisäistekijän" käsitettä oli Nummen mielestä ongelmallista: kuinka se kiinnitti teoksen ajankohtaansa?

Vastaus sisäistekijän merkitykseen löytynee väitöskirjasta, väitöstilaisuudessa ei vastausta löytynyt väittelijän teitittelevän puolustuksen ja opponentin sinuttelevan arvuuttelun väliltä.
Myös työn konteksteista jäi ilmeisesti jotain olennaista käsittelemättä: väitöksen alussa opponentti kiitteli laveasti kytköksiä ruotsalaiseen kirjallisuuteen, mutta ei ottanut niitä esille enää väitöksen kuluessa. Eikö suomalaisen romaanin poikkeuksellisia keinoja pitäisi kuitenkin verrata juuri lahdentakaisiin teoksiin? Myös historianfilosofinen konteksti jäi opponentilta vaille huomiota - ehkäpä aikataulun ja käsiteltävän työn laajuuden vuoksi.

Yksittäisistä lähteistä prof. Nummi jäi kaipaamaan ahkerampaa käyttöä Matti Klingen teoksille, vaikka hyväksyikin oitis Hatavaran puolustuksen, että Klingeltä on vaikea löytää tutkimukselle otollisia teesejä. Myös Pia Forssellin tutkimuksesta väittelijä ja opponentti osoittavat olevansa eri mieltä vain sen painoarvon suhteen: Nummen mielestä Forssellilta olisi löytynyt enemmän kommentoitavaksi kelpaavia ajatuksia (Fredrika Runebergin tyylistä), kun taas Hatavaran mielestä heidän tutkimustensa lähtökohdat ovat liiaksi erilaisia dialogiin.

Väittelytilaisuuden edetessä väittelijä antoi vähitellen enemmän periksi opponentilleen ja ryhtyi sovittamaan tämän ehdottamia käsitteitä omaan näkökulmaansa. Toisaalta häneltä löytyi välitön vastaus jokaiseen esitettyyn kysymykseen, joten väitöskirjan havainnollisempi avaaminen jäi sikäli opponentin vastuulle.
"Okei, hyvä", kuittasi opponentti viimeistään sitten, kun oli käyttänyt vartin kuhunkin ongelmakimppuun. Tutkimuksen teoreettisten kysymysten runsautta hän sekä kiitteli että moitiskeli.

Siitä ihmeellisiä nämä kirjallisuuden väitökset ovat, ettei niissä koskaan opi mitään merkittävää itse oppialasta, mutta argumentoinnista sitäkin enemmän. Noin muuten tamperelaiselle mallille on annettava pisteitä siitä, että väitöstilaisuuden aluksi esitellään lyhyesti osapuolet, oppileirit joista he saapuvat.

 

Mari Hatavaran väitöskirja "Historia ja poetiikka Fredrika Runebergin ja Zacharias Topeliuksen historiallisissa romaaneissa" on SKS:n julkaisema.

 

Kirjallisuustieteeseen liittyvät väitösraporttini löytyvät aikajärjestyksessä seuraavasti:

http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/mayra.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/kuisma.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/halber.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/diderot.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/aalto00.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/salin02.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/sarikivisto.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/sipila02.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/pentikainen02.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/kesav03.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/kekki03.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/marjut04.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/uola04
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/hollsten04.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/rikama04.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/heidi05.htm
http://users.utu.fi/mataso/melkas06.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/ojajarvi.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/korsisaari.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/jalonen06.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/loytty06.htm

 


 

VerkonAatoksen etusivulle