Raportti huonoimmasta
isänmaallisesta tekstistä

SUOMEN HUONOIN KIRJOITTAJA?

[M.G. Soikkeli]
Onko Matti Klingen päiväkirja huonompaa tekstiä kuin hämeenlinnalaisen mielisairaanhoitajan fantasia "Joukahaisen ulvonta"? Kun kyse on huonon kirjallisuuden löytämisestä, ei makueroja periaatteessa hyväksytä, sillä todella huono kirjoitus ei voi jättää ketään lämpimäksi. Asteikon rajoja koetteli Huonon kirjallisuuden seura tänä syksynä järjestämällään kilpailulla "Huonoin isänmaallinen teksti". Kilpailuun osallistui määräaikaan mennessä 58 kirjoitusta, tosin hyvää vastusta olisi saattanut löytyä julkaistusta kirjallisuudesta. Esimerkiksi tuomari Jörn Donner mainitsi omana huono-suosikkinaan Matti Klingen päiväkirjan.

Ehkä Klinge jäisi tosiaankin toiseksi Joukahais-jutulle. "Karmea juttu, suorastaan paskamainen", kommentoi Jörn Donner voittajaa, Veli Backmanin fantasiatarinaa Suomen sodasta Euroopan unionia vastaan. Mielisairaanhoitaja Backman sai "Joukahaisen ulvonnasta" palkinnoksi talikon, jota hän heilutteli niin reippaasti, että oli survoa sillä yksihenkisen palkintoraadin.

3.12. järjestetyssä tilaisuudessa Huonon kirjallisuuden seuran puheenjohtaja Risto K. Järvinen iloitsi kilpailun sadosta ja muistutti jälleen kerran, samoin kuin Donner, että huonon kirjallisuuden kirjoittaminen on vaativa laji. Toisaalta huonon kirjallisuuden lukeminen ja kuuleminen on vieläkin vaikeampaa. Palkintojenjako ja tulosten julkistaminen oli viehkon tyly tilaisuus, jossa voittajat saivat lukea karseita tekstejään enintään minuutin verran.

Kunniamaininnoille selvinneet Tauno Keto ja Aino Piirola lausuivat madonlukuja itsenäiselle Suomelle, kumpikin tavallaan. "Olet Rovaniemeni ryhditön rykimä, olet Helsinkini harmaja halu, olet Riihimäen ratapihan raskaus", julisti Piirola. "Kun teemme maastamme naapurivaltion, kukaan ei voi ryöstää meitä", filosofoi Keto. Kolmas kunniamainittu, Juha-Matti Törölä, ei ollut suostunut tulemaan lainkaan Helsinkiin.

Yksinvaltiaan oikeudella palkintoraatina toiminut Donner valitteli sitä, että hän ei voinut noteerata omia tekstejään tänä vuonna, koska ei ollut ennättänyt julkaisemaan mitään; tietokone kuulemma paisuttaa hänen tekstejään niin ettei mitään tule valmiiksi. Koneet ovat muutenkin kääntymässä huonoa kirjallisuutta vastaan, sillä - R.K. Järvisen mukaan - kaikki kilpailijat eivät osaa laittaa tekstinkäsittelyohjelmansa oikolukua päältä.

Huonon kirjallisuuden arvo ei vähene sen nopeammin kuin klassikkojen. Vuoden takaisen kilpailun tulokset julkaistaan helmikuussa Likeltä antilogiana [sic] nimeltä "Mallusjokelainen sielunmaisema ja muuta paskaa". Liken edustaja Timo Ernamo myönsi, että kirjaa ei tietenkään voida julkaista taiteellisista ansiosta vaan puhtaasti kustannuspoliittisista syistä: "Jokaisen keskisuuren kustantamon täytyy julkaista myös paskaa, ja tämä on meidän ratkaisumme vastata kilpailuun."

Entä miten hyviä kirjallisuuskriitikot ovat huonojen tekstien tunnistajina? Oikein hyviä, muistelihan Jörn Donner, että eräs hänen kirjansa arvosteltiin niin huonoksi ettei se ollut edes "käytetyn painomusteen arvoinen". Tähän professori Pertti Lassilan määritelmään nojautuen Donner totesi olevansa ylpeä ansioitumisestaan huononkin kirjallisuuden kentällä. Timo Ernamo puolestaan esitti, että kriitikoiden kommenteista päätellen myös Anja Kauranen-Snellu saattaisi menestyä kirjailijoiden välisessä huonommuusottelussa.