[M.G. Soikkeli]

LUOVAN MIELEN LEIKKI VUOSISADAN LUKUKIRJASSA


** Olli Jalosen proosaopillinen väitös 10.6.2006
** Tampereen yliopiston Suomen kirjallisuudessa

No niin, osataan sitä Tampereellakin, nimittäin venytellä tieteen ja kirjallisuustieteen rajoja. Kirjailija Olli Jalosen väitös helteisen Tampereen hiljaisella kampuksella veti talon isoimman salin niin täyteen väkeä, etten ole moista nähnyt oman alamme tilaisuuksissa koskaan aiemmin. Mediajuhlan sijaan ilmassa oli taideaatoksen jaloa mieltä - ja vastaväittäjänä toinen hämeenlinnalainen Finlandia- voittaja, kirjailija ja FT Markku Envall. Mestarit areenalla?

Viihdyttävyydessään, seurattavuudessaan ja nokkeluudessaan Jalosen ja Envallin väitösdialogi olikin ainutlaatuista seurattavaa miltei kolmetuntiseksi venyneessä väitöksessä. Dialogin tieteellisyys onkin sitten asia erikseen. Esimerkiksi sanaa "teoria" en muista kuulleeni kertaakaan väitöksen aikana.

Mutta jos Jalosen työ luo pohjan jonkinlaiselle 'kirjallisuusopille', josta voi väitellä tohtoriksi yhtä lailla kuin hanurinsoitosta, niin sentään tämä väitös asettaa korkean riman seuraaville vastaaville seremonioille. Opponentti Envall nimittäin esiintyi ankarana, jos kohta kollegaansa sympatisoivana oppimestarina hauskuttaen yleisöä pikkunäppärillä huomautuksilla ja "asiattomuuksilla", joihin hän kertoi pyytäneensä luvan kustokselta, prof. Niemeltä. Ja Jalosen työ tuskin olisi voinut saada sopivampaa vastaväittäjää, jos kohta tilaisuus tuntui välillä siltä, että herrat olisivat voineet käydä saman keskustelun viereikkäisiltä parvekkeilta, niin syvästi henkilöidensä näköinen se oli dialogina ja niin poeettinen sisällöiltään, onhan Markku Envall estottomampi tuomaan oman persoonansa käsiteltävään aiheeseen kuin joku professoriopponentti rohkenisi. Kun Jalosen työn pohjaideana on hänen lapsuutensa "kantanäky" äidistä mattoa kutomassa (näkyy myös kirjan kannessa), Envall ei malttanut olla kertomatta omasta kirjailijanuraa selittävästä kantanäystään, nahkatehtaan ratasta painamassa aforisminmuotoisen neliön tekstuuriinsa.

Ensimmäinen tunti väitöksestä käytettiin kirjan kannen ja otsikoiden käsittelyyn. Envall ihmetteli keskeisten käsitteiden näkymättömyyttä niissä, mutta Jalonen selitti, että "Hitaasti kudotut nopeat hetket" tarkoittaa sekä hänen tarkastelemiaan assosiaatioita että niistä kirjoihin syntyviä tihentymiä. Asiapitoisempaa keskustelu oli alaotsikosta ja tutkimuskohteen valintakriteereistä. "1900-luvun suomalainen proosa" on Jalosen konstruoimana tutkimusalueena yhtä kuin 100 keskeistä proosateosta, yksi per vuosi, valittuna "subjektiviisin kriteerein", minkä lisäksi hänellä on materiaalina 301 arvostelua näistä teoksista, sekä erinäinen määrä kirjailijahaastatteluja. Envall kritisoi "proosa"-termin käyttöä (oikeampi termi olisi ollut "proosaepiikka") ja arveli, että kun 99% kohteista on niinkin tuttuja kirjoja, ne onkin valittu kirjallisen kaanonin (eikä tutkimuskysymyksen) perusteella.

Ainoa kirja ja kirjailija joita Envall ei tunnistanut olivat Elina Aro teoksellaan "Enkeleillä on sulkasato" (1953); siitäkään huolimatta, että kyseessä on, kuten väittelijä huomautti, hämeenlinnalainen kirjailija.

Opponentin peruskysymykseen, antaisiko toisin valittu kohdemateriaali toisenlaisen tutkimustuloksen, ei YTL Jalosella ollut oikein vastausta. Toisaalta myös Envallilla oli ilmeisestikin käsitys, että iso tutkimusmateriaali väistämättä johtaa erityistapausten esiinnousemiseen ja "satunnaisuuksiin" - käsitys, jota en kyllä muista edes yhteiskuntatieteen kursseilta. Jalonen kuitenkin ilmoitti ja Envall uskoi, että suuri kohdemateriaali väistämättä lieventää valintojen subjektiivisuutta ja johtaa objektiivisempiin tutkimustuloksiin.

Useimmiten opponentin kysymyksiin vastasikin kirjailija Jalonen eikä YTL Jalonen. Opponentti käyttikin aivan vakavalla naamalla väitöskirjasta nimitystä "taiteellinen tutkimus" ja "proosa" ja "impressionistinen kritiikki", koska oppisanojen sijaan Jalonen käyttää metaforia (vai pitäisikö sanoa: metaforalli_sempia_ käsitteitä kuin muu humanistinenkaan tutkimus?) ja että hän on tuonut omat tunnustuksensa ja muistelonsa mukaan työhön (vai pitäisikö sanoa: tuonut henkilönsä vielä enemmän mukaan työhön kuin yleensä humanistinen, positioherkäksi käynyt tutkimus?).

Envall ei ollut (tutkijana ja kirjailijana) täysin vakuuttunut Jalosen analyysistäkään, koska kaunokirjallinen luomisprosessi on niin kaoottista ja edellyttää moninkertaista ediointia. Sen vuoksi yksinkertaistavia 'assosiaatio aiheuttaa tietynlaisen tihentymän' -päättelyketjuja ei voi käyttää kaunokirjallisuuteen, eikä assosiaatio ole terminä edes tarpeellinen luomisprosessin ymmärtämiseksi. Envall ehdotti, että yhtä hyvin em. käsitteet voisi korvata termeillä "inspiraatio" ja "intensiivisyys" tai "viritys ja "merkitykset". Jalosella ei ollut termivalintoihin mitään vahvaa mielipidettä - tietenkään, koska hänen väitöskirjansa ei ylipäänsäkään (väitöstilaisuuden perusteella) keskustele lainkaan kirjallisuustieteen kanssa. Vaikka tutkimusaihe siis oli tarkentunut tutkijan pitkän ja paneutuneen työn tuloksena, aihetta oli kuitenkin entistä vaikeampi määritellä, ja ehkäpä juuri siksi, että Jalosen väitöksellä ei ole muuta kontekstia kuin taiteellinen luominen sinänsä. "Assosiaatio on ihmisen ydinainesta", ilmoitti Jalonen.

Assosiaation ja assosiaatiotilan psykologisista ominaisuuksista ei edes keskusteltu, joten ilmeisesti sellaisia puolia ei väitöskirjassa pohdita. Käsite "konsipiaatio" jäi väitöksen perusteella vielä oudommaksi kuin assosiaatio. Jalosen selitys termin taustalle oli sen sijaan psykologi_soiva_: hän oli löytänyt esikoisteoksensa saamasta kustantajapalautteesta (Hannu Mäkelän) tuon termin. Internet ei sitä kyllä tunne tänäkään päivänä, ei edes muodossa "konsipioida" sitä näyttäydy muutoin kuin yksi osuma, jossa se vastaa termiä 'konstruoida': "Uskonnonpedagogiikka voidaan konsipioida sekä yleiseltä pedagogiselta että teologiselta kannalta".

Envall palasi monta kertaa Jalosen omintakeisesti luotuihin käsitteisiin assosiaatio, sosiaatio, konsipiaatio ja tihentymä, niitä kun ei löydy esimerkiksi Hosiaisluoman kirjallisuussanakirjasta. Envallin mielestä "sosiaatio" ei ole lainkaan toimiva käsitteenä (verrattuna 'orientoaatioon') ja "tihentymän" olisi voinut korvata tiivistymispisteen, epifanian tai kristallisoitumisen käsitteellä. Jalonen puolusti termivalintojaan sillä, että muotoiltuaan ne työkaluiksi neljännesvuosisadan kestäneessä tutkimuksessa ne olivat hänelle sopivimmiat; Envall puolestaan antoi tunnustusta väitöskirjan sille osuudelle, jossa käsitellään tihentymien topologiaa eli sitä miten eri tavoilla tihentymät ilmenevät proosassa. Väitöskirjan tieteellisesti erinomaisista ominaisuuksista Envall kiitteli ylipäänsäkin sitä, että teos on"valmiiksi väitelty" eli keskeisiä ajatuksia "koetellaan kriittisesti".

Mielenkiintoista on seurata, millaisen palautteen Jalosen väitöskirja saa arvosteluissa. Helsingin Sanomiin arvostelun (11.6.) tehnyt Juhani Ihanus naureskeli väitöskirjaa haasteena tieteinstituutiolle, mutta pesi omat kätensä sen tieteellisyyden arvioinnista. Tietelehdissähän tätä vapautta ei voida käyttää. Väitöstilaisuuden lopussa opponentti Envallkin ilmoitti suoraan miten hankalaan aseman hän joutuu hyväksyessään tällaisen "deskriptiivisen" työn, jonka Jalonen on asettanut ikään kuin "kokeeksi" tiedeyhteisön venyvyydestä. Toisaalta Envall ilmoitti, että työssä on riittävästi väitöskirjalta edellytettäviä osuuksia - ja loppulausunnossaan hän ei nimitellytkään työtä enää "taiteelliseksi" vaan "taiteellis- tieteelliseksi". Viimeiseksi perusteluksi työn hyväksymiseen Envall ilmoitti sen, että Olli Jalonen on tunnettu kirjailija ja että hän on hyvin puolustanut työtään väitösdialogissa.

Envall siis myönsi suorin sanoin, että pystymetsästä tullutta väittelijää hän ei olisi todennäköisesti päästänyt läpi tällaisella työllä. Ehkä tulevaisuudessa puhutaankin erikseen väitöksistä ja kesäväitöksistä? Tai riemumaistereista ja suvitohtoreista?

 

Arvosteluni Jalosen väitöskirjasta

 

Kirjallisuustieteeseen liittyvät väitösraporttini löytyvät aikajärjestyksessä seuraavasti:

http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/mayra.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/kuisma.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/halber.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/diderot.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/aalto00.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/salin02.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/sarikivisto.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/sipila02.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/pentikainen02.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/kesav03.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/kekki03.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/marjut04.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/uola04
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/hollsten04.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/rikama04.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/heidi05.htm
http://users.utu.fi/mataso/melkas06.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/ojajarvi.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/korsisaari.htm

 


 

VerkonAatoksen etusivulle