[M.G. Soikkeli]

VASTUUSSA LUKIJALLE, KIELELLE JA KIRJAILIJALLE

** raportti kääntäjä Kersti Juvan vierailusta
** Turun Kirjakahvilassa 21.2. 2003

Kirjallisuus on käsityötaidetta, etenkin kääntäjän näkökulmasta. Kääntäjältä vaaditaan tietysti vähintään kahden kielen tuntemusta, mutta mikään tyylilajeille herkkä kielikorva ei riitä, jollei kääntäjä pidä mielessään että hän on muuntamassa kielestä toiseen paljon enemmän kuin yksittäisiä sanoja. Vaikeat erityisilmaisut ovat kääntäjän kannalta helppoja, helpot sanat taas vaikeimpia, koska niiden merkitys on niin kontekstistaan riippuvaa. Kontekstin täytyy säilyä kappaleittain ja sivuttain ja suhteessa tekstin kokonaisuuteen.

Turun Kirjakahvilassa 21.2. vieraillut Kersti Juva on vakuuttavin näkemäni sanataiteen ammattilainen kertomaan kirjallisuuden käsityöstä, perustelemaan kokemuksensa ja asiantuntemuksensa avulla miten alan taiteelliset ja taloudelliset ja lingvistiset intressit kohtaavat kääntäjän työssä. Erityisesti Juva puhui suurtyöstään, Laurence Sternen "Tristram Shandy" - romaanin (1761-7) kääntämisestä, josta hän on pari vuotta sitten jättänyt gradunsakin; vain kolmisenkymmentä vuotta myöhässä muihin opintoihinsa nähden.

Kääntämisessä täytyy olla siis muutakin taikaa kuin toimia Tolkienin tai Sternen kaltaisen kielellisen neron tulkkina. Kirjakahvilassakin on vastaava yleisömäärä nähty vain Ruben Stillerin ja Esko Valtaojan vierailuilla kuin mitä Kersti Juvan, turkulais-helsinkiläisen kosmopoliitin houkuttelemana. Tilaisuutta suvereenisti hallinnut Kersti on isänsä Mikko Juvan veroinen, yleisönsä kielen nopeasti löytävä puhuja.

Turkulaisille Juva esitteli työtään niin käytännöllisesti ja innostuneesti, että moisesta saisi kuka tahansa kirjallisuuden ystävä kipinän koetella kääntämistä, kielten kaltaisuutta, jos vaikka Juva paukuttelikin ammattialansa kovat faktat: kustantajan vaatima aikataulu on tyypillisesti 100 liuskaa kuukaudessa ja palkkaus 20 EUR liuskalta (n. 2000 merkkiä per liuska). Viime vuosikymmeninä aikataulut ja kiire ovat vain koventuneet, mikä näkyy käännöskirjojen heikkenevässä tasossa, kuittasi Juva.

Etenkin Tolkien-kääntäjänä elävän legendan maineen saavuttanut Juva on tullut alalle opintojen kautta, mutta opinnoista riippumatta. Juva muisteli, miten hän olisi halunnut opiskella latinaa, mutta Turun lyseossa hän löysikin itsensä englannintunneilta: tytöille ei missään opetettu pitkää latinaa hänen nuoruutensa aikaisessa Suomessa. Juva myös päivitteli uranvalintaansa erikoiseksi luonteeseen nähden: miten niin ulossuuntautunut ja sosiaalinen ihminen voi päätyä ammattiin joka vaatii paljon yksinäisyyttä ja aikaa kuunnella muiden ihmisten puheita. Enimmän vuotta Englannissa aikaansa viettävä Juva mainitsi parhaaksi suomen kielen päivittäjäksi kotimaiset junamatkat: "Kuopioon päin matkustaessa on kaikkein paras[ta]".

 

"Raha tätä kaikkea pyörittää"

Omaa käännöstapaansa Juva kuvaili yritykseksi mennä kirjailijan nahkoihin. Ensimmäisellä käännöskerralla hän pyrkii "imemään" alkutekstin päähänsä ja "paukuttamaan" kerralla raakakäännöksen, jota sitten lähtee työstämään. Kun kirja sitten viimein ilmestyy, kääntäjä mainitaan yleensä vain epäonnistumisten yhteydessä, todellisten tai kriitikkojen kuvittelemien virheiden. Juva moitti samassa yhteydessä käännöstiedettä tavasta puhua kääntämisestä juuri sen "ongelmien" kautta. Käännöstiede lähestyy kääntämistä hyvinkin irrallaan kääntäjään kohdistuvista vaatimuksista. Kollokaatioiden, synonyymien, homonyymien, konnotaatioiden, koheesion tasojen ja semanttisten kenttien sekä kielellisten rekisterien ja retoristen keinojen tuntemusta vaaditaan etenkin kaunokirjallisuuden kääntämisessä. Kuitenkin siitä maksetaan vain puolet tai kolmannes asiatekstin kääntämiseen verrattuna.

"Raha tätä kaikkea pyörittää", Juva huokaisi. "Tristram Shandya" oli myyty vain muutama kappale ja ruinattu vapaakappaleina satoja, väitti Juva, kun kustantaja laittoi koko painoksen alennusmyyntiin. Klassikoiden kääntäminen on siten viime kädessä kiinni meistä kuluttajista; kaikki sellainen käännetään taatusti mikä suinkin myy. Jo vuonna 1872 "Tristram Shandy" oli mainittu SKS:n laatimalla arvovaltaisella listalla kääntämistä kaipaavista klassikoista, mutta kun kirja sitten ilmestyi vuonna 1998, se parissa vuodessa katosi kaupoista; nyt siitä on tulossa uusi painos. "Ostakaa sitä!" huudahti Juva.

Englantia, ainoaa kääntämäänsä kieltä, Juva kuvaili vaikeaksi tapaukseksi, koska "englanti on fraasien kasa", siinä ei ole kielioppia vaan "valmiita palikoita". Rajoitukseksi omalle kaunokielen tajulleen ja kääntämiselle Juva väitti lyriikkaa, tosin kuka tahansa Tolkienin suomennoksen lukija voi vakuuttua hänen tavoittavan eeppisestä kerronnasta mitä lyyrisimmän soundin; Juva myös paljasti, että "Taru sormusten herrasta" -trilogian runokäännöksissä on suoranaisia virheitä, joita kustantaja ei aikoinaan tajunnut korjata, koska niiden kääntäjä oli talon veteraani, päinvastoin kuin Eila Pennasen suojattina työhön opastettu Kersti.

Kirjakahvilan tilaisuuden lopuksi Juva keskusteli yleisesti kääntämisen ja erityisesti englannin vaatimista ratkaisuista. Englannin kohdalla vaikeaa on paitsi kielen fraseologisuus myös se, että Suomessakin kaikki kuvittelevat osaavansa englantia ja ihmiset tunnistavat helposti rakenteita ja ilmaisuja, toisaalta englanti on kulttuuri-imperialismin välittäjä pahimmasta päästä. Ilmaisujen ja tyylilajien lokalisoinnissa on Juvan mielestä aina parasta kuulostella, mihin vaikutukseen teksti on pyrkinyt. Juuri siksi Winnie the Pooh ei ole kääntynyt kotoisasti nimelle "Kaino Kakka" vaan "Nalle Puh".

 

Kersti Juva esittelee kääntämistyötään:
http://www.eng.helsinki.fi/hes/Translation/tristram_shandy.htm

...ja hänen pro gradunsa tiivistelmä löytyy suomeksi:
http://www.saunalahti.fi/~kaljuva/tiivis.htm

...ja koko gradukin löytyy verkosta:
http://www.saunalahti.fi/~kaljuva/a_bumpy_ride.htm