"Quick, Sergeant! Arrest that saucer!"

DIGITAALISEN KULTTUURIN TUTKIMUS - luentosarja

Raportti 8.-9.1.1999 Jyväskylästä [M.G. Soikkeli]

Uuden vuoden alkajaisiksi ja katoavan guttenbergilaisen vuosituhannen hyvästeiksi Nykykulttuurin tutkimusyksikkö tarjosi ruhtinaallisen eli ilmaisen luentosarjan digitaalisista teksteistä. Jälleen kerran kiinnostavinta oli todeta, että hypertekstin teoria ei ole kehittynyt juuri mihinkään, mutta aiheesta innostuneiden määrä kasvaa edelleen, ja yhä uusia tieteenaloja tulee mukaan hypertekstin ja - median tutkimukseen. Eikä esimerkiksi rovaniemeläisten mediatiede-projekteista tietäisi mitään täällä etelässä, jollei heitä tapaisi IRL- moodissa.

En kuullut perjantaina luentosarjaa aloittaneen Stuart Moulthropin puheenvuoroa (The Analog Experience of Digital Culture), mutta Nancy Kaplania ennätin tarkkailemaan (Links, Cues, and Literacy: Rereading Reading). Molempina päiviä Kaplan tuntui puhuvan enemmän lukemis- ja kustantamiskulttuurin muutoksesta, esittelevän niin perusjuttuja, että ainakaan hypermedian estetiikasta kiinnostuneelle niissä ei ollut kerrassaan mitään antoisaa. Mutta kuten eräs kollega totesi: on hyödyllistä muistuttaa itseä siitä, millaista oikein onkaan se diskurssi, jolla digi-mediasta puhutaan. Itse tuumin hyödyksi myös sitä, että omat luennot hypermediasta eivät tunnu niin banaaleilta, kun kuulee ulkomaisten tutkijoiden käsittelevän yhtä lailla perusasioita.

Espen J. Aarseth - norjalainen tutkija, jonka väitöskirja Cybertext on jo digitaalisesta mediasta kiinnostuneiden klassikko.

Ylipäänsäkään suomalaisen digitaalisen median tutkimuksen ei tarvitse hävetä ulkomaisen rinnalla. Kun selaili Aki Järvisen tuoretta Hyperteoria-kirjaa ja kuunteli samaan aikaan pohjoismaisen gurun, Espen J. Aarsethin esitelmää (Cybertexts), tuntui Järvisen teos olevan monta askelta filosofisemmalla ja teoreettisemmalla tasolla kuin prof. Aarsethin aatokset, puhumattakaan niistä viihteellisistä jipoista, joihin Aarseth turvautui yleisön huomion saadakseen (Myth II -pelin kameratallenne esimerkkinä hypermedian käytöstä osakulttuurin omiin tarkoituksiin).

Aki Järvinen (oik.) - tamperelainen DAC-piirin tutkija rentoutuu; gradu on saanut viimeinkin muodon Nykykulttuurin tutkimusyksikön julkaisemana kirjana; Mari-muusansa esittelee teosta kuvaajalle.

Luennot herättivät kyllä runsaasti kysymyksiä ja keskustelua, vaikka ei niidenkään pohjalta syntynyt kuin lisää kysymyksiä ja spekulaatiota. Toisaalta, ehkä tällainen seminaari parhaimmillaan myös vie hypeä tietyistä termeistä. Aartsethin tiukimpia väitteitä oli mm. se, että interaktiivisuus on ideologinen termi: vielä muutama vuosi sitten tavalliset web-sivut katsottiin interaktiivisiksi, mutta nyt niissä on oltava java-apletteja, jotta ne hyväksyttäisiin samaan kategoriaan. Aarsethin Cybertext-kirjassahan on näitä vastaavia, interaktiivisuutta herkullisesti kyseenalaistavia kohtia. Tietokonepelin "tekoälykkyys" on pahimmillaan autismia, jossa peli toistelee pelaajan kommentteja ja tarrautuu esineisiin järjettömällä sinnikkyydellä

Myös immersion käsitettä Aarseth maallisti: hänen mielestään immersio on enemmänkin "state of mind" kuin tietyn teknisen tason edellytys virtuaalitodellisuudelta.

Illanvietossa Moulthrop ja Kaplan kuuluivat puhuvan ainakin PC/Mac-klaaneista ja tietokoneenkäyttäjien maallistuneista osakulttuureista. Avopari (?) Stuart ja Nancy oli toisiaan täydentävä parivaljakko: edellinen enempi ironisen taiteilijan oloinen, jälkimmäinen rennompi ja käytännön kysymyksille omistautunut lukemiskulttuurin tarkastelija. Tyypillisiä yliopistoihmisiä, silti, kumpainenkin.

Yön syvetessä digi-ihmiset muuttuvat mustavalkoisiksi. Etualalla luentosarjan järjestäjä Raine Koskimaa, takana kävelee Ilkka Mäyrä, välissä kansainvälistä tutkijaväkeä.

***

"We are not Walt Disney" - Lauantain pakkasesta saliin pelastui vielä kolmisenkymmentä ihmistä kuuntelemaan Kaplanin aamuluentoa (Strange Creatures: Links in the Landscape of the Scholarly Net), jossa esillä olikin akateemisen julkaisemisen muutos internet-maailman lakien mukaiseksi. Tekijänoikeuskysymykset eivät olleet - Kaplanin mukaan - tässä yhteydessä niin olennaisia, koska meille "oppineille" on vain hyödyksi jos juttumme lukee netin ansiosta kymmenen sijaan kaksikymmentä ihmistä.

"Surf Mutants vs. the Great Tradition" - Moulthrop (Gotta Get a Gimmick: Narrative Technique, Farce) puolestaan esitteli omaa hypermediataidettaan, varsin vaikuttavan näköisiä ja nokkelia "Hegirascope" ja "Reagan Library" -teoksia, jotka löytyvät verkonkin kautta. Moulthropkin soi kunniaa tietokonepeleille, jotka käytännössä ovat hypertekstin idean ainoita toimivia sovelluksia. "Minkäs voit" -huolensa hän ilmaisi - kysymykseen aiheesta vastaten - pornon leviämisestä, eikä pelkästään pornopornon vaan myös "disaster"-pornon ja kaiken sellaisen materiaalin, jonka teho perustuu sen shokkiarvoon (viittasi myös Pat Cadiganin "Sinners"-teoksen visioihin synkän osuvina).

Entä ovatko "Jurassic Park" ja "Titanic" tulevaisuudessa shakespearea? Tällaistakin seminaarin lopuksi keskusteltiin erikoisefektien merkityksestä digitaalisen esittämisen tulevaisuudelle. Paljon lisää arvauksia ja kysymyksiä esitettiin vastaukseksi, mutta edelleenkin tekniikka tuntuu säätelevän alan tulevaisuutta - ja esteetikot raahustavat perässä Doomia pelaillen.

Omalla innostuksellaan nämä digi-ihmiset ylläpitävät näyttävimmän digi-median esimerkillisyyttä alan estetiikan huipentumana: varhainen Ted löytää madon vaikka muikkuverkosta. Itselleni antoisinta seminaarissa oli nähdä miten digitaalinen media on yhä iso, vapaan keskustelun arvoinen ihmetys tutkijoille - mikä on niin paljon terveempää kuin ne itsestäänselvyydet, joita esimerkiksi kirjalliseen mediaan ja sen representatiivisuuteen liitetään. Siinä innostuksessa on jotain ekspressionistista, tiedetaidetta työstävää hulluutta, joka puuttuu täysin "perinteisestä" taiteentutkimuksesta. Missä muualla aiheelle omistautuneet tutkijat voisivat lumoutua tietokoneen tuottamasta kertomuksesta, jossa painovoima hukkuu, koska sillä ei ole ystävää?

KUKA KUKIN OLI

(R Koskimaan infon mukaan)

Stuart Moulthrop (School of Communications Design, University of Baltimore) on Postmodern Culture - verkkojulkaisun päätoimittaja, digitaalisen kulttuurin tutkija ja hyperfiktiokirjailija

Nancy Kaplan (School of Communications Design, University of Baltimore) on multimedia- ja hypertekstitutkija; verkkojulkaisuja mm. "E-Literacies: Politexts, Hypertexts, and Other Cultural Formations in the Late Age of Print. 1995-97" ja "Weavers of Webs: A Portrait of Young Women on the Nets" (yhdessä Eva Farrellin kanssa)

Espen Aarseth (Seksjon for Humanistisk Informatikk, Universitetet I Bergen), Cybertext. Perspectives on ergodic literature -kirjan kirjoittaja ja Cyber/ Media/ Culture -projektin johtaja.

Soikkelin Bittein Saaret