[M.G.Soikkeli]

KOHTI PERVOUTOPIAA

** raportti Lasse Kekin väitöksestä Turun yliopiston
** yleisessä kirjallisuustieteessä 26.4.2003

 

Butleriaaninen käänne on kulttuurin- ja taiteentutkimuksessa merkinnyt jos ei uutta paradigmahyökyä niin ainakin elämän tunkeutumista teksteihin. Hyvä niin. Kerrottuja tai kuvattuja identiteettejä ei voida enää tutkia ilman välitöntä kysymystä vallankäytöstä: millaisiin sukupuolen tai etnisyyden fraaseihin nähden tiettyä identiteettiä saadaan tai voidaan tai unohdetaan esittää. Erinomainen todistus siitä, että Judith Butlerin lanseeraamaa "identiteetti performanssina" -näkökulmaa voidaan tarkentaa yhteiskunnan vähittäisten muutosten myötä oli viime (2002) naistutkimuspäivillä kuultu Marja Kaskisaaren butlerilainen analyysi uuden parisuhdelain tuottamista tilanteista.

Suomalaisessa kirjallisuudentutkimuksessa butlerilaisen merkkipylvään muodostaa nyt Lasse Kekin väitöstutkimus "From Gay to Queer". Analyysin varsinaisena kohteena on ainoastaan kaksi tekstiä, prosaisti David Leavittin tuotanto ja Tony Kushnerin näytelmä "Angels in America" (1993), mutta näiden kautta Kekki avaa homo- ja pervoidentiteetin historian renessanssista nykypäivään.

Butleriaanisen luennan loppuunpalamista ja joidenkin tutkijoiden pessimismiä "erilaisten olemisten" identiteettipeliin Kekki kommentoi leppoisasti: jonkinlainen käänne on jo tapahtunut ja 70-luvun essentialistinen homotutkimus on muinaishistoriaa, kun tiettyjä klassikoita ei voida enää lukea ilman että myös pervoistava luenta aktivoituu. Väitöstilaisuudessa opponentti, dos. Matti Savolainen (Oulu) kiitteli yli 400-sivuista kartoitusta myös näytelmäkirjallisuuden ja "amerikanismin" asiantuntemuksesta. Tosin monipuolisuudessa olivat - Savolaisen mukaan - myös työn ainoat heikkoudet: intertekstuaalisuutta ja proosa/draama- tekstien eroa ei oltu määritelty työn kannalta kyllin tarkasti. Itselleni jäi ainakin väitöstilaisuuden pohjalta täysin avoimeksi sekin, miten tutkimuskohteet Leavitt ja Kushner täydentävät toisiaan ja millainen paikka heillä oikeastaan on homokirjallisuuden kaanonissa. Taustatiedoista sentään selviää, että David Leavittin (1961-) tuotannosta löytyy suomeksi novellikokoelma Perhetanssit (1984) ja romaani Kiintymyksiä (1989). Tony Kushnerin (1956-) näytelmä on sekin saanut suomenkielisen esityksen Kansallisteatterissa (1994).

Muuten väitöstilaisuus eteni hyvinkin täsmällisesti ja suurten käsitteellisten kysymysten äärellä. Väitöskirjan sivuista riippumaton, yleisten teoreettisten ongelmien pohdinta on aina yleisöystävällistä - harva ehtii kirjaan tutustua ennen väitöstä - mutta nyt väitös ei aina löytänyt informatiivista linjaansa hyvin tuttujen aiheiden ja erityiskysymysten välillä. Tutkimuksen näkökulman, pervoanalyysin eli 'ihmettelevän tutkimuksen' kannalta suuria kysymyksiä ihmettelevä dialogi oli tietysti paikallaan.

Hyvän tiivistelmän identiteettikysymysten muuttumisesta antoi Lasse Kekin lectiossa esittämä kuvaus siitä, miten hänen oma luentansa muuttui Thomas Mannin "Kuolema Venetsiassa" - novellin kohdalla. Vain näkökulmaa vaihtamalla kävi ilmi, että eurooppalaisen kirjallisuuden klassisen melankolista, kuolevaa taiteilijahomoa edustanut von Aschenbach on itse asiassa transgressiivinen hahmo vailla mitään "homoydintä": hän pukeutuu ja laittautuu vanhan elostelijan hahmoon.

Väittelijä kiteytti pervoluennan perustan ja näkökulman muutoksen luontevuuden: "Jospa Aschenbachilla olikin oikeasti hauskaa Venetsiassa".

Kiinnostava oli myös väittelijän luonnehdinta Mannin kirjan elokuvaversiosta, jonka katsomiskokemuksissa hän oli kohdannut niin pyhyyttä kuin tahatonta komiikkaa. Ydinsubjektin abstraktius ja tekijäidentiteetin konkreetti diskursoitavuus kävisivät ehkä ilmi kaikessa ristiriitaisuudessaan niinkin pienessä yksityiskohdassa, että ohjaaja Visconti vaihtoi elokuvaansa Aschenbachin ammatin kirjailijasta säveltäjäksi. Taiteilijoille on ilmeisesti taiteenlajista riippuen suotu vaihtelevia vapauksia sukupuolisenkin identiteetin esityksessä. Tämä käy Kekin väitöksessä ilmi renessanssikirjailijan Christopher Marlowen ja Tony Kushnerin töiden vertailussa: draamassa ja teatterissa on voitu suoda enemmän tilaa homoidentiteetille kuin muissa taiteissa.

Väitöksen aikana kävi ilmi, että Kekin mittavaa, termien jatkumosta (sodomiitti, homoseksuaali, gay, queer) rakentuvaa homoidentiteetin historiikkia voidaan verrata Adrienne Richin ajatukseen lesbiaanisesta jatkumosta pakkoheterouden ulkopuolella. Vastaväittäjän esittämiin isoihin kysymyksiin kuului se, mitä jää puolestaan näiden jatkumoiden ulkopuolelle. Hän itse viittasi laajempaan skaalaan miesten välisissä suhteissa ja esimerkiksi Leslie Fiedlerin huomioon siitä, miten amerikkalaisessa kirjallisuudessa valkoinen mies löytää tasapainoisen kumppanuuden heterosuhteen sijaan etnisen rajan ylitse toisen miehen läheisyydestä. Amerikkalaisen homoidentiteetin retoriikalle Savolainen arveli löytyvän laajemminkin kaikupohjaa jenkkikirjallisuuden goottisesta luonteesta, mihin väitöskirjassakin ohimennen viitataan. Pervoluennan kannalta tällainen skaalaus osoittautui ilmeisesti ongelmalliseksi ja joka tapauksessa tämä kysymyksenasettelu meni Kekin tekemän luennan ulkopuolelle.

Lopuksi puhuttiin homo- ja pervoidentiteetin asteista, ensiksi hieman samasta aiheesta kuin mitä Kaskisaari käsitteli viime syksyn nt-päivillä eli "toiseen asteen kaapista tulemisesta", ja sitten pervouttamisen laadusta ja määrästä. Kiintoisa pointti butleriaanisen käänteen jatkumoa ajatellen oli Kekin arvio, että pervouttamista tullaan vielä vertaamaan (erityisesti) brechtiläiseen vieraannuttamiseen ja (yleisesti) näyttelijän työhön.

David Leavitt -esittely: http://shergoodforest.com/biocentral/leavittd.html

Tony Kushner -esittely: http://www.imagi-nation.com/moonstruck/clsc51.html

 

VerkonAatoksen etusivulle