[M.G. Soikkeli]

PLATONISTA BARBARA CARTLANDIIN


** Eva Maria Korsisaaren väitös 2.6.2006
** Helsingin yliopiston naistutkimuksessa

 

Kirjoilla on kohtalonsa, myös väitöskirjoilla. Eva Maria Korsisaaren väitöskirja Tule, rakkaani! ilmestyi jo keväällä 2005 kustantamon julkaisuohjelmaan, mutta työ putkahtaa esille vasta vuotta myöhemmin Helsingin yliopiston naistutkimuksen väitöksenä. Ovatko naistutkimuksen kriteerit tohtorintutkinnolle siis matalammalla kuin kirjallisuudentutkimuksessa, jonka alaisuudessa Korsisaari on tehnyt aiemman uransa?
(Työn ohjaamiseen osallistunut Kuisma Korhonen kommentoi tätä raportin kohtaa KTS:n postilistalla kertomalla, että väitöskirja oli siirtynyt täydessä yhteisymmärryksessä oppiaineesta toiseen. Syyt väitöskirjan seikkailuille kustannusmaailmassa lienevät sitten toisaalla)

Korsisaaren väitöstilaisuudessa (2.6.2006) työn ja tutkijan aiemmat vaiheet ohitettiin täysin - niin kuin asiallista onkin, kun käsiteltävänä on tutkimus sinänsä. Väitöstilaisuuden perusteella jäi pikemminkin vaikutelma, että naistutkimus ja filosofia olisivat olleet alkujaankin parempi paikka Korsisaaren lähestymistavalle kuin kirjallisuudentutkimus.

Ja jotain annettavaa Korsisaaren romanssianalyyseillä lienee kirjallisuudentutkimuksellekin, muutenhan opponentiksi ei olisi kutsuttu naistutkijaa, joka on kirjallisuusprofessori, tässä tapauksessa siis Lea Rojola (TuY).

Väitöstilaisuudessa Korsisaaren käyttämien oppialojen (naistutkimus, filosofia ja kirjallisuustiede) suhdetta kritisoitiin käsiteltäessä tulkinnan ja metodin eettisyyttä. Tulkintojen avoimuus osoittautui problemaattisemmaksi kuin mitä prinsessamaisen laveasti aiheensa (rakkauskirjallisuus aina ja kaikkialla) valinnut ja sen käsittelyä esitellyt ("rakastava luenta") Korsisaari lectiossaan julisti.

 

Tukevasti tieteiden välissä

Professori Rojola palasi kysymyksissään usein siihen, mitä Korsisaari oli jättänyt käyttämättä kirjallisuudentutkimuksen alueelta, vaikka alaltamme olisi löytynyt teoriaa, joka olisi sopinut lukemisen eettisyyttä painottavaan näkökulmaan. Puhujan asemaa ja kerronnallista tilannetta koskevat teoreettiset mallit sekä erityisesti Mihail Bahtin (tyylin/intonaation ja sitaattirakenteiden analysoimiseen) olivat Rojolan tarjouksia, joita Korsisaari lupasi ottaa eväikseen keskustelusta.

Välillä väittelijä ja opponentti puhuivat totaalisesti toistensa ohitse väittelijän vastatessa filosofian kannalta kysymykseen, joka oli relevantti kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta. Esimerkiksi opponentin kysymykseen siitä, eikö historiallinen konteksti muuttaisi tekstien eettistä sisältöä (ja pakottaisi edes epäsuorasti kirjallisuushistoriallisen muutoksen huomioimiseen...), Korsisaari vastasi tutkimuskysymyksen ohjanneen kaikessa (filosofian ja naistutkimuksen) kontekstin valintaa. Väitöskirjan rakenteessa ja tulkinnan progressiossa Korsisaari on kyllä iloisesti irtaantunut tutkimuskysymyksistäkin, sillä kirja ei etene sen paremmin historiallisen kuin teoriakontekstinkaan perusteella - vaan matkakertomuksena joka loikkii tieteestä toiseen. Tässäkö sitten on naistutkimuksen tulevaisuus, että kohdemateriaali valitaan yhden tieteen perusteilla (kirjallisuudentutkimus), lähestymistapa opitaan toisaalta (filosofia) ja keskusteluyhteys kolmannelta (naistutkimus)?

Poikkitieteellisyyden eetoksella on erityistä painoarvoa, kun väitöskirjan eräänä aiheena ovat luennan ja tutkimuksen eettisyyteen liittyvät tekijät. Tuskin lienee naistutkimuksellekaan eduksi, jos alan ensimmäisiä kotimaisia väitöksiä käsitellään Hesarissa kuin yöpöytäkirjallisuutta (väitöspäivänä 2.6.) tai että väittelijällä on moraalinen missio, jonka edistämiseen hän kokeilee milloin mitäkin tieteenalaa.

Ja antoihan opponentti pyyhkeitäkin väittelijälle, jos kohta kiitteli tätä omaperäisyydestä, rohkeasta liikkumisesta tieteiden välissä ja siitä, että kyseessä on ensimmäinen näin laaja Luce Irigarayta soveltava naistutkimus Suomessa. Korsisaari osoitti väitösdialogin aikana pätevää perustelukykyä ihan eri lailla kuin mihin viittasi hänen evankelioiva asenteensa lectiossa - väittelijän julistaessa, että lukijoidensa "huojennukseksi" hän voi kertoa löytäneensä sukupuolieroa kunnioittavia tekstejä.

Naistutkimuksen kannalta olennaista oli se, miten Korsisaari käytti "sukupuolieron" käsitettä ja rakensi positionsa naistutkimuksen "ranskalaisessa" traditiossa. Keskustelussa opponentin kanssa Korsisaari osoitti tuntevansa (ja välillä ilmoitti tuntevansa) sukupuolierosta käytyä keskustelua enemmän kuin oli sitä väitöskirjassaan esitellyt. Sukupuolieron merkityksestä käytyä vilkasta keskustelua olisi opponentin mielestä pitänyt referoida ja runsaasti, koska tutkijan olisi osoitettava tuntevansa alansa tärkein keskustelualue, ja osoitettava siten alansa ammattilaisuutta metodinsa ja tekemiensä valintojen reflektoinnissa.

 

Metodi ja kohteet

Luce Irigarayn osalta huomattavaksi puutteeksi opponentti totesi Rosi Braidotin poisjättämisen, mitä Korsisaari selitti sitoutumisellaan pelkästään fenomenologiseen teoriaan. Samanlainen sananvaihto käytiin siitä, onko Korsisaaren metodi uskollinen Irigaraylle vaiko pelkästään Helen Cixous'lle (ja Sara Heinämaalle). Väittelijän puolustus, että Irigaray itsekin vaihtoi metodia mimeettisyyden häirinnästä "rakastavaan luentaan", tuntui kelpaavan opponentille.

Kirjallisuustieteen kannalta väitöksessä oli poikkeuksellista se, miten vähän keskustelua käytiin tutkimuskohteiden valinnasta. Korsisaari itse ei niitä välittänyt mitenkään perustella, hänelle riitti, että tekstit Platonista Barbara Cartlandiin tuovat esille "erilaisia puolia" yhteensulautumisromansseista. Sen sijaan Korsisaarella oli varma intuitio tekstiensä luokiteltavuudesta: mitkä tekstit ovat ehdottomasti sukupuolieron eetosta kunnioittavia ja mitkä eivät ole. Aiemman romanssitutkimuksen Korsisaari on - väitöksen perusteella - tyrkännyt liitteisiin, paitsi milloin hänellä on ollut käytettävissään naistutkimusta edustavia romanssitutkijoita. Patriarkaalisen 'samuuden talouden' haastajia Korsisaari olisi kuitenkin löytänyt sellaisista romanssitutkijoista kuin Lynne Pearce ja Eve K. Sedgwick , totesi opponentti.

Kirjallisuusalan lähteiden niukkuus on mahdollistanut sen, että Korsisaari voi laatia kirjallisuushistoriasta ja jopa kirjallisesta estetiikasta riippumattomia uusia kategorioita siitä, mitkä rakkaustekstit ovat hyviä ja mitkä huonoja. Opponentti totesi, että (moralisoivia) kategorioita olisi voinut kyseenalaistaa pohtimalla, ovatko suullista kulttuuria edustavat tekstit (runsas toisto) tai lyriikka (vapaus juonen kaavasta) tai moderni kirjallisuus (avoimuus tulkinnoille) aina väistämättä eettisesti hyviä verrattuna vastakohtiinsa. Näihin toteamuksiin Korsisaari vastasi sujuvasti asian vierestä. Tällaiseenhan väittelijällä oikeus onkin, milloin häntä ei vaadita ehdottomasti tilille. Näinkin olisi voitu tehdä, kun kerran väittelijä on ottanut itselleen erityisen eettisen mission.

Itselleni jäi edelleenkin epäselväksi, mihin fenomenologit tarvitsevat kaunokirjallisia tekstejä ja miten he ylipäänsä ymmärtävät representaation. Mutta nämä varmaan selviävät jahka pääsen soveltamaan Korsisaaren väitöskirjaan 'rakastavaa luentaa'. Kuuluuhan siihen - väittelijän omin sanoin - "ankaraakin kyseenalaistamista". Hippikesän sijaan hyppäänkin hippitieteeseen...

 

Kirjallisuustieteeseen liittyvät väitösraporttini löytyvät aikajärjestyksessä seuraavasti:

http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/mayra.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/kuisma.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/halber.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/diderot.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/aalto00.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/salin02.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/sarikivisto.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/sipila02.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/pentikainen02.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/kesav03.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/kekki03.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/marjut04.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/uola04
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/hollsten04.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/rikama04.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/heidi05.htm
http://users.utu.fi/mataso/melkas06.htm
http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/ojajarvi.htm

 


 

VerkonAatoksen etusivulle