[M.G.Soikkeli]

AKATEEMISESTI LUOVUUDEN PUOLESTA

Raportti luovan kirjoittamisen seminaarista Tampereen yliopistossa 4.5.2001

"Luova kirjoittaminen ja kirjallisuudentutkimus" on aihe, josta pitäisi järjestää seminaari vähintään jokainen lukuvuosi ja opetusta jokainen lukukausi, etenkin niille opiskelijoille jotka opettaja- tai tutkijasuuntautumisen sijaan tai ohella ovat painokkaasti kirjoittavia luonteita. Mikseipä myös henkilökunnalle, jos vain rahaa tällaisiin löytyisi.

Seminaarin koolle kutsunut yleisen kirjallisuustieteen ass. Päivi Kosonen totesi, että hänen haaveenaan on "luova kirjallisuudentutkija" eli tutkija joka pystyy tutkimuksensa lisäksi rikastuttamaan muiden lukukokemusta. Esimerkiksi Kosonen otti Northrop Fryen ja Tzvetan Todorovin tapaiset, periaatteessa hyvin erilaiset kirjallisuudentutkijat, jotka ovat pystyneet mainitun kaltaiseen eettiseen tutkimukseen. Itse lisäisin listaan Martha Nussbaumin ja etenkin hänen teoksensa Love's Knowledge; mikseipä myös kotimaasta Merete Mazzarellan ja Markku Envallin.

Yliopiston lisäksi kysymys luovan kirjoittamisen ja kirjallisuudentutkimuksen yhdistämisestä koskee lukioita: miten saada toisaalta jo koululaiset löytämään oma kirjoittamistyylinsä, toisaalta yliopisto suhtautumaan suopeammin omalta kokemuspohjalta lähtevään tulkintaan. Paljon onkin yliopistoissa tapahtunut kymmenenkin vuoden kuluessa, kun kukaan paikalla olleista ei ennättänyt esittämään huolta siitä, muuttuuko tutkimus tällöin mielivaltaiseksi; mistään mielivaltaisuuden tukemisesta ei em. toiveissa ole kysymys.

Tutkija-kirjailija-opettaja Jyrki Vainonen arveli, että kirjailijoiden kammo akateemista maailmaa kohtaan on suomalainen erityispiirre. Vainosen puheenvuoroa täydentänyt yleisöääni totesi, että akateemisuuden pelko voi olla keskinkertaisuuden pelkoa: halutaan olla joko tosi hyviä tai sitten ei mitään, mutta ei ainakaan keskinkertaisia akateemisten mittareiden mukaan. Suomalaisen yhtenäiskulttuurin kuvitelm kirjallisuudesta, joka ei kumartele akateemisia malleja vaan joka taiteilijanäkijöidensä kautta heijastaa suoraan sosiaalista todellisuutta, lienee vaikuttanut kaikkiin kirjallisuuden instituutioihin. Prof. Yrjö Varpio puolestaan muistutti, että Suomessa on elänyt vahvasti ajatus kirjallisesta luonnonlahjakkuudesta, jolle akateeminen kouluttautuminen on turhuutta; näin etenkin Tampereen kaltaisissa kaupungeissa, joissa työväenkirjallisuus oli voimissaan.

Jyväskylän yliopistoa edustanut Miisa Jääskeläinen kertoi luovan kirjoittamisen opettamisesta, mukaan lukien siitä, miten vähän apua tutkimuksesta on ollut. Harrastajakirjoittaminen kulkee estetiikan edellä ja luovassa kirjoittamisessa voi syntyä jotain, "jota ei vielä ihan tunnista hyväksi", varsinkaan akateemisilla kriteereillä. Yleisökommentti muistutti taas, että nykypäivänä kiinnostus kirjoittamiseen syntyy ihan muiden medioiden kautta kuin kirjallisuudesta, etenkin nuorison keskuudessa. Prof. Pekka Tammi puolestaan sai puhujan tunnustamaan, että toki tähän päivään mennessä tutkimuksessa on syntynyt käsitteistöä, joka hyödyttäisi myös luovan kirjoittamisen opettamista, esimerkiksi tekstityyppien tai faktan ja fiktion rajanvetoa käsiteltäessä.

Itselläni jäi väitöstilaisuuden vuoksi muutama mielenkiintoinen esitys väliin. Ehdin kuitenkin kuulemaan, miten prof. Panu Rajala esitteli erilaisia draaman alueen tutkijoita, jotka ovat analysoineet omia teoksiaan; Tampereella esim. draaman lehtori Kari Salosaari. Kirjallisuuden puolella viimeinen mahdollisuus tällaiseen professiotyöhön katosi siinä, kun Markku Envall hävisi kahdesti Helsingin kotimaisen kirjallisuuden professuurin. Rajalan jälkeen päivän turhimman puheenvuoron kävi heittämässä kriitikko Putte Wilhelmsson, joka puhui kyllä hyvin mutta aiheen ulkopuolelta ja tuplasti sallitun ajan. Viimeiseksi kävin lavalla minä itse aiheenani "Virtuaalinen mielikuvitus ja edutainment" eli muistuttamassa hypermediateoksista luovan kirjoittamisen ja tutkimuksen kohtauspaikkoina.

Seminaarissa yleisöä oli odotettu joukko ja keskustelua syntyi välittömästi. Jälkipelissä toivoteltiin onnea tulevalle luovan kirjoittamisen virtuaalilaitokselle, joka perustettanee jonnekin Alfa Centaurin taakse. Sitä ennen omaa projektiaan kokeilee Jyväskylän ja Oriveden opiston lisäksi Turun yliopisto, jossa alustavien suunnitelmien mukaan olisi tulossa ainakin perusopintojen verran luovan kirjoittamisen ohjausta. Ken elää, sen todeksi kirjoittaa, mutta toivottavasti muutakin kuin campuskirjallisuutta.