[M.G. Soikkeli]

KAPITALISMI KOTIMAISISSA KIRJOISSA


** Jussi Ojajärven väitös Suomen kirjallisuudessa
** Tampereen yliopistossa 29.4.2006

Onko suomalainen tavarataivas lähimarketissa vai veeäsooyyn hulluilla päivillä? Kuinka kiinteä on kapitalistinen ideologian vankila suomalaisten ympärillä - ja mitä siihen ovat vastanneet suomalaiset kirjailijat? Nykyhetken isoimmat kysymykset olivat esillä vapun aatonaattona Tampereella, kun Jussi Ojajärvi väitteli Suomen kirjallisuudesta aiheenaan "kapitalismi, subjekti ja minuus" (Mari Mörön romaanissa Kiltin yön lahjat ja Juha Seppälän novellissa "Supermarket").

Kyseessä on siis alamme ensimmäinen väitös, jossa ne paljonpuhutut markkinavoimat ovat viimeinkin etualalla - siis niiden merkitys nykykirjallisuudessa. Ojajärven väitöksestä kannattaa lukea vähintäänkin sen viimeinen luku, jossa käydään lävitse viitisenkymmentä keskeistä nykyproosan edustajaa, todisteeksi siitä, miten keskeisesti markkinavoimat ovat esillä kotimaisessa kirjallisuudessa.

Itse väitöstilaisuudessa ei puhuttu niinkään markkinavoimista kuin subjektista ja minuudesta, koska niinhän ne painottuvat tuossa väitöksen yläotsikossa - jos kohta opponentti Lea Rojola (TuY) penäsikin tarkempaa esittelyä kapitalismista ja sen historiasta. Suurin osa väitöksen ajasta käytettiin keskusteluun siitä, miten psykoanalyyttinen ja marxilainen teoria sopivat yhteen eli mihin väitöksessä tarvittiin "minuuden" käsitettä.
Psykoanalyyttisen teorian osalta Ojajärvi osoittikin siinä määrin tietämystä, että opponentin teoriapitoisimpiin kysymyksiin hän alkoi antaa luennoivia vastauksia, yleisön iloksi. "Minuus"- käsitteen tarpeellisuutta, ja oikeastaan myös psykoanalyyttisen lähestymistavan oleellisuutta, Ojajärvi perusteli sillä, että hänen tutkimuskohteessaan eli Mari Mörön romaanissa subjekti rakentuu hyvin konkreettisesti osana ympäristöään.

Opponentti kiittelikin Ojajärveä siitä, miten hän pystyy purkamaan ja selittämään sitä "voimauttamisen kontekstia", joka on tavannut olla kulttuurintutkijoille itsestään selvä, kriittisyyttä jo lähtökohtaisesti tuova näkökulma, etenkin massaviihteen yhteydessä. Vielä väitöksen viimeisellä minuutilla Rojola toivoi väittelijän paljastavan yleisölle, voiko kaunokirjallisuudella olla kriittistä potentiaalia. Lopullisena vastauksenaan Ojajärvi totesi varovasti, että kriittisyys riippuu lukijan kontekstista ja siitä ajasta, joka lukijalla on käytettävissään - verrattuna meihin päivälehtikriitikoihin jotka käsittelimme Mörön romaania epäkriittisesti - sekä siitä, löytyykö kirjasta "reflektioon kehottava minätekniikka".

Vastarinnan mahdollisuuksia olisi voinut kuitenkin löytää muistakin lähtökohdista, ehdotti Rojola. Hän tarjosi voimauttavaksi ja vaihtoehtoiseksi lähtökohdaksi bahtinilaista subjektikäsitystä. Juuri tästä siirryttiin keskusteluun psykoanalyysin positiivisesta ja negatiivisesta traditiosta, ja sieltä edelleen identiteettiteorioiden ratkaisevaan kysymykseen, onko psyyke redusoitavissa sosiaaliseen vaikka se syntyy sosialisoitumisessa. Ainoa yksityiskohta, josta opponentti pääsi huomauttamaan Ojajärven lukeneisuutta, oli tämä psykoanalyyttisen teorian kaikenselittävyys.
"Transitionaaliobjektista tulee tämän tutkimuksen oma fetissi", totesi professori Rojola. Toisaalta Rojola totesi kehuvassa loppulausunnossaan, että Ojajärven tutkimus on paljon muutakin kuin psykoanalyyttisten kulttuuri-ilmiöiden luentaa, koska Ojajärvi tuntee hyvin myös marxilaisen teorian fetissikeskeisen subjektikäsityksen.

Ojajärven tutkimuskohteita ei voine pitää massaviihteenä, mutta niissä käsitellään ihmisten yrityksiä selvitä massakulttuurissa. Mari Mörön romaanin lisäksi hänellä on kohteenaan Juha Seppälän alatyylissään maineikas "Supermarket"-novelli, kuvitelma tavarataivaasta, johon Mörön kirjassa ollaan vasta menossa.
Tämä tekstejä erottava tekijä ei kuitenkaan ole esillä Ojajärvellä itsellään, vaan eroavuus tuli esille opponentin toiveeessa, että väitöksessä olisi voitu keskittyä enemmän kohteiden erilaisuuteen. Seppälän kirjassa sen sijaan "pääoman henki" viekoittelee ihmistä turhaan toimintaan supermarketin hyllyillä. Näiden tekstien suhdetta auttaisi selventämään, mikäli kapitalismin ja kulutuksen historia olisi esillä tutkimuksessa, totesi Rojola. Väittelijä myönsi tämän, ja oli yhtä mieltä siitäkin, että tavaratalo Seppälän kuvaamana kadottaa merkityksensä naisten paratiisina…. tosin itse olen käsittänyt että tavaratalolla ja supermarketilla (tai hypermarketilla hyperkapitalismin aikana) on kuitenkin merkityksellistäkin (eikä vain hinta-) eroa.

Ylimääräisiä opponentteja ei kuulunut, eikä kumpaakaan kirjailijaakaan näkynyt paikalla, vaikka elävän nykykirjailijan käsitteleminen on melkoinen harvinaisuus kirjallisuustieteessä. Väitöskirjasta päällimmäiseksi mieleenjäävä leikin merkitys ei tullut sekään väitöstilaisuudessa esille, mutta siihen palattiin monta kertaa illalla karonkkapuheissa ja -esityksissä. Äksessin aikakauden sijaan tekstintutkijat siis elävät vielä leikkisäin luddiittien aikakautta - ja hyvä niin?

 


 

Diskleimeri: eivät yliopiston tutkijat YLEENSÄ syö ja juhli näin komeasti. Parhaimmillaan kerran elämässä vietetään häärituaalia muistuttavaa väärän kuninkaan päivää, jolloin yksittäinen tutkija saa kollegoidensa arvostuksen työvoitosta - ja vanhempien tai illalliskorttien rahoilla järjestetyn illallisen (joka tällä kertaa oli väitöksen teemaan sopivasti vanhan tehdasrakennuksen ravintolatilassa).

Tamperelaiset mediatutkijat ovat tehneet mullistavan keksinnön, joka pelastaa taideaineet jatkuvalta tukirahaloukulta: puhelimen joka laskuttaa itse itseään!


VerkonAatoksen etusivulle