[M.G. Soikkeli]

KIELLETTY RUUMIS ELETYKSI KIELEKSI

*** Raportti Sofi Oksasen vierailusta
*** Turun Kirjakahvilassa 4.12. 2003

Joulukuun mässäilyviikoille toi terveen keskeytyksen ja ikään kuin välähdyksen pimeää syksyn esikoiskirjailija Sofi Oksanen. Turun Kirjakahvilan vieraaksi (4.12. 2003) kutsuttu ekakertalainen oli vastauksissaan vakuuttavan aneeminen eli asiapitoinen; kirjaa lukemattakin saatiin tiivis vitamiinipaketti kirjallisen ja aterialistisen itseilmaisun yhteyksistä.

Sofi Oksasen närästystä herättänyt romaani "Stalinin lehmät" osoittautui suunnitellummaksi ja analyyttisemmäksi kuin esikoisteokset ehkä tapaavat olla. Kirjailija kertoi tavoitteenaan olleen yhdistää kahden erillisen juonen avulla myös kaksi lukijakuntaa: keski-ikäiset tallinnankävijämiehet joutuisivat lukemaan tyttäriensä syömishäiriöistä ja Oksasen oma sukupolvi joutuisi tutustumaan Suomen ja Neuvosto-Viron lähihistoriaan; kirjaa ollaan paraillaan virontamassa.

Kirjansa saamasta jälkievästyksestä Oksanen kertoi, että vasta syksyn haastatteluissa hänelle oli paljastunut sellaisia pinnan alaisia "keskusteluja", joita ei tiennyt Suomessa enää olevankaan; mukaan lukien puheen korvannut hiljaisuus ja sensuuri Neuvosto-Viroa käsitellessä. Oksanen nimittäin väitti, että jotain hänen haastatteluaan olisi sensuroitu "neuvostovastaisuudesta". Yhtä yllättävää oli kirjailijan tieto, että NL:n vankileireillä kärsineiden ruumiinkontrolli vaikutti edelleen lapsenlapsien käytökseen ja ilmeni näissä syömishäiriöinä.

Lähtökohdaksi syömishäiriöiden käsittelylle Oksanen totesi sen, että hänellä oli niistä erilainen kokemus kuin kirjallisuudessa oli kuvattu. Syömishäiriöiset ihmiset on diagnosoitu tekemällä heidän taudistaan korsetin tapainen, viktoriaanisen ajan naiskuvaa kertaava muotti nuorten naisten ympärille, mutta itse asiassa syömishäiriöiset voivat olla vallan tyytyväisiä itseensä ja elämäänsä. Määrätietoisesti Oksanen pyrki kirjoittamaan uusiksi kuvaa syömishäiriöisestä naisesta esimerkiksi muuttamalla tämän seksuaalisesti ambivalentin vapaaksi - tämä siksi, että mediakuvassa syömishäiriö käsitetään heterosairaudeksi. Omat lukulempparinsa Oksanen nimesi naiskirjallisuuden vahvoista nimistä (Kallas, Plath , Djuna Barnes).

Kriitikoihin Oksasen taktiikka ei ole kuitenkaan purrut, vaan nämä (mieskriitikot) ovat lukeneet kirjan päähenkilön rakkaudet väen väkisin poikafrendeiksi. Kun Oksanen oli tv- haastattelussa korjannut, että hän ei anna rakastetuille mitään sukupuolta, nämä korjaukset oli sensuroitu pois ulostulleesta ohjelmasta. Ehdottomasti kirjailija myös kielsi mitenkään kapinoivansa yleistä naiskuvaa vastaan, vaan pyrkineensä yksinkertaisesti osoittamaan sen miten syömishäiriö voi olla omaan ruumiiseen purettua aggressiota. Oksasen avautumista johdatellut tutkija-kriitikko Kaisa Kurikka otti esille myös ne uskonnolliseen ja rakastumisen hurmokseen liittyvät vertauskuvat, joita "Stalinin lehmät" -esikoisessa on johdonmukaisesti ja uutta kieltäkin luovasti ("ajan kulun kilouttaminen", "turvaruoka", "syömätunnustaa") käytetty. Omistautuminen kirjailijan työhön kuulosti olevan Sofi Oksaselle ohjelmallisen sataprosenttista alusta eli 12- vuotiaasta alkaen; sitä ennen hän ei halunnut kirjailijaksi, koska kaikki muut kakarat uskoivat sen toiveammatikseen. Teatterikorkeasta hän haki nyt viidettä vuotta itselleen koulutusta työhönsä, koska koulu tarjoaa draamatuntemuksen lisäksi ylipäänsä parasta taiteentekemisen opetusta mitä Suomessa on tarjolla.

Kirjakahvilan illassa ei kirjailijaa saatu juurikaan avautumaan, mutta aiheen yhteydessä kävi moneen kertaan ilmi, miten ruoka ja kirjallisuus, lukeminen ja ahmiminen, kieli ja ruumis ovat arjen politiikan ydintä. Ajattelemisen aihetta bulimia- aiheiden tutkimiseksi kirjallisuudesta ja laajemminkin mediasta antoi esimerkiksi Lean toteamus, että "minän ja hänen vaihtelu" - jota Oksanen käyttää tyylikeinona kerronnassa - on syömishäiriön ydin, samoin prof. Lappalaisen kommentti siitä, miten aiheen yhteydessä joudutaan etsiskelemään kieltä asioille, joille ei ole ollut ilmaisua ja miten esimerkiksi äidin mykkyys siirtymistä tyttärelle on käsitelty tällaisten aiheiden yhteydessä (kunnes kieli tulee ruoan ja oksentamisen tilalle).


 

Vankileirimuistelmista väitteli 2001 Erkki Vettenniemi Tampereen yliopistossa