TAITEIDEN PÄIVÄTYÖT JA YÖHARRASTEET

[M.G. Soikkeli]

Raportti sisältöjen tuottamisesta ja Helsingin taiteiden yöstä 26.8.1999

Helsingin taiteiden yössä harrastajat ja ammattilaiset melskaavat yhdessä, joten tuloksena on useimmiten jotain kiinnostavaa, etenkin ääriviivoiltaan pimeän pehmentäminä. Yhden yön ajan Helsinki näyttää niin mannermaisemmalta kaupungilta, että seuraavana aamuna se on entistäkin tylymmän, kömpelömmän ja harmaamman näköinen. Mitä juhlimiseen tulee, olen sitä mieltä, että töiden suinkin salliessa viinit kannattaa korkata jo varhain, jotta iltaa kohden on piristynyt näkemään taiteiden jälkiä, ja ehtii vielä keskiyölta kotiin koisaamaan kunnon unet ennen aamua.

Taiteiden yössä, jonka ohjelmanumerot siis monessa tapauksessa alkavat jo päivällä, tekevät taiteilijat vaihteeksi jotain, mikä etäisesti näyttää rituaalimaiselta työskentelyltä; siinäpä riittämiin tulosvastuun ryydittämää estetiikkaa.
Paras päivätyöläinen, jonka taiteilijoista näin, oli eteläafrikkalainen kirjailija Richard Mason. Oxfordin englannilla haasteleva 21-vuotias adonis oli varmasti kirkkain taiteilijahahmo, mitä olen koskaan nähnyt, ja sikäli elävä uhka sisällöntuotannoille: Masonin "fotogeneettisyys" on erittäin myytävää formaattia. Mason on karismaattinen esiintyjä, ja lisäksi erinomaisen kohtelias ja avulias luonnonlahjakkuutensa kauppias.

Cafe Ursulassa Mason viihdytti pääasiassa naispuolisista toimittajista koostuvaa yleisöään vastaillen fiksusti kaikkiin hänen esikoisestaan ("Drowning people" eli suomalaisittain "Meren huoneissa") esitettyihin kysymyksiin, paitsi siihen, mikä mahtaa olla hänen kansainvälisen sukseensa takana. Kustantaja - joka ainakin Hesarin kritiikissä oli merkitty virheellisesti Tammeksi (po. Gummerus) - vastasi Masonin puolesta, että kun kirjaa on myyty Saksassa puoli miljoonaa, niin eihän se voi olla pelkkä markkinatemppu, eihän? No, Masonin kirja on varmasti hyvä lukuromaani, mutta puolen miljoonan kirjan määrästä ei vielä sittenkään synny tolkuttoman paljon laatua, eikä sisältöjä.

Sisältötuotanto ei siis välttämättä ole tarpeellista enää kirjallisuudenkaan kohdalla, riittää kun on säkenöiviä kirjailijoita myymässä tavaraansa. Taiteiden päiväohjelmaan kuului painotalojen järjestämä opetustilaisuus digitaalisesta painamisesta, BOD-tekniikasta, jota myös "suitsait-painamiseksi" kutsuttiin.

Pienkustantajaa edustaneen Kai Linnilän terveiset olivat, että tekniikka itsessään ei tule pelastamaan mitään, ja Mauri Reinilä puolestaan innosti BioRexin täyttävää yleisöä pohtimaan, miltä kohdin painamisprosessin digitaalistamista voidaan tuottaa lisäarvoa. Reinilä myös loihti silmiemme eteen näyn kymmenistä miljoonista kustantajien varastoissa lepäävistä kirjoista, joista osa ei koskaan löydä ostajaansa. Digitaalisessa täsmäpainamisessa kustantajat eivät olisi enää lukijakunnan arvaamattomuuden armoilla. Linnilän ja Reinilän lisäksi seminaariin oli kutsuttu Leena Krohn edustamaa kirjallista talonpoikaisjärkeä: riippuu itsestämme onko tekniikka alisteinen sisällöille vai toisinpäin.

Loppuilta oli omalta osalta kuuden tunnin testi sisällöntuotantoa puhtaasti digitaaliseen formaattiin. Lasipalatsin mediakeskus tuotti Helsingin juhlaviikkojen kunniaksi yhtämittaisen TV-lähetyksen internettiin. Mediakeskuksen studiossa hyöri ainakin tusinan verran ihmisiä, pääasiassa viestinnän opiskelijoita, joiden vastuulla oli etsiä tapahtumia ja haastateltavia taiteiden yöstä.
Kaiken keskellä lähetystä orkesteroi kännyköiden, radiopuhelimien ja lujan äänensä avulla Kimmo Lehtonen. Itse istuin juontajan pallille kymmenisen kertaa keksimään loogisia aasinsiltoja 15-20 minuutin uutispalasta toiseen.

Verkkotelevision tekeminen tuntui yhtäältä pienlehtihenkiseltä autotallipuuhalta, toisaalta väline on uusi ja viileä. On mahdotonta kuvitella, millainen merkitys on tupakkalootan kokoisella kuva&äänivirralla jossan monitorin nurkassa, ja kun vastaanoton intensiteetti on mielikuvana epämääräinen, myös ohjelman tekeminen välineen näköisesti vaatii varsin rentoa ja improvisoivaa asennetta. Ja siitähän taiteiden yössä on kysymys, flanööriasenteesta, jonka viininhuuruisessa hengessä kulttuurin kuluttajat surffaavat kaduilla tai verkossa.

Helsingin yö oli poikkeuksellisen lämmin ja kuutamoinen, mutta mitään kuningasratkaisua ei ole sille, että ihmiset alkaisivat etsiät taiteiden yössä sisältöjä omasta itsestään - että jokainen ryhtyisi oman sisältötuotantonsa mestaroijaksi, olisihan se ajan hengenkin mukaista... Siinä vaiheessa taiteen harrastajien ja ammattilaisten ei tarvitsisi pystyttää muuta kuin viittoja ja aforismeja ihmisten ohjailemiseksi mielikuvitusta ryöpyttäviin tiloihin.