SYDÄNTEN AKATEMIA PERUSTETTU?


Raportti 4.12. Helsingin yliopiston taiteiden tutkimuksen laitoksen avajaisjuhlasta.
[M.G. Soikkeli]

Jättiläinen on herännyt jälleen!
Se nousee, se kävelee, se puhuu... mutta mihin se on menossa?

4.12. 1998 vietettiin Helsingin yliopiston juhlasalissa taiteiden tutkimuksen laitoksen avajaisjuhlaa. Yksikkö on ollut toiminnassa jo syksyn ajan, mutta nyt uusvanha, pienistä laitoksista yhteen koottu frankenstein halusi esiintyä myös yhtenä, moniäänisenä ruumiina.

Vaikka tuollaiset spektaakkelit sanelevat itse sen esteettisen ja tiedollisen kontekstinsa, jossa ne haluavat tulla vastaanotetuiksi, voi niistä yrittää bongata edes jotain visioita siitä, mihin taiteen- tutkimus keskimäärin on menossa.

Avajaisissa puhui ensimmäisenä laitoksen esimies H.K. Riikonen, joka otti laitoksensa toiminnalle metaforaksi juhlasalin itsensä: klassista ja uutta aikaa on molempia läsnä. Laitoksen toiminta- tapoja on kuulemma suunniteltu myös "leikin tavoin" ja laitoksen tehtävään kuuluu myös "karnevalismin" tutkiminen; tätä karnevalismia ilmeisesti edusti paikan päällä avajaisten juontajana toiminut Juhani Laitila, tv:stä tuttu Sydänten Akatemian professori (hyvää ironiantajua edustavat S-akatemian teemalle vihityt iltajuhlatkin). Mutta profiloituuko Helsingin taiteiden tutkimuksen laitos jotenkin muihin suomalaisiin alan laitoksiin nähden - sitä Riikonen ei visioinut.

Riikosen jälkeen puhui yliopiston rehtori. Tämä pohti millainen suhde tiedeyliopiston taideaineilla on taideyliopiston taideaineisiin; raja on ilmeisen liukuva, koska musiikkitieteestä oli keskusteltu pitäisikö se siirtää Sibikseen. Myöskään rehtori ei esittänyt visiota siitä, mikä on uuden laitoksen tehtävä vaikkapa ensi vuosikymmenen Suomessa.

Välisoittona kuultiin Irja Ranen juhlaruno ja sitten päästiin asiaan: "suuri juhlapaneeli" toi estraadille 6 taideaineiden professoria visioimaan, mitä tämä kuusipäinen jättiläinen tulee tekemään yksituumaisesti lähivuosina. Köyhäksi jäi tämäkin anti, mutta ehkä vähästäkin vielä joku ponnistaa: päällimmäiseksi jäi mieleen Arto Haapalan (estetiikka) idea idea, että laitoksessa olisi yhteistä lehti- ja taidekritiikin koulutusta. Kaikki muutkin panelistit visioivat jotain, mutta ottivat kantaa Haapalankin ideaan; tosin muita käytännön ideoita ei tainnut kuuluakaan?

Musiikkitieteen prof. Salmenhaara arveli, että heillä kritiikkokurssi olisi turha homma, koska musiikkikritiikille ei ole Suomessa duunia (on vain musiikkijournalismia). Auli Viikarin (kotim. kirjallisuus) mielestä kriitikkokoulutuksen sijaan/lisäksi pitäisi saada ylipäänsä kirjoittamis- koulutusta. H.K. Riikonen valitteli, ettei ole aikaa lukea edes kollegoiden tutkimuksia, saati opiskelijoiden, joten mistä siis resurssit oppilaiden kirjoittamis- koulutuksen tuotoksiin? Teatteritieteen prof. Pirkko Koski puolestaan oli huolestuneempi käytännön- ongelmista, mikä hänellä konkretisoitui naispuolisten jatko-opiskelijoiden perheongelmiin: miten tehdä yhtä aikaa väitöstä ja hoitaa pennut?

Taidehistorian prof. Ville Lukkarinen muistutti, että edes yhteiseen fyysiseen tilaan sijoitettu laitos - kuten Turussa tai Tampereella, vertasi Ville - ei takaa sitä, että tutkijat tietäisivät mitä naapuri puuhaa.

Lisäksi kullakin proffista oli erityiset ilon aiheet. Auli Viikarin mielestä oppiaineen "utooppinen ydin" on opiskelijoissa, H.K. Riikoselle "muutamien maailmalla matkanneiden" opiskelijoiden oopperakiinnostuksessa [????], vaikka muuten opiskelijoilta ei voikaan enää olettaa klassikoiden tuntemusta (Eero Tarasti oli kuulemman esittänyt, ettei taideaineita kande tulla opiskelemaan jos ei ole jo kouluaikana lukenut Goethen kootut). Musiikkitieteen Salmenhaara hehkutti, miten klassinen musiikki on ikuista maailmanmusiikkia, joka kolisee opiskelijoillekin, vaikkeivät kirjallisuuden klassikoja enää jaksaisikaan lukea. [hmm????]

Mitä tästä pitäisi päätellä, millaista toimintaa on luvassa:

Ilmeisesti:
1. studia generalia -luennot musiikin klassikkosäveltäjistä ja oopperasta;
2. kerran viikossa henkilökunta pysähtyy ihailemaan opiskelijoiden spontaanisuutta, humanismia, avointa innostusta ym. "utooppisuutta";
3. laitoksen yhteisiä tiedotustilaisuuksia meneillä olevasta tutkimuksesta.

Koska avajaisissa Helsingin uusi laitos ei mitenkään profiloitunut muista Suomen taiteiden tutkimuksen laitoksista, ovat em. tavoitteet ilmeisesti sovellettavissa muihinkin.

Mitä tulee opiskelijoiden lapsi vai väitös -ongelmiin, siihen on simppeli ratkaisu:
ei muuta kuin riittävästi varmuusvälineitä jakoon jk-seminaareissa ja Sydänten Akatemia -(t)v-sarjaan ehkäisyvalistusta sohvabylsimisten edelle.

Soikkelin Bittein Saaret