[M.G. Soikkeli]

OIKEA KIRJAKUNINKAALLINEN


** raportti Turun kirjamessuista
** lokakuussa 2003

Vuosi vuodelta Turun kirjamessut ovat tuntuneet jos ei vallan kotoisalta niin ainakin leppoisammalta tapahtumalta. Osaltaan tämä johtuu siitä, että vasta Helsingin kirjamessut nähtyään osaa arvostaa kuinka rennosti ja edes hieman epäkaupallisemmin tai kirjallisemmin messut voidaan järjestää. Tänä vuonna Turun kirjamessut (3.-5.10.) pyrkivät itsekin nostamaan esiin tekijöitä kirjallisen kulttuurin marginaalista perustamalla Väärän Kuninkaan Päivä -nimellä yhden uuden kirjallisuuspalkinnan lisää. Palkinnon sai tänä vuonna kirjailija (kuvassa vasemmalla) Hanna Marjut Marttila.

Tällainen palkinta ei toisaalta paljonkaan eroa muista institutionaalisista keinoista kilpailla megapalkintojen kanssa. Koko kirjallinen kenttä näyttää olevan liikkeessä väärinymmärrettyjen lajityyppien hakiessa uutta näkyvämpää paikkaa julkisuuden valokiilassa.

Niinpä päätin kahden päivän aikana selvittää, löytyisikö messuilta myös oikeaa kuninkaallista, sellaista kirjallisuusihmistä, joka hyvillä hallinnollisilla operaatioilla edistäisi kirjallisuutta luovasti. Ensimmäisen ehdokkaan löysin heti Harri Kumpulaisesta, joka oli juuri julkaissut kokoelman "huru-ukkojen ja -muorien" tekstejä; muutenkin Kumpulainen on tunnettu pienkustantamisen ja omaehtoisen kirjakulttuurin edistämisestä, ihan omien proosatekstiensä lisäksi.

Messujen edetessä löysin lisää ehdokkaita. Lauantaina uudistunut Tuli & Savu -lehti haastoi kulttuurilehtien ja Hesarin edustajat paneelikeskusteluun aiheesta "runo & media". Enimmäkseen keskustelu kulki "mitä sun täytyy" -abstraktioissa ja ainoastaan Parnasson uusi pt. Rossi konkretisoi tehtävänsä: he ovat kuin pieni kustantamo, jonka levikki (3800) on sama kuin keskimääräisen suomalaisen kirjan. Tästä tapahtumasta olisin nostanut oikean kuninkaallisen ehdokkaaksi Leevi "cowboy" Lehdon, joka majesteettisti ohjaili tilaisuutta kuin olisi ollut omassa hovissaan. Paikalle tulleiden mielipiteet eivät kylläkään päässeet ottamaan mittaa toisistaan ja joitakin kutsutuista Lehto ohitti ylimalkaisuudessaan, mutta olipahan huvittavan... helsinkiläinen kulttuuritapahtuma.

Kolmas, vakavampi ehdokas oikean kuninkaallisen palkintoon oli kirjailija Riikka Ala-Harja. Hänen ansionsa kuninkaallisena hallitsijana ovat fiktiohenkilöiden kunnioittamisessa niiden kirjallisen autonomian suhteen: hahmot saavat puhua puolestaan hyvin omalta kuulostavilla äänillään, etenkin uusimmassa "Maata meren alla" -kirjassa. Lisäksi Ala-Harja opettaa teatterikorkeassa muille tasan niitä taitoja, joita hän itsekin harjoittaa - ja kuninkaallista tyyliäkin hänessä oli kaikkien mustiinlyttääntyneiden kirjaihmisten massassa.

Noudattaen samaa politiikkaa kuin kaikki muutkin kirjallisuuspalkinnot eli antaen kunnian puhtaasti omien kriteerien perusteella mutta lievästi yllättävälle taholle päätin kuitenkin kruunata virtuaaliseksi kuninkaaksi itsensä messuemännän Niina Revon. Tuhat ihmistä näytti tuntevan ja ympäröivän Niinaa huolineen, mutta hänpä sen kun jaksoi hymyillä ja painella niin lujaa paikasta toiseen, etten ehtinyt kunnolla ikuistaa häntä yhteenkään valokuvaan. Ja ehkäpä se sopiikin Oikean Kirjakuninkaallisen rooliin? Ainakin Turun kirjamessut tuntuisivat ihan muulta jollei Niina olisi tapahtuman henki ja valtias: oikea kirjakuninkaallinen on se joka ylittää taloudelliset ja byrokraattiset olosuhteensa ja voi luoda niistä riippumatta jotain, mikä edistää kirjallisuusinstituutiota ja kirjojen ystävien kohtaamista (viereisessä kuvassa N. Repo vilahtaa vasemmanpuoleisena).

 

Lue raportti nuortenkirjallisuus-seminaarista ja katso lisää kuvia Turun messuilta

Katso myös kirjamessuraportti Helsingistä 2002