[M.G. Soikkeli]

MIKÄ ON KIRJAN LISÄARVO


** raportti Turun kirjamessuilta
** 1.-3.10. 2004

Siitä pitäen, kun Kirjamessut ensi kerran Suomeen ja Turkuun tuotiin, on niiden kuumin aihe ollut messujen jatkuvuus: kohtaavatko kirjailija, kustantaja ja lukija sellaisella tavalla, että mikään muu instituutio ei voi täyttää enää kirjamessujen tarvetta? Muutama vuosi sitten saimme ensimmäistä kertaa vastauksen tähän ääneenlausumattomaan arvoitukseen, kun HELSINGIN Kirjamessut ryhtyi sisarellisesti kilpailemaan Turun tapahtuman kanssa. Siitä pitäen kysymys tarkentui muotoon "milloin Helsingin messut syövät Turun messujen yleisön" eli milloin media ja raha palaavat harharetkeltään länsirannikolta sinne, missä enemmistä kirjailijoista ja kustantamoista muuten mieluiten luuhaa.

Tänä syksynä, 2004, kysymys isojen kustantamojen mielenkiinnosta Turkua ja ei-helsinkiläistä, ns. enemmistösuomalaista lukijaa kohtaan kyseenalaistettiin jälleen, kun isoista kustantamoista vain Tammi oli pitänyt huolta talonsa näkyvyydestä messuilla.
Ja ehkä kysymystä voisi edelleen tarkentaa: voisiko tällaisilla kirjan hulluilla päivillä löytyä oikeasti jotain lisäarvoa kirjallisuudelle?

Ensimmäinen paikka josta lisäarvoa etsiskelin, oli opiskelijoidemme ainejärjestön Muusan perinteinen seminaari. Tällä kertaa aiheena oli kirjan ja elokuvan suhde. Elokuvatutkija Veijo Hietala hoiti sekä haastattelijan että haastateltavan että alustajan tehtäviä, mutta oikeastaan ainoa lisäarvo tässä intermediaalisuutta aiheikkaasti ruotineessa tapahtumassa olikin ihan muu kuin kirjan pärstäkerroin valkokankaalla - lisäarvona oli se että kirjallisuus vetää puoleensa sellaisia vaarattomia hörhöjä kuin kirjailija Katja Kallio, jolla oli ihan oma estetiikkansa niin kirjoille kuin elokuville. Ainakaan minä

en ole tavannut aiemmin ihmistä, jonka elokuvaestetiikassa henkilöiden täytyy asua "kauniissa asunnoissa" ("Kaikki mun suosikkiohjaajat tekee niin", ilmoitti Kallio).

Kirjailija Leena Lehtolainen paljasti puolestaan älykkötaustansa, mikä tuskin yllätys kellekään olikaan: hän on tehnyt sivugradun Haavikon "Kuningas lähtee Ranskaan" -tekstin adaptaatioista ja siten hänellä on hyvä tatsi siihen, mitä kirjalle voi tapahtua kun sitä muunnellaan uusiin asuihin. Tosin elokuva- ja tv-bisnes ei välttämättä jätä paljoa jäljelle tästä lisäarvosta. Lehtolainen kertoi miten hänen "Tappava säde" -kirjalleen tarjottiin filmatisaatiota Saksassa, mutta päähenkilöstä olisi haluttu tehdä tykimpi hahmo jättämällä pois hänen syöpänsä. Ei tullut kauppoja, sanoi kirjailija.
Seminaarin lopulla tutkija Hietala hämmensi kirjailijoita vielä kysymyksellään, olisivatko nämä valmiita myymään kuolinvuoteella kirjojensa oikeudet tuhanneksi vuodeksi. Ja ehkä tämäkin olisi kirjallisuuden lisäarvoa, että kirjoista puhuttaessa elämälle voidaan vapaammin keksiä äärimmäisiä skenaarioita, 'entä jos' -haasteita.

 

"Fantasia on lisäarvo", ehdotti kirjailija Sari Peltoniemi Suomen nuorisokirjailijoiden järjestämässä paneelissa. Sari ja tapahtuman dynamo, kirjailija Anne Leinonen (kuvassa vasemmalla) kehittelivät Fantasian Pientä Penttiteoriaa, että kenties meidän täytyykin toisaalta unohtaa ne kaikki pentit joille fantasia tarkoittaa yhtä kuin "valhetta" ja toisaalta löytää uusia määritelmiä sille lajille, joka on itsellemme läheisin ja joka auttaisi erinäisiä muitakin ihmisiä näkemään maailman ihan toisin kuin pääministeri suosittelee.
Fantasian ja spekuloivien paneelien veteraani, professori Liisa Rantalaiho (kuvassa oikealla) esitti tilastotietoja siitä, mitä nuoriso todella lukee tällä hetkellä ja milloin tietoisuus fantsun lisäarvosta kehittynee. Rising Shadow -keskustelufoorumin kävijäprofiilin perusteella Rantalaiho esitti arvion, että suunnilleen 16-17 vuoden iässä nuoret fantasian harrastajat haluavat lukea muutakin kuin sarjakirjoja, tuota bulkkikamaa josta fantasian raskain ja puisevin osasto koostuu.
Itse puhuin niiden kotimaisten kirjojen lisäarvosta, joissa fantasian sijaan voi nähdä "fantisoivia aineksia" tai "utooppisia

elementtejä". Lopuksi yleisö teki tarkentavia kysymyksiä mm. Sarin "Kummat"-kirjasta, jossa lisäarvona on häntä. Mitä se häntä oikein tarkoittaa, se onkin sitten toinen asia; yleisön eturivistä kirjailija Boris Hurtta arveli että ehkä se olikin kustantajan antama lisäarvo, jolla realistinen nuorisotarina tehtiin myytäväksi - mutta tämän Sari kielsi, häntä oli hänelle itselleen tärkeä lähtökohta... itselleni tuli mieleen eräskin peikkopunkiksi nimetty kirja ja "Siivekkäät ja hännäkkäät" ja muut viime vuosien "oudot luontokirjat" -kategorian kummajaiset eli jonkinlainen trendikkyys saattaisi olla kuitenkin hännän lisäarvona, kirjailijan sitä tiedostamatta.

 

Päivän lopuksi olin lupautunut vetämään avaruusoopperapaneelia:
yllä kuvassa kypäröivät Ben, Shimo, mr Reynolds ja Iida.
Avaruusoopperassa kaikki on mahdollista ja romaaniin mahtuu vaikka kaksikymmentä hahmoa tanssimaan juonen käännekohdalla, koska lajityyppi tarjoaa laajan skaalan kaiken keräämiseksi yksiin kansiin. Nyttemmin Hollannissa asuva jenkkikirjailija Alastair Reynolds on tällä hetkellä se kirjailija joka on tuonut timantinkovaa lisäarvoa avaruusoopperalle, astronomian ja fysiikan tohtorina hänen hurjimmatkin visionsa saavat uskottavuutta, jonka johdosta olen nähnyt häntä luokiteltavan jopa ultra-hard-scifiä kovempaan sarjaan. Paneelissa haeskelin sieltä täältä kirjallisen käyttöarvon ulkoavaruudesta litteraareja divaisseja, jotka saattaisivat olla laskeumaa scifin perinteestä, mutta paneeli oli yhtä ymmällään kuin minäkin että kysyinkö varsinaisesti jotain, joten puhuimme sitten yksittäisistä kirjoista ja alagenrejen raja-arvoista, ja oikeastaan mr Reynolds tyhjensikin aiheen jo alustuksessaan; samoja mietteitä kovan scifin olemuksesta löytyy hänen kotisivultaan esseemuodossa.

Messuilta löysin siis monenlaisia lisäarvoja kirjalle, mutta en välttämättä yhtäkään sellaista, joka liittyisi turkulaisuuteen. On kuitenkin varmaa, että missään muualla messut eivät tule menestymään näinkään ilmavassa ja näinkin epäkaupallisessa meiningissä kuin Turussa. Tampereen Hanki ja elämä -tapahtuma on miellyttävän pienimuotoinen vaihtoehto, mutta muuten festivaalien menestys nykyisessä Suomessa taitaa johtaa yhä äärimmäisempiin kaupallisiin valintoihin ja yhä keskitetympään medianäkyvyyteen siellä, missä näkyvyys ja kaupallisuus on muutenkin suurinta: Helsinkiin.
Siksi vetoaisinkin, että jokainen kirjan ystävä boikotoisi Helsinkiä niin messujen kuin kaiken muunkin kulttuurielämän puolesta - jollen olisi jo itsekin lupautunut Hesan messuhulinaan ja Tieteen päiville ja valtakunnalliseen seminaariin jne jne. Kirjan lisäarvoa lienee siis parempi pohdiskella vastaisuudessa kesämökin huussissa kuin messuhallin lavalla. M.o.t.

 


Lue raportti edellisen vuoden kirjamessuilta, nuortenkirjallisuus-seminaarista ja katso lisää kuvia edellisen vuoden Turun messuilta

Kirjallisuusmarkkinoihin liittyen voit lukea myös kirjamessuraportin Helsingistä 2002