raportti Vapaa Vuotos -soudusta '99
[M.G. Soikkeli]

VUOTOS ON VIELÄ VAPAA

Kuva: Jaakko Alatalo, linkitetty Vapaan Vuotoksen kotisivulta.

Kuten hyvin tiedetään, korkeakulttuurit ovat syntyneet jokilaaksoissa. Suomi on omissa silmissämme tuhansien korpijärvien maa, jossa sivistys on niin hajallaan että korkeakulttuuria ei saada aikaiseksi kuin ahtamalla se Kehä III:n sisäpuolelle, keinotekoiseen, pikateiden rajaamaan laaksoon. Maa on niin pitkäkin, että mitä tapahtuu pohjoisen päädyn jokilaaksossa, se hädin tuskin välittyy tiedoksi pääkaupunkiin. Matka ei ole pitkä niinkään kilometreissä, vaan media ja puoluepoliittinen valta ovat vieraannuttaneet kehitysalueeksi luokiteltuja mantuja entistäkin kauemmaksi.

Eräs median ja puoluepolitiikan vieraannuttama, mutta meille kaikille kuuluva ongelma on Vuotos-allas (kts. kartalta Pelkosenniemen pohjoispuolelle levittäytyvät maat ja vedet). Millaista Suomea rakennetaan hukuttamalla monta tuhatta hehtaaria luonnonarvoiltaan ja elinkeinoiltaan korvaamatonta maata, jos sen korvikkeeksi saadaan muutama megawatti vesienergiaa? Vai joko Vuotos on yhtä hävitty taistelu kuin unelma kansalaisyhteiskunnasta?

Nähtyäni yleisen kutsun kesän '99 Vuotos- soutuun ihmettelin mitä puolustettavaa Vuotoksella enää on. Minulla oli Vuotoksesta sama mielikuva kuin niillä ihmisillä, joille kerroin kesämatkani määränpäästä: valtamedia oli antanut meille mielikuvan että Vuotos-altaan rakentaminen oli enää ajan kysymys.

Sitä se ei suinkaan ole.

Vasta paikan päällä käy selväksi, miten monimutkainen ja pitkitetty Vuotoksen tilanne on. Vuotoksen allas -suunnitelma eli "hukuttamishanke" on paitsi ekologisesti kestämätön ja juridisesti käsittämätön myös teknologisesti järjetön: mistään ei riittäisi tarpeeksi vettä muodostamaan niin suurta patoallasta kuin Kemijoki oy:n suunnitelmissa on esitetty. Kaiken lisäksi suunnitelma on nykykatsannossa taloudellisesti kannattamaton, sekä valtion energiatuotannolle että paikalliselle väestölle. Ydinenergian tueksi säätelyenergiaa antamaan tarkoitettu Vuotos on kekkoslaiseen maailmaan kuulunut idea, josta aika on mennyt ohitse.

Miksi sitten Vuotos-hanketta edelleen jatketaan ja pitkitetään etenkin paikallisten ihmisten epävarmuutta kotoseutunsa kohtalosta? Ei mistään muusta syystä kuin että hanke on niin suuri byrokraattinen projekti, että se pitää itse itsensä liikkeessä ja tietysti suo poliitiselle vallankäytölle tärkeän välineen. Vuotos-kamppailun vaiheita kuunnellessa käy väistämättä ihmettelemään, millaisen lähivuosien sotahistoriikin saisi kirjoitettua ympäristöministeriön ja "Kepun linnakkeen" eli maa- ja metsätalousministeriön välisestä kamppailusta.

Maa- ja metsätalousministeriö nimittäin kannattaa edelleen Vuotos-hanketta, riippumatta siitä miten vahva ja yksinkertainen argumentti hanketta vastaan voidaan esittää: inhimillisesti katsoen ei ole mitään mieltä siinä, että kokonaisen jokilaakson matkalta hukutetaan ihmisten asuinsijat.

Vuotos-soutu '99

Lauantaina, juhannusta edeltävänä viikonloppuna soutuletka lähtee liikkeelle Savukosken tienoilta, suunnilleen kolmesataa kilometriä koilliseen Oulusta mutta vain kuutisenkymmentä kilometriä kaakkoon Sodankylän leffafestareilta. Tällä kertaa mukana on seitsemisen soutuvenettä, joista useimmissa on vähintään kaksi airoparia, sekä neljä kanoottia, muutama kajakki, ja kirkkovene täydessä miehityksessä. Ensimmäisenä päivänä soudetaan kolmisenkymmentä kilometriä ja toisena, Pelkosenniemelle päätyvänä reittipäivänä, runsaat kymmenen kilometriä. Eihän se mikään Sulkava- soudun kaltainen voimannäyttö ole, mutta ihan komea ilmestys virralla, jonka pielusmetsiin tulvajäät ovat repineet jylhät marginaalit.

Vuotoksen Voima niminen kansalaisliike on kerännyt soutuun väkeä ympäri maata, osa omilla kanooteillaan, osa liikkeen vuokraamilla veneillä. Mielenosoitukseksi Vuotos-soutu on rankkaa käsityötä. Kun luonnonvoimat iskevät vastaan soutajaa, karisevat kuvitelmat siitä, että luonto olisi tässä yhteisrintamassa byrokratiakonetta vastaan. Päinvastoin, luonto on vain ja tasan niitä merkityksiä, mitä kukin sille antaa, mutta tarvitaan tilanteita joissa näemme miten yleisesti jaettuja tietyt merkitykset ja niihin pohjautuvat luonnonarvot ovat; miten Vuotos-altaan kaltainen hukutushanke herättää ihmisissä eri tavoin motivoituvaa raivoa ja oikeudenjanoa.

Vuotos-soutuun olisi varmasti saatavissa enemmänkin soutajia, mutta järjestäjille se tietäisi enemmän työtä: kun iso väkijoukko soutaa kaksi päivää alas virtaa, on heidät ruokittava ja majoitettava ja kuljetettava jatkoyhteyksiin. Kauempaa saapunut voi tuntea olevansa konkreettisesti samassa veneessä paikallisten ihmisten kanssa; "tällaista tämä on, vastavirtaan menemistä", totesi Helena Tiihonen, kansalaisliikkeelle kasvot antanut aktivisti. Soutu täyttää tarkoituksensa, ja toiveissa on, että jonain päivänä Vuotos-soudulle kävisi kuten Iijokisoudulle, että se muuttuisi mielenosoituksesta kansalaistapahtumaksi.

Mielenosoituksena soutu etenee rauhallisesti. Luonto itse huolehtii järjestyshäiriöistä: kaataa kanootin koskiosuudessa, nostaa vastatuulen virrattomille osuuksille, kiskoo pressua kokoontumispaikan päältä. Vaikka rannoilla ei näy ketään kelle soutu osoitetaan mielen ilmaukseksi, voivat mukaan tulleet soutajat tuntea (känsissä kouriintuntuvasti) olevansa mukana hyvin erilaisia kansalaisryhmiä yhdistävässä liikkeessä, joka ei ole sidottu aikaan ja paikkaan, ja jolla kuitenkin on hyvin konkreettinen puolustettava.

Vuotos-soudun kaltaisessa tapahtumassa näkee ja kuulee, että tulevaisuuden politiikka on kansalaisliikkeiden, eikä puolueiden. Edellisissä on mahdollisuus yhdistää paikallisten ihmisten oikeudet yleiseen mielipiteeseen, testata miten paikallinen ja yleinen arvot sovittuvat toisiinsa. Ihmiset ovat oppimassa, että mitä laajempaan ja käsitteettömämpään kokonaisuuteen meidät on juridisesti liitetty, sitä enemmän meidän pitää itse toimia saadaksemme oikeutta Suomessa ja EU:ssa.

Samana viikonloppuna nähtiin Suomessa toinenkin esimerkki, jossa ihmiset asettuivat toiminnallaan byrokratiaa vastaan: Pohjois-Savon Rautavaaralla kylän väki valtasi oman koulunsa osoittaakseen vastalauseensa kunnalle, joka oli halukas purkamaan vaurioituneen koulurakennuksen.

Vuotoksen tulevaisuus

Vuotoksen kohtalosta saisi melkoisen tarinan, jossa olisi selvät sankarinsa ja vastavoimansa, kansalaisliikkeen yksilöt ja talouspolitiikan raskaat voimat, lähinnä Kemijoki oy ja Keskustapuolue. Käytännössä Vuotos on vuosi vuodelta yhä useampien tahojen taistelukenttä, ja EU:n kaltainen mammutti voikin osoittautua pelastukseksi juuri Vuotoksen kannalta.

Paikan päällä saa edes jonkinlaisen mielikuvan siitä, että näin järjetön tilanne, jossa hukutushanke etenee vain koska se on saatu joskus aikaiseksi, on mahdollinen vain siksi että Vuotoksen allas on niin suuri abstraktio. Sitä ei käsitä kilometreissä ja hehtaareissa vaikka kuinka katselisi kaikkea sitä maisemaa jota ollaan hukuttamassa altaan alle. Yksittäiset allashankkeen väärinkäytökset lienevät olleet Kemijoki-yhtiölle mahdollisia, koska niiden kontakti kokonaisuuteen katoaa mittelön mittasuhteisiin.

Vuotos-hanke ei ole pelkästään pohjoinen vastaan etelä kamppailua. Myös paikallisissa ihmisissä on niitä, jotka ovat uskoneet altaan tuomiin työpaikkoihin ja siihen että Vuotoksen kohtalo on ratkaistavissa kunnallispoliittisesti. Kun Kemijoki- yhtiö hävitti metsää tulevan altaan kohdalta ja jätti hoitamatta lainmukaisen vastuunsa uuden puun istuttamiseksi hakkuissa hävitetyn sijalle, esittivät Lapin kansanedustajat (Esko-Juhani Tennilää lukuunottamatta), että Kemijoki oy:n ei tarvitsisi noudattaa sitä lakia, jota kansanedustajat olivat itse olleet laatimassa.

Koska tänä vuonna soudettiin lähinnä toiveikkaan odotuksen tilassa, ei soutu ollut enää siinä määrin vastalause kuin takavuosina. Soudun ohessa pidetyissä puheissa kävi kuitenkin ilmi, että kansalaisliike on valmis jatkamaan muillakin lakisääteisillä keinoilla altaan vastustamista, siinäkin tapauksessa, että altaan rakentamisesta tehtäisiin lähivuosina myönteinen päätös.

Soudussa kävivät terveisensä esittämässä ympäristöministeri Satu Hassi ja europarlmentaarikko Heidi Hautala. Tällä hetkellä Vuotoksen asia etenee myös EU-tasolla, jonne on kanneltu sekä Vuotos-hankkeen vaarantamista ekologisista arvoista että paikallisen elinkeinon vaarantumisesta. Ensisijaisesti Vuotoksen tulevaisuutta käsitellään vesioikeudessa; tältä osin oikeusprosessi on onneksi ylittänyt farssimaisen vaiheensa, jossa Kemijoki oy kestitsi Pohjois-Suomen vesioikeuden jäseniä.

Myös tulevina vuosina Vuotoksella soudetaan huomion kiinnittämiseksi niihin oikeusprosesseihin, joissa jokilaakson kohtaloa ratkotaan. Riippumatta ekologisesta tai poliittisesta asenteesta kannattaa soutuun osallistua nähdäkseen ja kuullakseen omakohtaisesti, millainen haaste demokratialle Vuotos oikein on. Jos kansalaissoudun joukkokuva kiinnostaa edes teoreettisesti, sietää vilkaista Esko-Juhani Tennilän kirjoittamaa Vuotoksen vuosi -teosta (1998) mutta myös Iijokisoudusta kirjoitettua historiikkia (1998, toim. Irmeli Kärnä) Vapaat vedet, kuohuvat kosket.

LISÄÄ TIETOA: Raportti vuoden 2001 soudusta

Raportti vuoden 2000 soudusta

Vapaa Vuotos -kotisivu

Tämän kesän Iijokisoutu on 28.6.-3.7.
Tarkemmat tiedot esim. Taivalkosken matkailupalvelusta 08-8296218.

Soikkelin Bittein Saaret