Arkistojen kätköistä

Yli kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun viimeksi olen tätä palstaa kirjoittanut. Paljon on tapahtunut tuona aikana: kun aloitin tämän lehtiprojektin 90-luvun lopulla, oli Internet jotain uutta ja ihmeellistä ja fantasia-genre nosti vasta päätään suuren yleisön tietoisuuteen.

Toki Tolkienin ja C.S. Lewisin klassikoita oli luettu jo vuosia, mutta silti fantasiaa pidettiin paljolti joko science fictionin lieveilmiönä tai lasten satuina. 90-luku kuitenkin nosti fantasian omaksi kulttuurin alakseen ja ennen kaikkea pohjusti tietä uskottavuuden ja "vakavan" kulttuurin leiman saamiselle. Tällaisena science fictionia oli pidetty jo pitkään.

Monet kustantajat huomasivat kiinnostuksen fantasiaa kohtaan nousevan, ja lyhyessä ajassa markkinoille tuli paljon suomennettua fantasiakirjallisuutta, esimerkkeinä Dragonlancen Legendoja ja Kronikoita seuranneet kirjat, Tad Williams ja Robin Hobb. Myös muualla maailmassa fantasian merkitys mainstream-kulttuurina nousi, minkä osoittaa miljoonaluokan elokuvafilmatisointi Taru sormusten herrasta. Kustantajat ottivat elokuvasta kaiken irti tuoden markkinoille uusintapainokset monista klassikoista.

Jo 90-luvun alulla tapahtunut tietokoneiden kehittymisen mukana tullut roolipelien yleistyminen vauhditti paljon fantasia-ilmiön leviämistä nuorison keskuudessa. Tämä on varmasti ollut itseään ruokkiva kierre. Sekä perinteiset roolipelit, tietokonepelit, kuin larppauskin herättivät paljon keskustelua 90-luvulla huolestuneissa vanhemmissa ja kasvattajissa.

Aluksi Fantasy-net nimellä ilmestyneen lehden yksi tarkoitus olikin rauhoittaa huolestuneita vanhempia. Uudesta harrasteesta kiersi paljon huhua, puhuttiin jopa saatananpalvonnasta. Eikä ihme, nuoret istuivat tuntikausia keskellä erilaisia taulukoita, papereita ja karttoja puhuen loitsimisesta, hirviöistä ja taisteluista heitellen noppia. Tai vielä pahempaa: juoksivat ihmeellisissä vaatteissa metsissä joskus jopa koko viikonlopun kasvot maalattuina mitä eriskummallisimman värisiksi.

Kymmenessä vuodessa fantasia on karistanut tuon leiman hyvin harteiltaan. Fantasiasta on tullut osa nuorten kulttuuria uusien kirjailijoiden, kuten Rowlingin myötä. Voidaan tietenkin miettiä mihin tämä suuntaus johtaa, saammeko kymmenen vuoden päästä katsella kulttuuri-ilmiötä, joka on suuntautunut takaisin lapsiin?

-Juri Timonen 21.9.2010

Sivu ladattu 977 kertaa 10.1.2011 jälkeen.