Arvostelussa Legend of Zelda
(NES/Wii Virtual Console)
Peliarvostelussa käydään lyhyesti läpi tässä numerossa esitellyn pelin hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Legend of Zeldan arvostelun ja esittellyn teki lehteen lukijamme, kiitos hänelle.
Pelin ohjattavuudesta ei löydy mitään moitittavaa Nessin versioon, kuin ehkä jostain pienestä nappien jäykkyydestä joka oli tosin siihen aikaan joka penskalle itsestäänselvyys. Wiimoten pitäminen sivuttaisesti kuitenkin tuo nostalgisen tunteen ja sopiihan Wiin kaukosäädin käteen hieman mukavammin kuin Nessin kapula. Pelattavuudessa ei luulisi olevan mitään kovin vaikeaa ymmärrettävää, yhdestä napista lyödään miekalla ja toisesta käytetään jotain toista asetta. Start ja Select toimivat esinevalikkoina ja D-padista liikutaan. Pieniä ulkoasueroja lukuun ottamatta ohjattavuus toimii täsmälleen samoin Wiin ohjaimella.
Wii-ohjaimessa hahmon liikuttaminen nopeasti sivuille voi tuntua häiritsevän hitaalta, mutta hommasta ei voi pahemmin motkottaa. Kyseessä on sentään kohtuullisen vanhan pelin porttaus nykykonsoliin.
Ulkoasullisesti peli on jo hyvin vanha, mutta silti yksinkertaiselta näyttämisen ohella se tuntuu yhä maagiselta. Hahmot näyttävät juuri ja juuri siltä miltä pelaajan mielikuvitus antaa niiden näyttää ja siinä vanhojen pelien hienous onkin. Oman mielikuvituksen tehostuksessa peli voi näyttää nykyaikana vaikka kuinka hyvältä. Peli on muutoinkin NES-aikakauden hienoimpia 8-bittisiä pelejä. Tosin jos jotain huomautettavaa täytyy todeta, niin luolastojen kammioiden samankaltaisuus. Kaikki huoneet näyttävät kaikissa luolastoissa hyvin samankaltaisilta ja eroavaisuuksia ei paljoa löydy, mitä nyt parit värinvaihdot, mutta ei mitään sen erikoisempaa.
Se mikä minua myös on ihmetyttänyt, on Hyrulen autious. Kyseessä on sentään valtakunta, mutta miksi se on niin autio kaikesta ihmiselämästä? Ymmärrän toki, että porukka haluaa pysyä sisällä kun kaikenmaailman hirmut mellastavat, mutta miksi hiivatissa koko Hyrylessa ei näy yhden yhtä kunnon taloa tai kaupunkia? Missä on myös Hyrulen linna, vai onko kuningas joutunut kenties myymään kuninkaallisen sukunsa asunnon rahanpuutteessa? Se voisi selittääkin sen, miksi kaikki asukkaat löytyvät luolista asumasta.
Sinänsä tuommoinen on aika mitätön asia saarnata vanhasta pelistä, mutta silti tuollainen ulkomaailman autious häiritsee ainakin minua.
Musiikkipuoli on sekin toteutettu mielestäni NESin tasoon nähden ihan hyvin. Hyrulella soiva kappale, se oikein kutsuu seikkailemaan. Tosin tässä kappaleessa ainoa varjopuoli onkin että siihen kyllästyy ajan mittaan, sillä mitään muuta et kuulekaan liikkuessasi luolastojen ulkopuolella. Myös muutkin kappaleet kärsivät jatkuvan toiston kuulemisen aiheuttavista puuduttamisreaktioista, kun sama kipale soi korvissa niin kauan kuin luolastossa joutuu harhailemaan. Viimeiseen linnakkeeseen oli sentään laitettu hieman erilainen kappale soimaan, ja hyvä niin. Kappaleet eivät suinkaan ole mitään huonoja, mutta niiden valikoima jää melko pieneksi.
Nykyhetken pelaajaa voi pitkästyttää pahasti se, että pelaajalle ei selitellä kaikkea kunnolla suoraan tai se, että tämä joutuu harhailemaan pitkiä toveja luolastoissa löytääkseen tietyn esineen. Olo tuntuu kyllä huomattavasti palkitulta kun pelaaja pääsee aina etenemään pienen pätkän. Vaikeustasoa kyllä pelissä löytyy, kuolema saattaa korjata hahmon useammin kuin kerran, mutta ensimmäinen Zelda on vaikeustasoltaan kuitenkin NESin valikoimasta niitä helpoimpia pelejä. Haastetta pelaaja ainakin tulee löytämään.
Mikäli loppuun pitää mainita vielä jostain huonosta asiasta, niin tallennussysteemin. Tallentaminen toki toimii, mutta sen voi suorittaa vasta kun Link sattuu kupsahtamaan. Hyvä juttu että voin tallentaa tilanteen hahmoni kupsahdettua, mutta pitääkö tallentaminen muutenkin hoitaa ihan väkipakolla hahmoani jatkuvasti tappamalla? Pelihahmonsa tappaminen on muutoinkin rasittavaa jos on käytössä pelin kestävin haarniska ja lähettyvillä on vain pelin heikoin rivivihollinen.
Ei taatusti tekisi herkkua muillekaan tallentaa tilanteensa nykypelissä esim. hukuttamalla hahmonsa tai tiputtamalla sen pilvenpiirtäjän katolta.
Pelistä löytyy yhä oma nostalgisen maagista tunnelmaa, vaikka joitakin saattaa haitata esim. hankaluus tai samojen asioiden toisto sekä monet pikku puutteet. Legend Of Zelda on ansainnut kuitenkin selvästi klassikon maineensa. Retroilijoiden sekä paatuneimpien Zelda-pelifanien kannattaa ainakin kokeilla tämän pelisarjan ensimmäistä osaa.
Arvosana: 4½ / 5
- 11.1.2011
Sivu ladattu 1001 kertaa 10.1.2011 jälkeen.