Keskiaikaiset elementit fantasian takana:

osa I

Kirjoittaja on keskiajasta kiinnostunut historianopiskelija Helsingin yliopistolla.

Monet fantasianovellien, -romaanien ja -pelien elementit kumpuavat keskiajalta tai siihen liitetyistä stereotypioista. Kiitos tästä – kyseenalaisuus jääköön lukijan tuomittavaksi – lankeaa pitkälti J. R. R. Tolkienin harteille. Hän oli tunnetusti kiinnostunut muinaiseurooppalaisista kielistä ja vanhasta, rautakautisesta ja keskiaikaisesta kansanperinteestä ja kulttuurista. Näistä Tolkien ammensikin merkittävän osan oman mittavan tuotantonsa keskeisistä osasista, jotka sitten jäivät elämään anglo-amerikkalaiseen fantasiakulttuuriin. Keskimaahan sijoittuvan tuotantonsa lisäksi Tolkienin ansiolistalle lukeutuu mm. kielitieteellisiä teoksia, sekä keskiaikaisten käsikirjoitusten editioita.

Erityisesti vanhemmassa kirjallisuudessa keskiaikaa kutsutaan usein vähättelevään sävyyn "pimeäksi" keskiajaksi, valoisan antiikin ja sen uudelleen löytämisen, renessanssin välillä. Historiallisesti puhutaan kuitenkin noin 1000 vuoden ajanjaksosta Länsi-Rooman valtakunnan lakkaamisesta vuonna 475 uuden ajan alkuun 1400-luvun lopulla.

Hienoisella yleistyksellä keskiajan maailmankuva oli dualistinen. Sitä määritteli pitkälti kirkon opin asettama hyvän ja pahan, hyveen ja synnin, Taivaan ja Helvetin akseli. Hyvien ja pahojen voimien koettiin liikkuvan aivan konkreettisesti ihmisten keskuudessa ja voivan kanavoitua näkymättöminä voimina yksittäisten ihmisten kautta. Tämä on välittynyt tehokkaasti fantasiagenrelle valitettavankin tyypilliseen, mustavalkoiseen hyvä – paha -asetteluun, jota aina silloin tällöin joku piristävä kirjailija lähtee murtamaan. Esimerkkinä moraalisesti ambivalentimpien henkilöhahmojen luojista mainittakoon vaikkapa George R. R. Martin. Harva, uskottava hahmo kuitenkaan tekee arveluttavia tekoja vain ollakseen paha vaikka tietyissä, yleensä häiriintyneissä tai täysin välinpitämättömissä, konteksteissa sekin voi olla uskottavaa. Klassisena esimerkkinä yrityksestä sisäänrakentaa maailmaan hyviä ja pahoja "luonteita" toimii Advanced Dungeons & Dragons suorine jälkeläisineen. Luonnekuvausten toimivuutta ja maailmanjärjestyksen koherenttiutta voi tässäkin yhteydessä kyseenalaistaa aika rankasti – mutta ainakin sitä on yritetty kirjoittaa sisään.

Ihmisten elämää säätelivät oma lähiyhteisö, kirkko ja feodaaliyhteiskunta. Tavallisen keskiaikaisen ihmisen maailma oli tedennäköisesti kohtuullisen pieni, mutta mahdollisuudet käydä markkinoilla tai osallistua pyhiinvallukseen tarjosivat tilaisuuden avartaa omaa maailmankuvaa ainakin hiukan laajemmin. Joka tapauksessa oman yhteisön – ja laajemmin latinalaisen kulttuuripiirin – rajojen ulkopuolella odotti tuntematon ja varmasti vieraudessaan pelottavakin maailma. Oman pihapiirin ja kylän rajojen ulkopuolella levittäytyi vaikeakulkuinen ja – todellisuudessakin – turvaton erämaa vaikeine taipaleineen, villipetoineen ja ryöväreineen. Erämaan vierautta saattoivat korostaa erilaiset kansanuskomukset, joiden juuret ylsivät esikristillisiin aikoihin.

Matkustus pois kotikonnuilta on toinen tyyppiesimerkki fantasiakirjallisuuden stereotypioista lähtien Hobitista ja Tarusta sormusten herrasta, jatkuen Weissin & Hickmanin ja Eddingsin tuotantoon. Toki keskiajallakin kaukomatkustajat olivat usein yhteisössään poikkeuksellisia jäseniä, mikä tekee sankarin matkustamisesta perusteltua ja nostaa hänet kokijana oman yhteisönsä yläpuolelle. Olisi silti mielenkiintoista nähdä millaista fantasiaa syntyy hyvin rajoitetussa tilassa, esimerkiksi yksittäisessä tavernassa, maatilalla tai tornihuoneessa. Matkustamista fantasiamiljöössä käsittelee myös Petri Hiltunen artikkelissaan "Fantasian pahimmat kliseet – top 10" (Kosmoskynä 4/1995). Matkustamisesta teemana löytyy kuitenkin myös mielenkiintoisia, fantasiassakin hyödynnettävissä olevia, tosielämän esimerkkejä. Eräs tällainen voisi olla vaikkapa fransiskaaniveli Wilhelm Rubrukin laatima, suomennettu ja editoitu kertomus lähetysmatkastaan mongolien luokse ennen Marco Polon matkaselostusta.

Sarjan seuraavassa artikkelissa käsitellään tarkemmin fantasiagenreen liittyviä, keskiajalta juontavia kauhuelementtejä – myös jo yllä mainittua pimeyttä.

-Teemu Korpijärvi 21.9.2010

Sivu ladattu 1024 kertaa 10.1.2011 jälkeen.