Raportti 3. kulttuurin luontoillasta
Helsingin yliopistossa 31.1.2000

KOLMAS KULTTUURI?

[M.G. Soikkeli]

Jos humanisti ja luonnontieteilijä tappelis, niin kumpi voittais? Humanisti tietenkin, koska humanisti osaisi tulkita lopputuloksen voitoksi silloinkin, kun luonnontieteilijä seisoo hänen harteillaan. Tosin luonnontieteilijä nappaa kaiken huomion ja kaikki apurahat, mutta jäähän humanistille sentään tulkinnan ilo.

Näin käy toistuvasti. Kun Tieteellisten seurain valtuuskunta pitää tänä keväänä (Hgin yliopistossa, apunaan Suomen Matemaattinen Yhdistys) yleisöluentojen sarjaa humanistisen ja luonnontieteellisen kulttuurin kohtaamisesta, ovat puhujina tuimat positivistit, jotka tähänkin asti ovat hoitaneet ns. kolmannen kulttuurin määritelmät. Humanistien puolustajaksi on kutsuttu filosofeja ja yhteiskuntatieteilijöitä, joille "merkitys" on sanavaraston koristekamaa.

Tältä kuulosti esimerkiksi 31. tammikuuta, kun luentosarjan teemana oli geenit vs. ympäristö, kummatko määräävät käytöstämme. Geenipankin portinvartija prof. Juha Kere totesi, että kiinnostava kysymys on vasta se, missä määrin sattuma osallistuu geenien ja ympäristön vaikutukseen ja missä määrin ennusteiden laatiminen tulee olemaan mahdotonta, vaikka meillä olisi kuinka paljon informaatiota geeneistä tai pörssikursseista. Toisella alustajalla, ympäristöpolitiikan professori Yrjö Hailalla ei ollut mitään "geenihenkilöä" vastaan, päinvastoin hän vahvisti edellisen proffan pontta, että geenejä ja ympäristöä ei voi asettaa vastakkain, vaan on tutkittava niiden vuorovaikutusta.

No, tämä kaikki on totta ja viisasta, mutta miten se edistää humanistisen ja luonnontieteellisen kulttuurin kohtaamista? Ehkä ei ole tarkoituskaan. Jo luentosarjan esittelyssä kerrotaan, että "kolmannen kulttuurin" käsitteellä tarkoitetaan nykyään niitä luonnontieteilijöitä, jotka vaikuttavat yhteiskunnallisten ja maailmankatsomuksellisten kysymysten alueilla. Sama paperi toisaalta väittää, että paikalle kutsutut pyrkivät löytämään "yhteisen kielen kahden kulttuurin välimaastossa".

Kommentoijiksi värvätyillä Matti Sintosella ja Timo Vuorisalolla ei ollut mitään merkittävää lisättäväksi, ja jopa vastustavat yleisöäänet kajahtivat positivistien omista leireistä: nimettömäksi jäänyt genetiikan (nais)dosentti julisti että herranelikko oli pukenut aiheen "mystiseen kaapuun" ja evoluutiopsykologi Heikki Sarmaja valitti sosiobiologian saaneen roiston roolin. Nykyhumanismin hän lokeroi "irrationalismiksi". Se siitä "yhteisen kielen" etsinnästä.

Yleisöpuheenvuorot mukaan lukien keskustelu kolmannesta kulttuurista supistui arvioiksi siitä, miten informaatioeläin (ihminen) pärjää puun ja kuoren eli geenien ja kulttuurin välissä. Tällaiseen sosiaalielämän luontoiltaan ei oikealla humanistilla ole mitään lisättävää, niin kaukana omia polkujaan nämä luonnon- ja yhteiskuntatieteilijät kulkevat. Ja _jos_ humanisti tulisi paikalle esittämään kysymyksiä kuten "miten tietämys geeneistä tulee vaikuttamaan käsityksiin luonnollisesta elämästä", niin mitä vastattavaa kellään näistä positivismin lähettiläistä olisi? Ei sen enempää kuin jos arkkitehdin pitäisi kommentoida kaapin paikkaa ydinperheen taloudessa.

Toimiiko tällainen luentosarja muka keskustelun herättäjänä? Päinvastoin, se toimii Kari Enqvistin kaltaisten materialistien ristiretkenä humanistisia aineita vastaan: humanistithan voidaan korvata kolmannen "kulttuurin" tutkimushankkeilla. Yleisötilaisuuden järkyttävimmissä kommenteissa esitettiin, että biologit edustaisivat nykyään parhaimmillaan sitä kolmatta kulttuuria. Esimerkkinä kolmannen kulttuurin tieteestä professori Kere esitti infektioiden alun tutkimisen [sic].

Tämän positivistijengin yhteisen ohjelmanjulistuksen voi varmaankin pian lukea 'Tieteessä tapahtuu' -lehdestä, sinne ainakin puheenvuorot tullaan kirjaamaan, edistyksen nimissä. 'Tieteessä tapahtuu' on myös varmin tapa haudata dialogin mahdollisuuskin, koska kyseinen julkaisuhan ei ole erityisemmin kiinnostunut mistään humanismilta haiskahtavasta.

Tietysti tuollaisissa tilaisuuksissa olisi runsaasti _tutkittavaa_ humanistille, sillä luonnontieteilijät käyttävät televisiosta ja sarjakuvista nappaamiaan rautalankamalleja useammin kuin yksikään kulttuurintutkija. Onko dosentti Enqvist CIA:n agentti kuten dosentti Pekonen väittää? Onko Lassi ja Leevi parempi esimerkki kulttuurin tavaroitumisesta kuin Viivi ja Wagner?

Klikkaa lisää tietoa tulevista luennoista.

Kaksi viikkoa myöhemmin samassa luentosarjassa pohdittiin, onko todellisuus totta vai sosiaalista konstruktiota.