![]()
[M.G. Soikkeli]
Suomalaisten ja ruotsalaisten spefi-fandomien
ÅCON 5 MAARIANHAMINASSA
17.-20.5.2012
Yhden kalenterivuoden väliin jätettyänsä Åcon-tapahtuma palasi toukokuussa 2012 näkyvästi ja laadukkaasti pohjoismaisen spefi-fandomin keskipisteeseen.Ns. Toinen säätiö -strategiaa noudattaen Åcon tapahtuu kansainvälisillä rajavesillä, suomalaisten ja ruotsalaisten fandomien yhteistyönä.
Tapahtuma on kaikille avoin, mutta aiheidensa ja kunniavieraansa ansiosta kerää paikalle pääasiassa scifin ja fantasian aktiiveinta harrastajakuntaa. Järjestelyt ovat samoista syistä erittäin toimivat: sekä fasiliteetit että varsinainen ohjelma pyörivät niin kuin Åconia olisi järjestetty jo vuosikymmeniä, vaikka tämänvuotinen tapahtuma olikin vasta viides järjestyksessä.
![]()
Tärkein yhteinen motiivi fandomin kokoontumiselle on tietysti kiinnostava fanituksen kohde, ja niiden suhteen Åcon onkin kerännyt ainutlaatuisen maineen ainutlaatuisen häikäisevien kunniavieraiden kutsumisessa.
Tänä vuonna vieraana oli amerikkalainen Catherynne M. Valente, jota oheisessa kuvassa haastattelee ruotsalainen kirjailija Nene Ormes.Itselläni oli hyllyssä entuudestaan Valenten kaksi teosta ("Palimpsest" ja esikoisteos "In the Night Garden"), jotka kummatkaan eivät olleet sytyttäneet saapuessaan vaan jääneet odottamaan parempaa lukuintoa. Matkalukemiseksi siepattuina ne eivät vieläkään herättäneet välitöntä ihastusta, vaikka Valente onkin spefin visiönäärinä poikkeuksellisen suvereeni kirjoittaja, joka päihittää kielellisessä ja tarinoinnin nokkeluudessa Neil Gaimanin parhaimmat vuosikerrat.
Tämä tarinoiden kielellinen ylivireisyys ja LIIALLINEN sujuvuus fantisoivien metaforien heittelyssä kuitenkin tekevät Valenten kirjoista myös väsyttäviä ja turhauttavia.
Vain lyhyimmissä tarinoissaan Valente on välittömän koukuttava, ja tämän voi hyvin todeta lukemalla esimerkiksi Åconin ohjelmalehdessä julkaistun "A Postcard from the End of The World".
Samoin Valenten kunniavieraspuheessa lukema dekkarinovelli on sitä luokkaa, että sillä voisi lunastaa paikkansa spefin klassikoiden joukossa. Metamysteeri murhatarinoiden sukupuolirooleista toi mieleen elävästi Margaret Atwoodin "Murder in the Dark" samannimisestä kokoelmasta, tosin Valente vie saman metakuvion pidemmälle ja poeettisemmin.Juuri ennen matkaa tulin lukeneeksi jostain twiittaus-listasta, että Gummerus on ostanut oikeudet kahteen Valenten teokseen, ilmeisestikin "The Girl Who Circumnavigated Fairyland..." ja sen tuleva jatko-osa.
Se kuulostaa oikein hyvältä - mutta muuten on valittaen todettava, että Åconin korkealaatuisista kirjailijavieraista on jäänyt hämmästyttävän vähän jälkiä (Duncan, Swainston,..?) kotimaisen käännösspefin julkaisulistoille. Syy ei ole fandomissa vaan kustantajien ja median välinpitämättömyydestä kirjailijoihin, joiden maailmanmainetta oman genrensä edustajina ei osata käyttää markkinoinnissa.
Conien tärkein tarkoitus on sosieteeraaminen, ainakin periaatteessa. Kaukaisempia con-osallistujia edustanut Cheryl Morgan määritteli blogissaan Åconin olevan luokkaa "literary relaxacon", vaikka kaikki olivatkin lopulta tyytyväisiä myös "vakavaan" akateemiseen ohjelmaosuuteen: Mika Loposen ja Merja Polvisen esitelmiin sekä lauantaina turhan pienen yleisön keränneeseen Jack Vance -paneeliin.
Perheen kanssa coniin osallistuessa sosieteeraamisen painetta ei ole, tosin myös ympäristön havaitseminen jotenkin puolittuu, kun joutuu pitämään silmällä tai mielessä missä lapsi juoksentelee.
Suklaatehtaaseen ja pienpanimoon vierailut jäivät nekin väliin, mutta istuskelu hiekkarannalla ja kävely vuokkomerien keskellä kävivät eräänlaisesta spefistä ehkä nekin.
![]()
Ihmisten sijaan kiinnostavampia ovat tietenkin kirjat, joiden takia fandomiin päädytään. Perjantaina ohjelmaan kuului pakollinen ja tarpeellinen 'suositeltavien kirjojen' keskustelupiiri, ja lauantaille tulimme Saaran kanssa ehdottaneeksi KIRJOITTAJIEN omaa tapaamista, jonka tuloksia eli mahdollista KÄÄNNÖSANTOLOGIAA voi odotella vuoteen... 2022 mennessä?
Ruotsalaisten debytanttien kanssa keskustellessa kävi ilmi, että julkaisujen määrässä ja genrepainotuksissa on edelleenkin isosti eroa maiden välillä. Ruotsissa laadukkain (?) ja kustantajien suosima spefi on nykyään kauhukirjallisuutta, eikä spefin kirjoittajakuntaa ole yhdistämässä kuulemma muu kuin naamakirjaverkosto. Suomessa spefin kirjoittajakunta on siis monella tapaa aivan poikkeuksellisen aktiivinen ja hyvin verkottunut verratessa muihin Pohjoismaihin.
Ihmisten ja kirjojen tapaamisen ohella se sittenkin tärkein motiivi coneihin osallistumiselle on paikanpäällä heräävä tarve kirjoittaa yhtä häikäisevää proosaa kuin kunniavieraat - tai kuin ne teokset, joita fandomin keskuudessa arvostetaan.
![]()
Amerikan ihmeenä Åcon5:n lumonnut Cat Valente on tässä suhteessa suorastaan sietämättömän ylivoimainen esikuva.
Viime vuonna häneltä ilmestyi kuulemma viisi teosta ja vuoden 2006 jälkeen hän on voittanut jokaisella kirjallaan jonkin spefi-alan arvostetuista palkinnoista. Tällainen tahti on mahdollista, koska hänelläei ole perkele lapsia nurkissaon kyky uppoutua kuhunkin teokseen 4-6 intensiiviseksi viikoksi - ja epäilemättä myös melkoinen elämänkokemus mistä ammentaa fantasiaa.
Ernox Paasilinnan umpikulunutta aforismia muunnellen voisi todeta, että fantasiakirjailijaksi päästäkseen on elettävä fantastinen elämä - ja kaiken sen perusteella mitä Cat Valente viikonlopun aikana yleisöilleen kertoili hänen elämäntarinansa on itsessään kuin romaanihenkilön tarina siitä mitä on kasvaa kilpailevien uskontojen ja tarinaviisaiden naisten altistamana.
![]()
Pitkän viikonlopun fantastisin asia oli tietysti se, että Suomen joukkoaggressiivinen junttikiekkojoukkue sai totaalisen opetuksen, ensin Venäjältä ja sitten vielä opetuksen takaamiseksi tsekeiltä.
Voisiko tämän kansallisempaa mediataustaa saada epätodellisen rajoja koetelleelle saarireissulle, matkalle kansallisen realismin ulkopuolelle?
Ja kansamme nimihän oli.. "The LOST"?!?
MUITA ÅCON-RAPORTTEJA:
Tystnad-blogin raportti ruåtsiksi
LISÄÄ SUOMALAISISTA CONEISTA:
Raportti Finncon 1999:stä
Raportti Finncon 2001:stä
Raportti Finncon 2004:stä
Raportti Finncon 2008:stä
Raportti Åcon 4:stä (2010)
Raportti Finncon 2012:stä