VerkonAatos * Finncon 2004, Jyväskylä, Gwyneth Jones, Robin Hobb, John Clute, Cheryl Morgan

[M.G. Soikkeli]

FINNCON 2004 JYVÄSKYLÄSSÄ 8.-11.7.

Tutkijatapaaminen

Viime vuonna tutkijatapaamisesta jäivät mieleen zombiet ja vampyyrit, tänä vuonna tapaaminen profiloitui yksittäisten ilmiöiden perusteella, etenkin kun niistä kiinnostuneilla nuorilla tutkijoilla oli ällistyttävän vähän tietämystä scifin ja fantasian traditiosta, joihin ilmiöt sijoittuvat. Ja tätä vartenhan tutkijatapaamiset perustettiin 5-6 vuotta sitten: antamaan ohjausta niille, jotka eivät omalta alaltaan ja laitokseltaan sitä löydä aiheensa tähden.
Kuvassa alhaalla vasemmalla tapaamisen ohjaajat Merja Leppälahti, Liisa Rantalaiho ja Frans Mäyrä. Ikkunan vieressä takana Irma Hirsjärvi, joka oli tapaamisen ja conin dynamo, energiakeskipiste.

Tutkijatapaamisten materiaali on informatiivisesti kaikkein kiinnostavinta mitä Finnconeissa on ollut tarjolla. Siksi ne pitäisi saada jotenkin liitettyä lähemmin muuhun ohjelmaan; tänä vuonna kokeiltiin kuitenkin toista ääripäätä eli tilaisuuden eristämistä pelkästään etukäteen ilmoittautuneille. Kieltämättä se loi omanlaisensa lupsakkaan tunnelman, joka on erinomaisen tärkeä uusien ideoiden ja papereiden rohkaisuksi.
Kuvasta puuttuu neljäs ohjaaja, kuvia napsinut Soikkeli.

Tähtivieraat

Etukäteen kiinnostavin Finnconin tähtivieraista oli kirjailija Gwyneth Jones. Olin nähnyt hänet puhumassa Oulussa joitakin vuosia sitten, mutta kirjailijana minulla ei ollut hänestä mitään käsitystä - eikä tuntunut olevan muillakaan. Jonesilta ei ole suomennettu yhtäkään teosta. Conissa myynnissä olleissa teoksissa ei puolestaan ollut juuri niitä kahta, jotka olisivat kiinnostaneet ainakin itseäni, romaaneita White Queen ja Bold as Love. Jälkimmäisestä Jones luki näytteitä puhuessaan siitä, miten yksityiskohdilla omituinen ja groteski saadaan näyttämään todelliselta.

Jones osoittautui armoitetun ihanaksi puhujaksi, jonka lyhyt esitelmä tutkijatapaamisessa oli paras yksittäinen puheenvuoro koko conissa. Hän tiivisti scifin keskeiset käsitteet subliimiksi, groteskiksi ja idealismiksi. Ei mikään mullistavan uusi lajirajaus, mutta mielenkiintoinen painotuksena ja erinomaisen tiivistävä esitys.
Jonesin omat tekstit eivät alkaneet houkuttaa kuitenkaan yhtään enempää kuin aiemmin, eikä Jonesin esitelmä myöhemmässä kirjoittajatapaamisessa ollut sekään kummoisempi kuin kehotus noudattaa dekkarimaista alku-keskikohta-lopetus -rakennetta.

Edes kääntäjä Sauli Santikko ei saanut toisesta tähtivieraasta juttua irti. Kirjailija Robin Hobbin ensimmäisen Farseer-kirjan ehdin lukea juuri ennen conia: teos osoittautui bulkkifantasiaa huomattavasti paremmaksi, mutta päästäkseni perille Hobbista, minun piti lukea Alienisti- lehdestä hänen oma kirjoituksensa.

Oma vikani tietysti, etten Santikon ja Hobbin yleisötilaisuudessa kehdannut kysyä, mihin he paikallistaisivat Hobbin teokset fantsun laajalla kentällä. Lisäksi Santikko oli sensortin naureskelija, että edes pyyntö vähän kuvailla millaista erityisyyttä Hobbin kääntäminen vaati ei irrottanut hänestä muuta kuin hymähtelyä.

Mr. John Clute on varmasti scifin historiankirjoittajana tärkeimpiä nimiä, mutta kovin kiinnostavaksi en kokenut hänen antiaan conille. Sunnuntain paneelissa sf-tutkimuksesta Clute muistutti, että internet on yhtä tuhoisa kuin hyödyllinen tällaisen parakirjallisen lajin kartoittamiselle. Lajin laitatapauksista hän taisi ottaa esimerkkejä GoH-puheessaankin.

Paneelit

Conien yleisin ohjelmamuoto ovat paneelit. Mitään fiksumpaa muotoa ei ole vielä keksitty, vaikka paneeli jos mikä tuntuu olevan tehokkain tapa tappaa keskustelu. Myös tämän Finnconin kiinnostavin paneelitilaisuus, 1950-60 -luvuilla aloittaneiden scifiveteraanien Mestarit Lavalla -tyyppinen esiintyminen jäi - sinänsä asiallisten - monologien sarjaksi.

Paneeli oli nimetty fandomin historianselvitykseksi, mutta kyse oli esihistoriasta, josta välittyi sitten muutamia tunnelmapaloja, joita ei kyllä mistään muualta löytäisikään: että 50-luvulla ei ollut kontaktia edes naapurimaiden harrastajiin ja että 60-luvulla muutamien innokkaiden pasifistien scifivisioilla oli kauaskantoisia vaikutuksia mm. Erkki Ahosen, Matti Pulkkisen ja Harri Erkin tuotantoon.

Mitenkään vaikuttuneempi en ollut nuorten hemmojen raadista, jossa pohdittiin ikuisuuskysymyksiä eli kuka sen oikein päättää, mikä kelpaa scifiksi. Kanerva Eskola edusti conissa nykyisellään jyväskyläläisiä ja Atenan voimia ottaen esille konkreettisimmat haasteet genremäärittelylle: millaisen kirjan kannen sf-harrastaja mahtaa huolia. Ihan oikeasti se konkretisoi paljon siitä, mikä ohjailee mustanpuhuvan lukijakunnan genremakuja.
Katsopa vaan kuvaa ja mieti, ostaisivatko nämä hemmot mitään missä ei ole sädepyssyjä ja bikiniorjattaria?

Toisaalla kokoonnuttiin feministiscifin merkeissä. Paneelia veti amerikkalainen sf-aktivisti Cheryl Morgan, joka oli kaikin tavoin tämän Finnconin henki ja suola, ääni ja vimma. Tämä paneeli jäi lempparikirjojen esittelyksi, mutta kaikkialla muualla Cheryl toi kommenteillaan eloa ja älyä keskusteluun; myös STk:n ideoimaan paneeliin ekoscifistä. Femmaripaneelissa keskusteltiin pisimpään Harawayn kyborgimanifestista, vaikka mitään uutta ei kukaan kai uskokaan saavansa siitä enää irti.

Roolileikit

Yliopiston pihalla friikit kuvasivat friikkejä jotka kuvasivat friikkejä animepuvuissaan. Animecon olisi tosiaan jo riittävän iso (ja kaupallistettava) tapahtuma erottuakseen omaksi tapahtumakseen, mutta kuten Jussi Ahlroth kirjoitti Hesarissa (16.7.), synergiasta on molemminpuolista hyötyä myös harrastamillemme lajeille.
Ylipäänsä roolileikit ovat kutkuttava osa coneja, vaikka päiväsaikaan paneeliyleisöä katsellessa voi tuntua, että scifi on edelleen harmaanmustan nörtin tunnusmerkki. Lauantai-iltana tuskin olisi tullut lähdettyä conin juhliin, jollei olisi ollut mahdollisuutta tehdä sitä naamioasussa, Suomen Tieteistanssijoiden perhosena. Ja alagenre palkitaan aina: olimme esityssarjassa ainoa edustaja ja voitimme Riddick-aurinkolasit, mistä kaikki kiitos Saaran baletille
Joku voisi vielä järjestää coneihin luennon aiheesta "mitä scifistin kannattaisi nähdä animesta", sillä kriittistä tietämystä lajityypistä on harvinaisen vaikea löytää. Itse ehdotin seuraavaan coniin aiheeksi sf-lyriikkaa ja sama ehdotus kuului toistuneen palkintojen turhuutta käsitelleessä paneelissa. Enää puuttuu sf-teatteri, vaikka rekvisiittaa ja rynttyitä siihen olisi riittämiin...

Kaikkiaan Jyväskylän Finncon oli tapahtumana aivan yhtä vaikuttava kuin viimevuotinen Finn/Eurocon Turussa: kiinnostavaa ohjelmaa riitti jokaiselle tunnille eivätkä järjestelyt pettäneet kovin pahasti kertaakaan. Jopa "Kirjoitin vahingossa scifiä" -paneeli, joka minun oli tarkoitus vetää ja josta oli unohdettu kutsua varsinaiset kirjailijat (Ruusuvuori ja Tolonen), onnistui täyttämään paikkansa, kun Kanervan kanssa improvisoimme keskustelun siitä, miten kirjallinen instituutio kriitikkoineen ja palkintoineen ohjailee genrerajoja. Ikuisuusjuttuja tämäkin, mutta ehkä sentään jotain uutta niille, jotka ovat ensikertalaisia conissa. Enemmän toivoisin edelleen tieteen ja fiktion kohtaamisia, myös ihan sellaisia luentoja kuin conin aloittanut Markku Lehdon esitelmä siitä, onko fysiikassa paikkaa noppaa heittävälle jumalalle.

Jyväskylästä matkani jatkui fantasiallisiin seikkailuihin Katajamäkeen. Ja ensi vuonna tavataankin sitten Glasgowin maailmanconissa.

Muiden valokuvia Finncon 2004:sta:

Everholtin komea kuva-arkisto
Enhörningenin kuvaraportti
Jarmo Karosen kuvia

LISÄÄ AIHEESTA:

Raportti Finncon 1999:stä
Raportti Finncon 2001:stä
Raportti Finncon 2003:sta
Raportti Åconista, 2010
Raportti Åconista, 2012
Raportti Finnconista 2012
Soikkelin scifi-asema
VerkonAatoksen etusivulle

	Etukäteen kiinnostavin Finnconin tähtivieraista oli kirjailija Gwyneth Jones. Olin nähnyt hänet puhumassa Oulussa joitakin vuosia sitten, mutta kirjailijana minulla ei ollut hänestä mitään käsitystä - eikä tuntunut olevan muillakaan. Jonesilta ei ole suomennettu yhtäkään teosta. Conissa myynnissä olleissa teoksissa ei puolestaan ollut juuri niitä kahta, jotka olisivat kiinnostaneet ainakin itseäni, romaaneita White Queen ja Bold as Love. Jälkimmäisestä Jones luki näytteitä puhuessaan siitä, miten yksityiskohdilla omituinen ja groteski saadaan näyttämään todelliselta.
	Jones osoittautui armoitetun ihanaksi puhujaksi, jonka lyhyt esitelmä tutkijatapaamisessa oli paras yksittäinen puheenvuoro koko conissa. Hän tiivisti scifin keskeiset käsitteet subliimiksi, groteskiksi ja idealismiksi. Ei mikään mullistavan uusi lajirajaus, mutta mielenkiintoinen painotuksena ja erinomaisen tiivistävä esitys. Jonesin omat tekstit eivät alkaneet houkuttaa kuitenkaan yhtään enempää kuin aiemmin, eikä Jonesin esitelmä myöhemmässä kirjoittajatapaamisessa ollut sekään kummoisempi kuin kehotus noudattaa dekkarimaista alku-keskikohta-lopetus -rakennetta.
	Edes kääntäjä Sauli Santikko ei saanut toisesta tähtivieraasta juttua irti. Kirjailija Robin Hobbin ensimmäisen Farseer-kirjan ehdin lukea juuri ennen conia: teos osoittautui bulkkifantasiaa huomattavasti paremmaksi, mutta päästäkseni perille Hobbista, minun piti lukea Alienisti- lehdestä hänen oma kirjoituksensa.
	Oma vikani tietysti, etten Santikon ja Hobbin yleisötilaisuudessa kehdannut kysyä, mihin he paikallistaisivat Hobbin teokset fantsun laajalla kentällä. Lisäksi Santikko oli sensortin naureskelija, että edes pyyntö vähän kuvailla millaista erityisyyttä Hobbin kääntäminen vaati ei irrottanut hänestä muuta kuin hymähtelyä.
	Mr. John Clute on varmasti scifin historiankirjoittajana tärkeimpiä nimiä, mutta kovin kiinnostavaksi en kokenut hänen antiaan conille. Sunnuntain paneelissa sf-tutkimuksesta Clute muistutti, että internet on yhtä tuhoisa kuin hyödyllinen tällaisen parakirjallisen lajin kartoittamiselle. Lajin laitatapauksista hän taisi ottaa esimerkkejä GoH-puheessaankin.

	Conien yleisin ohjelmamuoto ovat paneelit. Mitään fiksumpaa muotoa ei ole vielä keksitty, vaikka paneeli jos mikä tuntuu olevan tehokkain tapa tappaa keskustelu. Myös tämän Finnconin kiinnostavin paneelitilaisuus, 1950-60 -luvuilla aloittaneiden scifiveteraanien Mestarit Lavalla -tyyppinen esiintyminen jäi - sinänsä asiallisten - monologien sarjaksi.
	Paneeli oli nimetty fandomin historianselvitykseksi, mutta kyse oli esihistoriasta, josta välittyi sitten muutamia tunnelmapaloja, joita ei kyllä mistään muualta löytäisikään: että 50-luvulla ei ollut kontaktia edes naapurimaiden harrastajiin ja että 60-luvulla muutamien innokkaiden pasifistien scifivisioilla oli kauaskantoisia vaikutuksia mm. Erkki Ahosen, Matti Pulkkisen ja Harri Erkin tuotantoon.
	Mitenkään vaikuttuneempi en ollut nuorten hemmojen raadista, jossa pohdittiin ikuisuuskysymyksiä eli kuka sen oikein päättää, mikä kelpaa scifiksi. Kanerva Eskola edusti conissa nykyisellään jyväskyläläisiä ja Atenan voimia ottaen esille konkreettisimmat haasteet genremäärittelylle: millaisen kirjan kannen sf-harrastaja mahtaa huolia. Ihan oikeasti se konkretisoi paljon siitä, mikä ohjailee mustanpuhuvan lukijakunnan genremakuja. Katsopa vaan kuvaa ja mieti, ostaisivatko nämä hemmot mitään missä ei ole sädepyssyjä ja bikiniorjattaria?
	Toisaalla kokoonnuttiin feministiscifin merkeissä. Paneelia veti amerikkalainen sf-aktivisti Cheryl Morgan, joka oli kaikin tavoin tämän Finnconin henki ja suola, ääni ja vimma. Tämä paneeli jäi lempparikirjojen esittelyksi, mutta kaikkialla muualla Cheryl toi kommenteillaan eloa ja älyä keskusteluun; myös STk:n ideoimaan paneeliin ekoscifistä. Femmaripaneelissa keskusteltiin pisimpään Harawayn kyborgimanifestista, vaikka mitään uutta ei kukaan kai uskokaan saavansa siitä enää irti.

	Yliopiston pihalla friikit kuvasivat friikkejä jotka kuvasivat friikkejä animepuvuissaan. Animecon olisi tosiaan jo riittävän iso (ja kaupallistettava) tapahtuma erottuakseen omaksi tapahtumakseen, mutta kuten Jussi Ahlroth kirjoitti Hesarissa (16.7.), synergiasta on molemminpuolista hyötyä myös harrastamillemme lajeille.
	Ylipäänsä roolileikit ovat kutkuttava osa coneja, vaikka päiväsaikaan paneeliyleisöä katsellessa voi tuntua, että scifi on edelleen harmaanmustan nörtin tunnusmerkki. Lauantai-iltana tuskin olisi tullut lähdettyä conin juhliin, jollei olisi ollut mahdollisuutta tehdä sitä naamioasussa, Suomen Tieteistanssijoiden perhosena. Ja alagenre palkitaan aina: olimme esityssarjassa ainoa edustaja ja voitimme Riddick-aurinkolasit, mistä kaikki kiitos Saaran baletille
	Joku voisi vielä järjestää coneihin luennon aiheesta "mitä scifistin kannattaisi nähdä animesta", sillä kriittistä tietämystä lajityypistä on harvinaisen vaikea löytää. Itse ehdotin seuraavaan coniin aiheeksi sf-lyriikkaa ja sama ehdotus kuului toistuneen palkintojen turhuutta käsitelleessä paneelissa. Enää puuttuu sf-teatteri, vaikka rekvisiittaa ja rynttyitä siihen olisi riittämiin...