[M.G. Soikkeli]
SUBJEKTITEHTAALTA KIRJAKORJAAMOLLE
** Raportti Pervot pidot -seminaarista
** Turun yliopistolla 8.-9.10.2004
Hei äiti, terveisiä subjektitehtaalta. Kun te isän kanssa katselette sieltä jästien maailmasta tänne yliopistolle päin, teiltä jää näkemättä että teoriankin avulla voidaan valmistella vallankumousta.
Jokainen teoria tuottaa hieman erilaisen lähtökohdan sille,
millainen toimija ihminen on nykyisessä tai menneen maailman
yhteiskunnassa. Etenkin meidän humanistien tekemissä
tutkimuksissa syntyy sellaisia subjekteja ja identiteettejä, joista
ei ole aiemmin kuultukaan. Uudet subjektit ovat metaforia sille,
millaisena ihmisen ja maailman suhde näyttäytyy. Identiteetistä
itsestäänkin on tullut jonkinmoinen metafora.
Vielä seminaareissakin subjekteja syntyy kuin liukuhihnalta Tänä viikonloppuna, siis 8. ja 9.lokakuuta, Turun yliopistolla järjestettiin "Pervojen pitojen" nimellä subjektinvaihtopäivät. Nämä eivät ole mitään yliopiston Hulluja Päiviä, jolloin jakelisimme teoriasta leikattuja subjekteja polkuhintaan, vaan hyvinkin vuorovaikutteisia seminaaripäiviä. Keskustelevuudessaan Pervot pidot ovat syksyn kohokohta.
Jos teorialla valmisteltu seksuaalinen vallankumous kuulostaa vähän vaisulta siihen verrattuna mitä opiskelijat puuhasivat 1960- luvulla, niin olet ihan oikeassa. Pelkällä toisin tulkitsemisella ei maailmaa muuteta. Pitäisi myös elää toisin. Mutta siinä muutoksessa minä taidan olla pelkkä keinuseksuaali.
Sama pätee sukupuoleeni. Vaikka nykyisen katsannon (gendertutkimuksen) mukaan sukupuoli on merkki ilman minkäänlaista luonnollista perustaa, jokaisella sukupuolittavalla merkillä on referenssiketju ja se ketju on tärkeämpi kuin mihin ketjun kuvitellaan kiinnittyvän (biologisen sukupuolen raakapuu). Täällä pervopäivillä on helpompi kuvitella ketjun kiinnityspaikaksi jotain ihan muuta, niin kuin esimerkiksi sinut, äiti. Siksi kirjoitan tätä raporttia sinulle!
Kirjallisuustieteellä, minun alallani, on paljon annettavaa tälle, mitä kutsutaan pervotutkimukseksi. Ei ole suinkaan sattumaa, että seminaarin eräänä kohokohtana julkaistiin kirjallisuustieteen artikkelikokoelma nimeltä Pervot pidot. Artikkeleissa käytetään homo-, lesbo- ja pervolähtökohtia, kun luetaan uudelleen sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä tekstejä.
Mielenkiintoista täällä seminaarissa on ollut tajuta sekin, että aikoinaan, heti väitöskirjan jälkeen, yritin tehdä jotain "pervoluennan" kaltaista omassa tutkimuksessani, mutta minulla ei ollut mitään mallia mihin ja miten jatkaa (paitsi autoerotiikan analyysi).
Tänään seminaarin ensimmäisenä päivänä olivat kunniapuhujina
Tiina Rosenberg (StU) ja Tuula Juvonen (TaY). Tämä Rosenberg
oli minulle tuntematon, teatteria ja oopperaakin käsitellyt tutkija,
jonka alustuksessa tärkeintä taisikin olla se, että hän antoi hyvin
käytännöllisen merkityksen "sentimentaaliselle käänteelle", joka
on tapahtumassa sukupuolijärjestelmän tutkimuksessa.
Rosenberg kiinnitti huomion iskelmätulkintojen eroihin, hetero-
ja homomodulaatioihin joilla yhteisiä tunteita herätellään.
Tuula puhui puolestaan kriittisesti homo- ja lesbotutkimuksen
"kiva me" -itsetyytyväisyydestä, johon verrattuna "ikävästi
pervo" tutkimus vaatii katseen kääntämistä itsesensuuriin,
heteromatriisin noudattamiseen. Kaikki
normi(nrikkomis)tutkimus ei kuitenkaan ole pervotutkimusta,
vaan vasta sellainen, jossa käsitellään sukupuolen ja
seksuaalisuuden suhdetta.
Noottiseksuaalit
Perjantaina kuulin monta hyvää esitelmää. Tämä pervo- eli queertutkimus on nimenomaan uudelleenlukemista ja selvänä pidetyn ihmettelyä. Siten ne jotka löytävät kiinnostavia lähtökohtia pervoteoriasta ovat usein myös tulkintatieteensä tarkkasilmäisimpiä analyytikkoja.
Kaukaisetkin esimerkit käyvät läheisiksi, kun niistä näytetään noottiseksuaaleja ominaisuuksia. Noottiseksuaali on teoriaa varten luotu seksuaalinen identiteetti, jota testataan vaihtoehtona niille seksuaalisuuden muodoille, joita arkisesti pidetään ainoina "luonnollisina"; minä sanon "noottiseksuaali" jotta kaikkeen ei joutuisi laittamaan etuliitettä "pervo" tai "queer". Näiden nootti- identiteettien kohdalla seksuaalisuus ja sukupuoli eivät "tyhjene toisiinsa", vaan jotain jää ylitse, selittämättä.
Identiteetin läpensäymmärtäminen ja ilmeisen selityksen epäileminen ovat riittämättömiä verrattuna pervotutkimuksen lähtökohtaan. Lasse Kekki (TuY) käytti esimerkkinään Laramie- projekti -näytelmää, jossa tositapauksen, mediakuulun vihamurhan ymmärtäminen draaman keinoin onkin johtanut heteronormin ja siihen sopivien tulkintatapojen vahvistamiseen.
Hyvää tarkoittaneiden tekstien uudelleenluenta pervotutkimuksen kannalta on myös "reparatiivista" eli korjaavaa luentaa.
Campin, kitsin ja avantgarden erottaminen toisistaan korjaavassa luennassa huomioitiin Anu Koivusen (TuY) esitelmässä. Anu myös kritisoi "korjaavan luennan" ajatusta, koska siihen sisältyy ajatus aiemman kulttuurisen tilan sairaudesta ja uuden luennan tuomasta parannuksesta. Yleisöstä annettiin parantavaan luentaan hyvä positiivinen esimerkki: fanifiktio voisi olla korjaavaa luentaa, vaikka media käsitteleekin sitä kitsinä.
Pihalla liekehtivät heterot
Hei äiti, lähetä lisää identiteettiä. Täällä pervobileissä kerrottiin lauantaina, että uusi seksuaalinen vallankumous on jo tapahtunut. Mediassa esiintyy nyt enemmän homoja ja lesboja kuin pelkkä heteronormatiivinen "pervokiintiö" edellyttäisi.
Vallankumouksesta huolimatta tilanne ei ole homoille tai lesboille vakaasti parempi, sillä - kuten Tuula sanoi jo seminaarin avauksessa - heteromatriisi ei tule koskaan sallimaan heille samanveroista paikkaa.
Itse pidin käsitteestä "arjen baletit", jota Paula Kuosmanen (HY) siteerasi (Rita Felskiltä?) puhuessaan ihmisten siirtymisestä työn, kodin ja harrastusten välillä.
Baletissa keinuseksuaalisuus on keinoseksuaalisuutta, jossa heterokahleen pituus on yhtä lailla emansipaation mahdollisuus kuin este. Se että identiteetti itsessään muuttuu metaforaksi ja merkiksi, ei tietenkään ole kaikille ja kaikkialla emansipatorista. Edelleenkin "representaation taakka" (Tiina R) jää niille, jotka poikkeavat heteronormista ja jotka poikkeuksina paitsi seksualisoidaan myös tulevat merkitsemään seksuaalista.
Homojen ja lesbojen pride-kulkueen kaltainen transgressio on vastarinnan mahdollisuus elävässä elämässä. Kirjallisuudessa ja elokuvissa transgressio edellyttää enemmän kuin tilan ylittämistä tilanteella. Kertomataide pakottaa järjestykseen kaiken mikä olisi muuten ambivalenttia ja järjestymätöntä. Lisäksi lajityypin sisällä voidaan laatia uusia hierarkioita, joissa yksi marginaali esitetään kielteisempänä toiseen nähden, esimerkiksi lesbohahmot homonormatiivisessa Älä kerro äidille -tv-sarjassa.
Kirjallisuuden pakkopaitoja käsittelivät Pia Livia Hekanaho (HY), Anna Moring (HY) ja Pauliina Haasjoki (TuY). Juuri Pauliinan esitelmässä tuli esille ajatus, että kertomusten keskikohdalla perverssit hahmot saavat eniten tilaa, kun kertomuksellistava järjestys pystyy vähiten "tukahduttamaan" identiteettejä. Pauliinan esimerkkinä oli Fagerholmin romaani Diiva, jonka metafiktiivisessä lähtötilanteessa "kaikki reitit ovat tukahtuneita". Lisäksi kertomusten tekstisekvensseissä vallitsee logiikka siitä, mikä on ensin ilmaistavaa seksuaalisuutta ja mitkä ovat seuraaviksi ilmaistavia seksuaalisuuksia. Sekvenssilogiikka siis kieltää sen, että "muut" seksuaalisuudet olisivat heteroudesta johdettuja - tai niin sen käsitin Pauliina siteeraamasta teoksesta, Annamarie Jagosen Inconsequencesta (2002).
"Mitä teet pitojen jälkeen?"
Pidot loppuivat lauantaina niin kuin pidot aina loppuvat: ihmettelee olikohan minulla yhtä hauskaa kuin mitä muilla oli parhaimmillaan. Pervotutkijoiden SQS-seura tuntui edelleen etäisemmältä kuin SKS. Perjantaina minä kyllä testasin, olisiko minusta pervolukijaksi. Katsoin "Con Air" -elokuvasta täsmälleen sen keskikohdan, jossa päähenkilö kököttää lentokoneen ruumassa ja koko hänen ahdistuksensa tiivistyy vaatimukseen "put the bunny back into box". Mutta pervoluennan lähteminen tällaisesta yksityiskohdasta tuntui kovin ilmeiseltä, valmiiksi annetulta. Äkkiä pervoja näkyi kaikkialla. "Renegade robots rule" julisti eräänkin scifi-leffan traileri. Pervoista oli tullut jos ei ihan salonkikelpoisia niin ainakin kalsonkikelpoisia hahmoja. Kysykää vaikka Diorilta, kunhan ette mainitse L- , G- tai Q-sanoja (varoitettiin seminaarissa) kuvien yhteydessä.
Jotta oma pervoistava katseeni alkaisi toimia, minunkin olisi
valittava vastaisuudessa tutkimuskohteita, jotka ovat lähempänä
arkea. Camp ja kitsi sekä kulttitekstit ovat minulle periaatteessa
tuttuja genretietoisena harrastajana, scifistinä. Näin teoreettisen
kysymyksen pyörittely voi tuntua sinusta hölmöltä ja ehkä vähän
elvistelevältä, äiti, mutta pervoluenta on oikeasti kiinnostavaa
tutkijamotivaation pitämiseksi. Esimerkiksi miestutkimuksen
teoreettinen perusta on minusta niin ohut, että teorian ja
kohteiden välille ei synny haastavia vastaavuuksia - kuten
pervotutkimus tarjoaisi. Ja scifin osalta pervotutkimusta oli kyllä
esillä seminaarissakin, Anna Moringin virtuaalitodellisuus-
luennassa ja Sannan Karkulehdon peikkokirjaluennassa.
Lasse Kekin kirjoittama johdanto Pervot pidot -kirjassa on hyvä paikka aloittaa queer-opiskelu. Kekki siteeraa Sedgwickiltä, miten pervotutkija voi löytää itsestään "nälkäisen mietiskelijän" ja tulla lapsen kaltaiseksi ihmettelijäksi. Pervotutkimus on homo- ja lesbotutkimuksen jatketta mutta lähtökohdiltaan myös niiden "edeltäjä", toteaa Kekki: 1800-luvun tekstien luenta pervonäkökulmasta on yhtä relevanttia kuin selittää kiintiöpervojen hypernäkyvyyttä populaarikulttuurista.
Pervoseminaarissa keinuseksuaali ei havaitse itsestään trendibisseä, mutta on ehkä skeptisempi omankin alansa skeptikoille, epäilyksen ja kritiikin konventioille. Ja kun kuvataiteen ja sen pervotutkimuksen välillä on jo uutta luova suhde, kuten Vänskän (HY) ja Liljan (TaiK) esitelmistä tänään kävi ilmi, niin ehkä sama voisi tapahtua kirjallisuuden puolella. Että subjektitehtaat olisivat myös kirjakorjaamoja, jonne taiteilijat toisivat sukupuoliluonnoksiaan...