===================================================== Lyhyesti: "Deja Mort" on viileä kuvaus ranskalaisista nuorista, jotka etsivät suoraa tietä menestykseen pornomarkkinoilla. Asenteet, tyypittelyt ja "kaikki vaan vetää kokaa" -dialogi ovat rutiinimaiset; siis "Alta nollan" ranskalaisittain, kiiltoa ja sekoilua. ===================================================== "Deja Mort - ei tässä elämässä" (1998) on tyypillinen rakkautta & anarkiaa -tarina eli se yhdistelee pikkupornoa, väkivaltaa ja huumeita. Aineksensa tällainen leffa perustelee 'kohti parempaa maailmaa' lakonialla. Jo puolessa tunnissa elokuva on kelannut ylinopeudella ranskalaisen yläluokan paheet, esitellyt neljän päähenkilönsä epäkiinnostavuuden ja ladannut sen ainoan jännitteen joka tällaisiin tusinaleffoihin sisältyy: miten rankkaa väkivaltaa ja pornoa uskalletaan esittää kontrastina päähenkilöiden pieniin hellyttäviin hetkiin. Nizza merkitsee Ranskassa samaa kuin Los Angeles USA:ssa, paheiden pesää ja synteettistä paratiisia, jonka paheellisuuteen voi yhdistää erilaisia musiikkitaustoja riippuen siitä, miten ylhäistä rappiota halutaan kuvata. Vapaasti liikkuvaan kameraan yhdistetyt äkilliset musavideoleikkaukset pyrkinevät korostamaan miten erillisiä päähenkilöiden kokemukset ovat, ja miten erillään he ovat myös toisistaan. Kohtausten välille ei synny minkäänlaista rytmiä, joten huumeisen elämän tapauksia on lokeroitu päiväysten avulla. Kuvittelin lukemieni arvostelujen perusteella, että tässä leffassa olisi edes jotain samanlaista 'iso elämä, isot riskit' potkua kuin elokuvassa "Kukaan ei puhu meistä kun olemme kuolleet". Mitä vielä. "Deja Mort" on nuorisoleffa samalla tavoin kuin "Alta nollan" tai "Trainspotting". Pohdiskelevasti starttaava aloitus ("Eikö kohtalo ole merkki siitä, että peli on jo pelattu?") on yritys esittää keskushenkilön, duunariluokkaa edustavan Lauren syvämietteisyys yläluokan pintajehuihin nähden. Pakko on uskoa, että ranskalaiset voivat tehdä tällaisia "elämä on pizzaslice" juttuja yhtä pinnallisesti kuin amerikkalaiset. Mitä pidemmälle "Deja Mort" etenee, sitä enemmän se hylkii Lauren persoonaa, ja tulee siten esineistäneeksi hänet niillä pornon tavoilla joita leffa on kritisoivinaan ("Näet minut alasti mutta minulla on päällä enemmän kuin ikinä tiedät"). Lauren nousukaspartneri Andrea ja yläluokan nuoret jäävät hahmoina aivan yhtä ohuiksi. Tunnin kohdalla leffaa voi jo arvata mitä näille pienyrittäjille jää käteen kesäbisneksestään, niin naiivisti tällaiset leffat flirttailevat kovaotteisille rikosleffoille, joita Ranskassa sentään osattiin aikoinaan tehdä hyytävän komeasti. Hyvää tässä elokuvassa on yksittäisten kuvien siisti kompositio ja luontevat näyttelijät. Erotiikan kuluttajille leffa voi olla jopa pettymys, niin hyvin leffassa etäännytetään pornokohtausten kuvaaminen. Laureeta esittävä Zoe Felix on toki komeakroppainen ja kauriinkasvoinen neito jollaiset ranskalaisissa leffoissa ovat miltei tuotemerkkihahmoja, mutta mikään "hyveellisen neidon koettelemukset" tämä leffa ei, valitettavasti, ole edes nakukohtauksissaan. -- M.G. Soikkeli Videolta 22.11.1999 Soikkelin elokuva-arkisto