=========================================================================== Lyhyesti: "GoldenEye" on ylipitkä vaate- ja matkailumainos, jonka pääosassa säkenöi gigolon näköinen James Bond. Vuoden odotetuimmaksi elokuvaksi filmi voi olla vuoden varmin pettymys. Paljon entistä Bond-elokuvan tunnelmaa on mukana, mutta myös 18 edellisen filmin pahimmat heikkoudet: rytinää rytinän vuoksi, hukattuja sivuhahmoja, naiivia huumoria. Välttävä. =========================================================================== Kuka kumma keksi, että Bondissa olennaisempaa on näyttävyys kuin tehokkuus? IBM:n suunnittelijat? Heilläkin on markkinapiuhansa tähän tuotemerkkien soppaan, jota "GoldenEye"-filminä markkinoidaan. Suurin haaste uudella Bond-leffalla on päähenkilön kelpoisuudessa Jameksen lahkeisiin ja tämä Pierce Brosnan ei niitä täytä, tällaisena. Brosnan on hyvä stara moneen leffaan, varma, sähäkkä ja miellyttävästi replikoiva, ja ennen kaikkea partavesimainosten luxus-könsikäs. Hänen IMD-krediiteistään löytyy 22 elokuvaa ja 5 tv-sarjasuoritusta, ja pelkästään tältä vuodelta kaksi tv-elokuvaa ja kaksi kokoillan teatterielokuvaa (se toinen on Robinson Crusoe!). Aiemmista toimintaleffoista Brosnanin voisi löytää katsomalla videolta "The Fourth Protocol" (1987) tai "The Lawnmower Man" (1992); jopa "Long Good Fridayssa" (1980) hänellä on ollut pieni rooli. Vaan että Bondiksi? "GoldenEyen" jälkeen voi kysyä onko aika ajanut Bondista ohitse - eikö James Bondin hahmo ollut kotonaan vain ja ainoastaan kylmän sodan opereteissa, joissa tuli olla korrekti tappaja ja vedota siihen pehmeimpään kohtaan vihollisessakin eli tämän naisiin? Kaksi edellistä, Timothy Daltonilla tähditettyä Bondia olivat vielä yllättävän hyviä sovelluksia Bondista, mutta "GoldenEye" painelee ympäri planeettaa vain etsien mihin metsään koko stoori mäsähtäisi. Ja mäsähtäähän se, lopulta, eikä edes loppurytinä voita (IMHO) katsojaa puolelleen. "GoldenEyessa" on paljon hyviä, nimenomaan Bond-leffaan sopivia elementtejä ja vitsejä, mutta näin teemapuistomainen sekamelska ei ole yksikään aiempi Bond-leffa ollut. No, tämä voi olla hyvin vahvasti henk.koht. vaikutelma, sillä ainakin IMD:n käyttäjä-äänestyksessä "GoldenEye" on ylivoimaisesti suosi- tuin Bond-kuva. Koska seuraava sija on - yllätys taas - "Goldfinger" (1964), ei "GoldenEyen" ylivoimaisuutta voi selittää täysin silläkään, että uusin leffa olisi aina oman aikansa suosituin. On vaikea sanoa, onko syy 19. Bond-leffan (IMHO) heikkouteen enemmän ohjaajan kömpelyydessä vai käsikirjoituksen heppoisuudessa. "GoldenEyessa" on muutamia kohtauksia, joissa juoni uhmaa kaikkia ajan, paikan ja painovoiman lakeja - okei, näin on ollut ennenkin, mutta tarinoissa ja Bondin hahmossa on ollut itseironista tyylitajua, ja nimenomaan tämä tapahtumien voimakkuuden ja Bondin poikamaisen gentleman-asenteen yhdistelmä on luonut koko lajityypin antaen katsojille tietyn selvän paikan suhteessa leffan muikeaan tyylittelyyn. Vaikka kaksi edellistä leffaa - siis "Living daylights" ja "Licence to kill" - veivät Bondin jo muuttuneeseen, kovempaan ja actioniltaan entistä ripeämpään maailmaan, löytyi Bondista yhä hahmoon kuuluvat ääripäät, empatia ja määrätietoisuus. Roger Mooren standardoima poikamainen pehmeys oli vaihtunut Timothy Daltonin tunteelliseksi, miltei isälliseksi huolenpidoksi läheisistä ja liki osuvista. Hän oli Bond, jolla oli henkilökohtainen missio kylmenevässä maailmassa. Brosnan puolestaan on liian tyypillisesti kylmän sodan jälkeisen, dollarikeskeisen maailman ja ennen kaikkea hi-tec-väkivallan tuote, joka tekee duuninsa, koska on siihen kasvanut. Hän on tietysti realistisempi Bond kuin yksikään aiemmista, mutta siksipä hän on sitten niin omituinen ilmestys fantasiallisten tapahtumien keskellä. Vaikutelma on häkellyttävä ja pilaa minuutti minuutilta varmemmin katsomisnautinnon: ihan kuin Bond olisi ensi kertaa muuttunut sarjakuvahahmosta elokuvahahmoksi, samalla kun taustat ja pahikset ja niukkapukuiset misut ovat yhä karikatyyrimäisellä kädellä tyypiteltyjä. Kiitosta näyttelijävalinnoista voi antaa lähinnä vanhemman polven starojen värväämisellä, hyytävä Judi Dench naispuolisena pomona ja velmu Joe Don Baker CIA-kamuna. Bond-leffojen alkuteksteissä pyörivät musiikkivideot ovat tietysti taiteenlaji sinänsä ja "GoldenEye" voisi tästä osuudesta hakea lajin Oscarin milloin tahansa; fallinen surrealismi on viety monumentaalisiin mittoihin, ja alkutekstien osuus on kenties ainoa syy nähdä tämä leffa isolta kankaalta. Joulu on joka talvi, mutta Bond pistäyksii hitaimmillaan kerran kuudessa vuodessa. Tällä kertaa suomalaisia katsojia palkitaan odotuksesta sillä, että Bond pistää hulinaksi Pietarissa. Tämä onkin leffan paras kohtaus, koska siinä Hollywoodin rytinähenki ja brittiläinen ylätyyli lyövät siististi yhteen. Sitä ennen ja sen jälkeen leffan kohtaukset voisivat olla miltei mistä tahansa 90-luvun hi-tec-aktioleffasta, mukaanlukien internetin osuuden pakottaminen tarinaan. Vaan ennen kun pääsemme fleimaamaan "vedä liveware päähäsi, Brosnan" (jb007@MI6.uk), joudumme mahdollisesti kärsimään muutaman lisäjakson saman näyttelijän tähdittämänä; tällaisia suunnitelmia on maailmalta kuulunut. Eikä mikään ihme jos lisää tulee, koska leffa ei missään vaiheessa kömmähdä täysin; siinä on riittävästi näyttävyyttä, vaikka Bond on muuttunut jäykäksi kuin näyttelevä rockstara ja naishahmot ovat muuttuneet kiimaisiksi tappajiksi tai kirkuviksi siskoiksi. "GoldenEyeta" katsellessa tuumin kauhuissani, että Bondin tulevaisuus on olla 2000-luvun Kauniit ja rohkeat. Pierce Brosnan kertoo pressiläpyskässä miten hän näki 1964 ensimmäisen Bond-leffansa, "Goldfingerin": "I was a 10-year-old lad from the bogs of Ireland and there was this beautiful gold lady on bed - naked. It made quite an impression on me... and now, here I am in GoldenEye". Ehkä Brosnan on niin masentuneen näköinen läpi leffan, koska hän ei saanutkaan poikavuosiensa unelmaa, kultaista misua ja sen kultaista silmää? Pahikset ovat ainoa missä Bond-genren ja uuden ajan actionin yhteensovittaminen on onnistunut. Bond-misut ovat hieman vaisumpia ja paljon puetumpia - ja heitä on vain kaksi! - kuin aiemmin. Käsikirjoittajatiimi ei ole osannut kuvitella miltä uusi Bond näyttää seksikkään pahismimmin (Famke Janssen, http://www.uta.fi/~csmaso/famke.html) kanssa - joten kaiken varalta heille ei ole kirjoitettu paljoakaan yhteistä actionia. Hyvismimmi (Izabella Scorupco) sitä vastoin on pehmennetty varsin turvalliseksi kotitytöksi, joka katselee Bondia alhaalta ylöspäin. Hmm, luultavasti käsikirjoittajat eivät ole osanneet kuvitella edes sitä miltä uusi Bond tulee näyttämään toiminnassa, vaan työ on jätetty Brosnanille. Ongelma Bondin ja naisten epämääräisestä suhteesta johtuu puolestaan siitä, että periaatteessa uudenlaisen supercoolin Bondin pitäisi käsitellä naisia yhtä esineellisesti kuin aseitaan. Kaikki kaksimielinen, kohtelias, verenmakuinen flirtti, jota aiemmissa leffoissa on käyty Bondin ja naishahmojen välillä on mutettu kahdeksi käytöstavaksi: Bond joko heltyy tai piruilee. Tämä ei ole enää James Bond, joka elää vodkamartinien, takkatulimisujen ja nopeiden autojen tähden, vaan Bond joka toimii virkansa puolesta ja ottaa em. bonukset duunin luontaisetuina. Nope, tätä Male-Bondia en välittäisi nähdä lisää. Supersankareiden olympoksella olisi selvästi tilaa uuden- laiselle häiskälle, jonkinlaiselle Indiana Jonesin ja vanhan kunnon James Bondin välimuodolle; vaikkapa naispuoliselle Jane Bondille? Pressiläpyskässä pahismisu Xeniaa esittävä Janssen tuumii: "I think every man wants to be James Bond... and it's always been my secret desire too. Xenia comes very close: she loves to drive fast, shoot guns, gamble... and she loves men - in her own way." Niin on sitten James Bondin saaga lopuillaan, kun nainen tekee varsinaisen Bond-roolin - sillä välin kun 007 tikittää jätkäkarisman maailmanloppua enteilevänä laskurina. -- ##################### M.G. Soikkeli "Who programmed that today thing?" csmaso@uta.fi "Somebody with a lot of lipstick on his ass" ##################### Soikkelin elokuva-arkisto