===========================================================================
Lyhyesti: "GoldenEye" on ylipitkä vaate- ja matkailumainos, jonka pääosassa 
säkenöi gigolon näköinen James Bond. Vuoden odotetuimmaksi elokuvaksi 
filmi voi olla vuoden varmin pettymys. Paljon entistä Bond-elokuvan
tunnelmaa on mukana, mutta myös 18 edellisen filmin pahimmat heikkoudet: 
rytinää rytinän vuoksi, hukattuja sivuhahmoja, naiivia huumoria. Välttävä.
===========================================================================

Kuka kumma keksi, että Bondissa olennaisempaa on näyttävyys kuin 
tehokkuus? IBM:n suunnittelijat? Heilläkin on markkinapiuhansa tähän 
tuotemerkkien soppaan, jota "GoldenEye"-filminä markkinoidaan. Suurin 
haaste uudella Bond-leffalla on päähenkilön kelpoisuudessa Jameksen 
lahkeisiin ja tämä Pierce Brosnan ei niitä täytä, tällaisena. Brosnan on hyvä 
stara moneen leffaan, varma, sähäkkä ja miellyttävästi replikoiva, ja ennen 
kaikkea partavesimainosten luxus-könsikäs. Hänen IMD-krediiteistään löytyy
22 elokuvaa ja 5 tv-sarjasuoritusta, ja pelkästään tältä vuodelta kaksi
tv-elokuvaa ja kaksi kokoillan teatterielokuvaa (se toinen on Robinson
Crusoe!). Aiemmista toimintaleffoista Brosnanin voisi löytää katsomalla
videolta "The Fourth Protocol" (1987) tai "The Lawnmower Man" (1992); 
jopa "Long Good Fridayssa" (1980) hänellä on ollut pieni rooli.
	Vaan että Bondiksi?
	"GoldenEyen" jälkeen voi kysyä onko aika ajanut Bondista 
ohitse - eikö James Bondin hahmo ollut kotonaan vain ja ainoastaan kylmän 
sodan opereteissa, joissa tuli olla korrekti tappaja ja vedota siihen 
pehmeimpään kohtaan vihollisessakin eli tämän naisiin? Kaksi edellistä, 
Timothy Daltonilla tähditettyä Bondia olivat vielä yllättävän hyviä 
sovelluksia Bondista, mutta "GoldenEye" painelee ympäri planeettaa vain 
etsien mihin metsään koko stoori mäsähtäisi. Ja mäsähtäähän se, lopulta,
eikä edes loppurytinä voita (IMHO) katsojaa puolelleen. "GoldenEyessa" on
paljon hyviä, nimenomaan Bond-leffaan sopivia elementtejä ja vitsejä, 
mutta näin teemapuistomainen sekamelska ei ole yksikään aiempi Bond-leffa 
ollut. No, tämä voi olla hyvin vahvasti henk.koht. vaikutelma, sillä
ainakin IMD:n käyttäjä-äänestyksessä "GoldenEye" on ylivoimaisesti suosi-
tuin Bond-kuva. Koska seuraava sija on - yllätys taas - "Goldfinger" (1964),
ei "GoldenEyen" ylivoimaisuutta voi selittää täysin silläkään, että uusin
leffa olisi aina oman aikansa suosituin.
	On vaikea sanoa, onko syy 19. Bond-leffan (IMHO) heikkouteen 
enemmän ohjaajan kömpelyydessä vai käsikirjoituksen heppoisuudessa. 
"GoldenEyessa" on muutamia kohtauksia, joissa juoni uhmaa kaikkia ajan, 
paikan ja painovoiman lakeja - okei, näin on ollut ennenkin, mutta tarinoissa 
ja Bondin hahmossa on ollut itseironista tyylitajua, ja nimenomaan tämä 
tapahtumien voimakkuuden ja Bondin poikamaisen gentleman-asenteen 
yhdistelmä on luonut koko lajityypin antaen katsojille tietyn selvän paikan 
suhteessa leffan muikeaan tyylittelyyn. Vaikka kaksi edellistä leffaa - siis 
"Living daylights" ja "Licence to kill" - veivät Bondin jo muuttuneeseen, 
kovempaan ja actioniltaan entistä ripeämpään maailmaan, löytyi Bondista yhä 
hahmoon kuuluvat ääripäät, empatia ja määrätietoisuus. Roger Mooren 
standardoima poikamainen pehmeys oli vaihtunut Timothy Daltonin 
tunteelliseksi, miltei isälliseksi huolenpidoksi läheisistä ja liki osuvista.
Hän oli Bond, jolla oli henkilökohtainen missio kylmenevässä maailmassa. 
Brosnan puolestaan on liian tyypillisesti kylmän sodan jälkeisen, 
dollarikeskeisen maailman ja ennen kaikkea hi-tec-väkivallan tuote, joka 
tekee duuninsa, koska on siihen kasvanut. Hän on tietysti realistisempi Bond 
kuin yksikään aiemmista, mutta siksipä hän on sitten niin omituinen ilmestys 
fantasiallisten tapahtumien keskellä. Vaikutelma on häkellyttävä ja pilaa 
minuutti minuutilta varmemmin katsomisnautinnon: ihan kuin Bond olisi ensi 
kertaa muuttunut sarjakuvahahmosta elokuvahahmoksi, samalla kun taustat 
ja pahikset ja niukkapukuiset misut ovat yhä karikatyyrimäisellä kädellä 
tyypiteltyjä. 
	Kiitosta näyttelijävalinnoista voi antaa lähinnä vanhemman 
polven starojen värväämisellä, hyytävä Judi Dench naispuolisena pomona ja 
velmu Joe Don Baker CIA-kamuna. Bond-leffojen alkuteksteissä pyörivät 
musiikkivideot ovat tietysti taiteenlaji sinänsä ja "GoldenEye" voisi tästä 
osuudesta hakea lajin Oscarin milloin tahansa; fallinen surrealismi on viety 
monumentaalisiin mittoihin, ja alkutekstien osuus on kenties ainoa syy nähdä 
tämä leffa isolta kankaalta.
	Joulu on joka talvi, mutta Bond pistäyksii hitaimmillaan kerran
kuudessa vuodessa. Tällä kertaa suomalaisia katsojia palkitaan odotuksesta 
sillä, että Bond pistää hulinaksi Pietarissa. Tämä onkin leffan paras kohtaus, 
koska siinä Hollywoodin rytinähenki ja brittiläinen ylätyyli lyövät siististi 
yhteen. Sitä ennen ja sen jälkeen leffan kohtaukset voisivat olla miltei mistä 
tahansa 90-luvun hi-tec-aktioleffasta, mukaanlukien internetin osuuden 
pakottaminen tarinaan. 
	Vaan ennen kun pääsemme fleimaamaan "vedä liveware päähäsi, 
Brosnan" (jb007@MI6.uk), joudumme mahdollisesti kärsimään muutaman 
lisäjakson saman näyttelijän tähdittämänä; tällaisia suunnitelmia on 
maailmalta kuulunut. Eikä mikään ihme jos lisää tulee, koska leffa ei missään 
vaiheessa kömmähdä täysin; siinä on riittävästi näyttävyyttä, vaikka Bond on 
muuttunut jäykäksi kuin näyttelevä rockstara ja naishahmot ovat muuttuneet 
kiimaisiksi tappajiksi tai kirkuviksi siskoiksi. "GoldenEyeta" katsellessa 
tuumin kauhuissani, että Bondin tulevaisuus on olla 2000-luvun Kauniit ja 
rohkeat.
	Pierce Brosnan kertoo pressiläpyskässä miten hän näki 1964
ensimmäisen Bond-leffansa, "Goldfingerin":

	"I was a 10-year-old lad from the bogs of Ireland
	and there was this beautiful gold lady on bed - naked.
	It made quite an impression on me... and now, here
	I am in GoldenEye".

	Ehkä Brosnan on niin masentuneen näköinen läpi leffan, koska 
hän ei saanutkaan poikavuosiensa unelmaa, kultaista misua ja sen kultaista 
silmää?
	Pahikset ovat ainoa missä Bond-genren ja uuden ajan actionin 
yhteensovittaminen on onnistunut. Bond-misut ovat hieman vaisumpia ja 
paljon puetumpia - ja heitä on vain kaksi! - kuin aiemmin. 
Käsikirjoittajatiimi ei ole osannut kuvitella miltä uusi Bond näyttää 
seksikkään pahismimmin (Famke Janssen, http://www.uta.fi/~csmaso/famke.html) 
kanssa - joten kaiken varalta heille ei ole kirjoitettu paljoakaan yhteistä 
actionia. Hyvismimmi (Izabella Scorupco) sitä vastoin on pehmennetty varsin 
turvalliseksi kotitytöksi, joka katselee Bondia alhaalta ylöspäin. Hmm, 
luultavasti käsikirjoittajat eivät ole osanneet kuvitella edes sitä miltä uusi 
Bond tulee näyttämään toiminnassa, vaan työ on jätetty Brosnanille. Ongelma 
Bondin ja naisten epämääräisestä suhteesta johtuu puolestaan siitä, että 
periaatteessa uudenlaisen supercoolin Bondin pitäisi käsitellä naisia yhtä 
esineellisesti kuin aseitaan. Kaikki kaksimielinen, kohtelias, verenmakuinen 
flirtti, jota aiemmissa leffoissa on käyty Bondin ja naishahmojen välillä on 
mutettu kahdeksi käytöstavaksi: Bond joko heltyy tai piruilee. Tämä ei ole 
enää James Bond, joka elää vodkamartinien, takkatulimisujen ja nopeiden 
autojen tähden, vaan Bond joka toimii virkansa puolesta ja ottaa em. 
bonukset duunin luontaisetuina. Nope, tätä Male-Bondia en välittäisi
nähdä lisää. Supersankareiden olympoksella olisi selvästi tilaa uuden-
laiselle häiskälle, jonkinlaiselle Indiana Jonesin ja vanhan kunnon
James Bondin välimuodolle; vaikkapa naispuoliselle Jane Bondille?
	Pressiläpyskässä pahismisu Xeniaa esittävä Janssen tuumii:

	"I think every man wants to be James Bond... and it's
	always been my secret desire too. Xenia comes very 
	close: she loves to drive fast, shoot guns, gamble... and
	she loves men - in her own way."

	Niin on sitten James Bondin saaga lopuillaan, kun nainen tekee 
varsinaisen Bond-roolin - sillä välin kun 007 tikittää jätkäkarisman 
maailmanloppua enteilevänä laskurina.

--
#####################   	
    M.G. Soikkeli	 	  "Who programmed that today thing?"
    csmaso@uta.fi 	     "Somebody with a lot of lipstick on his ass"
#####################	 	

Soikkelin elokuva-arkisto