======================================================================= Lyhyesti: "Neljät häät ja yhdet hautajaiset" on yllättävän helpoilla komiikan keinoilla tehtyä yllättävän hauskaa elokuvaviihdettä, missä suhteessa se muistuttaa takavuosien brittiyllätystä "Kala nimeltä Wanda". Häät plus hautajaiset on kuitenkin kiusaavampi ja koskettavampi, tiukemmin ajassaan kiinni, vaikka se ei tosiaankaan näytä henkilöi- tään kuin häissä ja hautajaisissa. Se on oikeastaan niin tarkka huomioissaan parisuhteista, että on pienoinen haaste mennä katsomaan sitä läheisen ihmisen kanssa ja joutua miettimään miten sinkku kukin on. ======================================================================= Jos joku brittiläinen leffa kertoisi vaikkapa vain siitä miten mies lukee keittiön pöydän ääressä ja tiskaava nainen vilkaisee häntä virnistäen olkansa ylitse, olisin sellaiselle myyty sielua myöten, koska se kertoisi jostain häivähdyksestä omaa elämää. Mutta entäs kun filmit alkavat kertomuksellaan _tulkita_ itselle tuttua, omaa ja läheisten elämää? Silloin myös elokuvaa alkaa tulkita virkummin: tuolta noin oltiin kriittisiä, miten sarjarakastajia monogamistiset sinkut ovat elämässään, uskollisia kyllä mutta vähään unelmaan tyytyviä ja siitä vähästä helpolla irroittautuvia; tuolta noin oltiin sitten uusromanttisia, miten aidoin rakkaus löytyykin vain heterovaatimusten ulkopuolelta homoliitoista. Sellaisen elokuvan ei tarvitse olla leffataiteellisesti kompositioltaan mikään Suuri Teos, ja on silti selvää että nimenomaan elokuvakerronnan keinoin voidaan kertoa tiiviimmin ja tulkintavaraa suoden tällainen elämänmielen tihentymä kuin häät tai hautajaiset. Kokonaisuus on kuin suuri säädelty tanssi, jossa on paljon tuttua, vaikka yksit- täiset kosiskelueleet olisivat kulttuurisidonnaisia. "Neljät häät ja yhdet hautajaiset" on elokuva siitä rakkauden historiallisesta iltahämärästä, josta esimerkiksi Norbert Elias on puhunut: olemme yhä herkempiä toimimaan omien tuntemustemme johdattamina, mutta yhä kyvyttömämpiä ymmärtämään muiden tunteita. Tämä elokuva käsittelee aihetta hauskasti ja suht lempeästi, elämäntilannetta, jossa kolmekymmentä ja risat -ihmiset ovat jo lakanneet tikittämästä: ei sosiaalista pakkoa, ei biologista kelloa, ei nuoruuden vankkoja haaveita. Niinpä naimisiin menevät tuttavat ovat uhrin kaltaisia poloisia, joille katsoja pääsee nauramaan elokuvan päähenkilöiden myötä. Hugh Grant on oiva valinta ystäväjoukon keskushahmoksi, jota elokuva seuraa hää- juhlasta toiseen, sillä Grantista huokuu kyky empatiaan ja välittämiseen, samalla kun hän on pisteliäs paskiainen joka tietää liian hyvin rakastettavuutensa. Vähitellen leffa kääntää naurun kohti päähenkilöään. Voi olla montaa mieltä miten taitavasti uusromanttinen käänne on perus- teltu ja miten uskottava Grantin "ikuinen poikamies"-hahmo oikeastaan on - minusta leffan käsikirjoitus oli poikkeuksellisen taitavasti harkittu sijoittamalla kuuron pikkuveljen hahmo jonkinlaiseksi päähenkilön altger egoksi; temppu, joka ei ole kirjallisuuden ja elokuvan kertomuksissa tietenkään mitään nerokkaan uutta, mutta harvoin käytetty näin osuvasti kertomuksen käännekohtaan. Toisaalta "Neljät häät ja yhdet hautajaiset" on yhä peri(britti)mieskeskeinen maailmankuvaltaan, vaikka sen sivu- ja sivupäähenkilöissä (erityisesti Fiona-ystävän ja kämppä- kaveri Scarlettin hahmot) on yritystä tasavertaisempaan pari- suhteiden pohdintaan. Leffan kertomuksen ydin on sittenkin taas siinä miten miehet vaihtavat keskenään naisia ja siten osoittavat toisilleen paikkansa, emmekä pääse juurikaan näkemään mitä naiset itse tahtovat ja ajattelevat sosiaalisesta paikastaan. Elokuvaa katsellessa sopii miettiä mikä tai kuka lopultakin antaa mallin sen päähenkilölle rakastua adekvaatisti juuri tiettyyn amerikkalaiseen "lutkaan" (kuten Fiona hänet oitis määrittelee). Katselinkin tätä filmiä paljolti toisen elokuvan, "Katkeran kuun" ja siinä olleen Hugh Grantin roolin lävitse: brittipuritaanin halu kohdistuukin tällä kertaa amerikkalaiseen, kun viime kerralla ("Katkerassa kuussa") yhtälö oli miten jenkki haluaa ranskalaista aistillisuutta ja ranskalaista huvittaa britin pidättyväisyys, ja britti puolestaan humaltuu jenkin kyvystä heittäytyä täysin sieluin unelmaansa. Vai onko leffaan kätketty viimeinen ironinen taso juuri sillä kohtaa miten helposti ikuinen poikamies sitten tekee päätöksensä ja millai- sessa tilanteessa? Hautajaiskohtauksen synkät maisemat komeiden rituaalien taustalla vihjannevat siihen miten parisuhteet ovat ylellisyyttä yhdelle sosiaali- ryhmälle, samalla kun toinen juhlii vain hautajaisia; yhtäällä elämä on yhtä rakkauden komediaa, toisaalla paljolti hyvästijättämisen tra- giikkaa. Pääasiassa "Neljät häät ja yhdet hautajaiset" on sellaista viihdettä, jossa britit taitavat olla ainoa suvereeni tekijätaho. Loistavia näyt- telijöitä jos kuinkakin pienissä rooleissa, kevyt kohtelias tunnelma, huvittunut kuvauskulma seksiin ja synkkä naurahdus kuolemalle, räävi- töntä iloittelua pyhitetyillä arvoilla. Mikä mahdollistaa tällaisen kirjon hallinnan? Jyrkkä luokkarakenne, jossa ylemmän ja alemman sekoitta- minen voi tapahtua harkitummin niin huvitukseksi kuin eri asteiseksi tragiikaksi? -- ################### "Niinpä on nähty, että naaraan päättömäksi ######### # M.G. Soikkeli # purema koiras alkaa kiertää kehää ja saataa # Tosi # # csmaso@uta.fi # puolisoon osuessaan jopa suorittaa menestyk- # on # ################### sellisen yhdynnän" ######### Soikkelin elokuva-arkisto