Pont-Neufin rakastavaiset ========================= Piiiitkän odotuksen jälkeen Pont-Neufin rakastavaiset saatiin nyt Tampereellekin, ja tottahan odotus kannatti, vaikkei _niin _herkkua ollutkaan kuin odotti, kun ei niin herkkua kuin Carax'n edellinen, "Levoton veri", vaikka asetelma ja näyttelijät ovat samat. Se sarjakuvaa muistuttava kuvien särkeminen ja liittäminen, tyyli per kohtaus -asettelu ei toiminut _niin_ hyvin kuin edellisellä kerralla. Tietty filkan romanssi on vähintään 9 pisteen rakastavaiset (jos assosiaatio sallitaan). Kun aiemmin tässä ryhmässä oli puhetta"Dracula"-filmin "romanttisesta huikenetelevaisuudesta", sen onnistumisesta tai ei, niin nimenomaisesti romanttinen huikentelevuus on se temppu jolla tämä leffa vie kaikki pisteet. Ohjaaja on ilmeisen tietoisesti tehnyt myös kuvavirran raken- teesta räkäistä, tempoilevaa, kiertänyt useimmat mahdolliset romanttisen kuva-asetelman keinot ja tehnyt romantiikkaa kuvien sisällöllä. Carax esimerkiksi tykkää kamera-ajoista henkilön/löiden rinnalla, kun jenkkifilkassa tyylitellään mieluiten edestä sivulle tai sivulta eteen siirtyvällä ja samalla pystysuunnassa tilttaavalla kameralla, avaruuden ja lentämisen vaikutelmilla. Carax tekee katuelokuvaa ja siten sellainen yltiöromanttinen merenrantakohtaus jossa rakasta- vaiset painelevat vasten iltaruskoista merta ei tunnukaan liian makealta vaan rinnastuu aiempiin kohtauksiin Seineä ja katuja vasten. Tämä "kadun" suuntainen kuvaaminen luo myös vaikutelman siitä, että päähenkilöt elävät jonkilaisessa maailman virrassa ja räpistelevät siinä toisiaan kohden ja irti, uusiin virtoihin. Tätä korostaa se yllättävän onnistunut loppukohtaus, ainoa temppu, jolla kertomus ja henkilöt pystyivät ponnistamaan irti sillan magneetista - siihen asti silta on ollut pelastuspaikka, reviiri irrallaan virroista. Megaleffoissa näkyy olevan tulossa yhä enemmän romanttisia elokuvia - samalla kun leffojen erotiikka lisääntyy kaikilla lajeilla. Yhdistelmä että toinen näyttää hauiksensa ja toinen nänninsä, toinen on toimintaleffoista tuttu ja toinen huorah- tavista rooleista (molemmat siis tuttuja "rohkeista rooleista", naisilla vaan "rohkeus" on eri asia kuin miehillä..), voi olla sellainen synteesi vanhan melodraaman ja uuden actionfilmin välillä, että teattereihin taas saadaan naiskatsojia yhtä paljon kuin miespuolisia: Richard Gere ja Jodie Foster yhdessä! Nick Nolte ja Susan Sarandon yhdessä! Tai onhan tätä jo enteilty: vaikkapa Al Pacino ja Michelle Pfeiffer yhdessä! Tuollaiseen megaromantiikan rinnalla Carax'n leffa on valtava helpotus. Vaikka se puhuu ihmisten sosiaalisesta eriarvosta symbolina ihmissuhteiden erilaisuudelle on se kuitenkin vielä terveellisesti kiinni arjessa, arjen romanttisuudessa - jos jotain niin metafyysista itse kukin pystyy hyväksymään olemassaolevaksi. Voisi tietysti skitsoilla siitä, että tosi koskettavaa rakkaus- leffaakaan ei saada enää aikaiseksi ilman että siihen käytetään 160 miljoonaa frangia, ilman että tarvitaan vuosien työ ja valtavat lavastukset että kahden ihmisen intiimein kosketus saadaan välitetyksi muutamille miljoonille arkensa tympeyttä pakeneville ihmisille. "Unohtamista ei voi opettaa", opettaa Carax, jälleen. Kyllä se jää kiertämään mieliin, erityisesti kuvien kautta, miten "rakkaus raatelee"; Carax on muuttanut kuviksi ja lihaksi jotain mikä ihmissuhteissa muuten pakenee käsittämistä. No, Juliette Binoche kylpemässä Pariisin aamuauringossa on tietysti myös sellainen näky joka jää kurkkuun kauneudessaan - "ryysyistä rakkauteen" alkaa kiusaamaan kiiltokuvissaan vasta jälkikäteen: eikö Binoche ollut suostunut näyttelemään kokonaista filkkaa ilman että hän lopussa saa sitten laittautua prinsessaksi? Kaipa tämä leffa kiusaa minua vain siksi, että sitä odotti kuin kuuta nousevaa ja sitten siihen olikin tosiaan juuri niin helppo rakastua kuin oli arvellut. Ranskalainen elokuva on yhä filmimagiassa kuin kotonaan verratuna jenkkifilmien halpaan noituuteen, silmänkäännön temppuihin. Lumiere teki enkelin eteiseen - Carax saa sen tanssimaan. -- mg "ajattelet - siis olen" soikkeli Soikkelin elokuva-arkisto