=============================================== Lyhyesti: "Summer of Sam" on tiivis yhdistelmä Spike Leen tunnusmerkillistä jätkäjengin etno- draamaa sekä ajankuvaan ja mafiaan liitettyä sarjamurhajännäriä. Uhkaavat tunnelmat välittyvät tyylivarmasti, värikkäät ihmissuhteet mieskatseen kautta. Hyvät näyttelijät, Mira Sorvino -bonus. =============================================== "Summer of Sam" -leffassa (1999) ajankuvaan kuuluvat yhtä keskeisesti sarjamurhaajan veritekojen yksityiskohdat kuin diskokulttuurin valtaa syrjäyttävä punk, niin baseball kuin aikalaishuumeet. Vain mafia näyttää ajattomalta. Ajankuva, jossa naiset ovat miesten kuluttamaa marginaalia, sopii hyvin, liiankin hyvin Spike Leen kaltaiselle sovinistiohjaajalle. Elokuvan ongelma on, että Lee haluaa koota New Yorkin hellekesän 1977 yhteen rankkaan kuvasarjaan, jossa näkyisi miten urbaaneimmatkin perinteet ovat hajoamassa. Punk-muoti herättää yhtä paljon närkästystä kuin sarjamurhaaja pelkoa, eikä edes mafia pysty suojelemaan omiaan, kun murhaaja saalistaa pimeydessä. Ihmeellisintä Leen elokuvassa on jälleen se, miten hän pitää isonkin hahmogallerian kasassa ja antaa kullekin tarinalle riittävästi tilaa: yksi rakkaus-uskottomuus -stoori, toinen kadulta kuuluisuuteen -rakennustarina, kolmas murhaajan etsinnästä. Tarinat limittyvät ja kypsyvät tavalla, jossa on paljaammin seksiä ja väkivaltaa kuin yleensä Leen filmeissä; panemistahan Lee on aina kuvannut kyseenalaisella antaumuksella kuin todistellakseen leffojensa maskuliinisuutta. Etnohankautuma on tällä kertaa sijoitettu katolisen katumafian ja valkoisen keskiluokan välille. Katolisten kollien psykoseksuaalinen vammaisuus saa nyt synkempiä sävyjä kuin "Do the right thing" -elokuvassa (1989); toisaalta rikollisuuteen ei suhtauduta niin vakavasti ja sosiaalikriittisesti kuin Leen "Clockers"-filmissä (1995). Yksi haastattelukierros tehdään Brooklynin Bedford-Stuyvesant -kaupunginosassa, samassa mihin "Do the right thing" sijoittui, ja siellä Lee pääsee esittämään keskeisimmän asiansa: jos sarjamurhaaja Son of Sam olisi ollut värillinen, olisi kesällä 1977 puhjennut rotusota New Yorkissa. Ennakkoluulojen kuvaus on yhä keskiössä, ja huumori, joka on viileän groteskia ja paikoin karmivan toimivaa, huipentuu siihen, että Bronxin ainoa itsenäinen ihminen, pornostarana ja punk- kitaristina elämästä innostunut Richie, on mafian silmissä sarjamurhaajan kaltainen friikki. "Terveisiä New Yorkin viemäreistä", kiljuu punkbändi toistaen sarjamurhaajan sanoja. Onneksi keskiluokkaisen ja katolisen elämäntavan protestille ei etsitä sen suurempia yhteisiä tekijöitä. Riittää se ajankuva, että synergiastaan maailmankuulu New York on sekin yhden eeppisen murtuman kohdalla, seksuaalisen vapauden ja poliittisen viattomuuden kadotuksessa, aidsin myrkyttämän aikakauden koitossa. Ja mikä olikaan kaiken takana, magian vai mafian realismi? 2000 vuotta vanha koira nimeltä Harvey. -- M.G. Soikkeli Videolta 8.7.2001 Soikkelin elokuva-arkisto