========================================================= Lyhyesti: "Titan" on lapsille suunnattua animaatioscifiä, jonka hahmot ovat hassuja elukoita, simppeleitä ihmisiä, isätarpeisia teinejä äidittömässä universumissa. Hienot 3D-maisemat, päällä latteat hahmot. Sotkuinen musaraita. ========================================================= Visuaalisen liioittelun, huumorin ja musiikin keinoin animaatioelokuva voisi toimia yhtä aikaa monenikäiselle katsojakunnalle. Sen sijaan "Titan" ("Titan A.E.", 2000) on siloiteltu pelkästään nuorinta leffayleisöä varten, eikä sen tekemisessä ole yritettykään mitään kunniahimoista avaruusoopperaa uusimman animaatiotekniikan keinoin. Tietokoneella laaditut taustat, etenkin näkymät avaruuteen, ovat kyllä komeita, mutta niiden takia ei kande teatteriin lähteä. Ja jos elokuvan trailerissa satutaan käyttämään leffan alkukohtausta, jossa energiapahisten laji hyökkää Maahan, oletkin jo nähnyt sen ainoan kohtauksen, jossa elokuva henkii sf-spektaakkelin tunnelmissa. On tietysti kunkin, minunkin, oma ongelma, jos erehtyy katsomaan, miten Don Bluth ja metallimusiikki voivat mahtua samaan elokuvaan... mutta harmittavinta tällaisessa lastenscifissä on se, että hyviä tekijäresursseja tuhlataan keskinkertaiseen tarinaan ja sellaisiin hahmoihin, jotka eivät ehkä pärjäisi pehmoleluina mutta sentään erottuvat kotiteattereiden ruuduissa. Parhaimmillaan "Titan" voisi olla johdatus scifin kliseisiin, energiaolentoineen ja antigravitaatiomyllyineen, mutta luultavammin kliseet ovat jo varsin tuttuja kelle tahansa 10-vuotiaalle joka on pelannut yhtäkään tietokonepeliä. Jos olisin vielä tiennyt että "Titanissa" Matt Damon toimii päähenkilön äänenä, olisin ymmärtänyt ettei elokuvasta löydy jälkeäkään mielikuvituksen voimista. Kun ihmishahmojen puhetapa, etenkään päähenkilön, ei täsmää piirrettyihin karikatyyreihin, leffaa katselee kahden toisiaan kohtaamattoman tarinan ja idean paraabeleina. Näyttelijät yrittävät puhkua innostusta sinne, missä sitä ei kuvaruudulla ole - huumori tehdään luonteikkailla mönniäisillä, ja ne kyllä ovatkin lajityypissään veikeitä; etenkin androgyyni asehullu... Ainoa bonus tälle leffalle tulee siitä, että kerrankin tavoiteltu superase on sellainen, jolla luodaan eikä tuhota: avaruusalus Titan, jota filkassa etsitään halki kosmoksen, nimittäin on planeettojen synnyttäjä eikä hävittäjä. Hmm, millainenhan olisi "Star trek" -animaatioleffa? Ei ehkä kaukana "Titanista", elukat vain poislukien. -- M.G. Soikkeli Helsingissä 23.9.2000 Soikkelin elokuva-arkisto