[M.G. Soikkeli]

FINNCON 2006

17.-18.8.2006

Katso myös viralliset sivut eli mitä kaikkea oli tarkoitus tapahtua...

 

Finnconin oheistapahtumiin kuuluvassa, järjestyksessä jo seitsemännessä tutkijatapaamisessa oli tänä vuonna käsiteltävänä kahdeksan paperia. Torstaina 17.8. kokoonnuimme Villa Kiven tiloissa, perjantaina Paasitornissa. Tutkijaväen ohella mukana oli muutama kuunteluoppilas; tällä kertaa osa seminaarista ja papereista käytiin englanniksi. Kiinnostavimmat paperit käsittelivät aiheita, joista ei mistään muualta saisi vastaavaa tietoa; esimerkiksi väitöskirjatyöhön perustuva artikkeli nykyvenäläisestä scifistä.

Mukana torstain tapaamisessa pistäytyi Cheryl Morgan, nainen joka tietää kaiken spefistä ja osaa vielä keskustellakin sen pohjalta. Suomen onneksi hän on osallistunut meikäläisiin coneihin ja edistänyt suomalaisen scifin tunnetuksi tekemistä maailmalla.


Perjantaina tutkijatapaaminen muuttui Suomen Tieteiskirjoittajien järjestämäksi Kirjoittajatapaamiseksi. Finnconin RAJOILLA-teeman mukaisesti ensimmäisenä esiintyjänä oli engl. filologian professori Bo Petterson. Hän luennoi aiheesta "Tarja Halonen fantasiakuningattaren arkkityyppinä". Tai sitten ei. Mutta osallistui myös keskusteluun ja puhui paljon genreasiaa.
Ja olisi saatava mukaan seuraaviinkin coneihin monessa mahdollisessa roolissa.

 

Pariskunta VanderMeer oli sympaattinen yhdistelmä. Toisaalta mr. VanderMeer ei ollut livenä NIIN omituinen kuin tällaisista kirjailijoista toivoo heidän kirjansa luettuaan.
Mr. VanderMeerin kuvaus esikoiskirjan monista vaiheista toinen toistaan sekopäisemmillä kustantajilla oli opettavainen kelle tahansa... mutta muut ohjeet kirjoittajakokeilaille olivat samaa huttua kuin millä tahansa aloittelijakurssilla.
Lauantaina nähty, VanderMeerin kirjoittama ja hänen Ambergris-tarinoihinsa pohjautuva SHRIEK-elokuva (maailmanensi-ilta) oli sekin pettymys, tarina josta ei päässyt täysin kärryille kuvitettuna tavoilla, jotka sopivat avantgardistiseen harrastajavideoon, mutta... niin, odotukset olivat vähän toisenlaisista, kuvitteelliselle metakaupungille ja sen arkkitehtuurille omistautuneista visioista. [Kts. myös arvostelu VanderMeerin Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki -kirjasta].

 

Justina Robson oli viime vuoden WorldConissa eräs kiinnostavimpia esiintyjiä, etenkin queer-aiheista puhuessaan. Mutta Suomessa hänen aiheistaan tai esiintymisestään ei irronnut senkään vertaa hupia tai tietoa kuin VanderMeerin jutuista.
Robsonin kirjat ovat kuitenkin ilmeisen varmoja tapauksia scifinä, jos kohta niissäkin hän vaikuttaa olevan ylitsepursuavan puhelias kertojaluonne. On sääli, ettei Robsonin kirjoja ole ehditty suomentaa, sillä tämä con olisi ollut paras mahdollisuus hänen tekemisekseen laajemmin tunnetuksi.

 

Olennaista coneissa on sosieteeraaminen. Pohjoismainen erityispiirre on pöytäjääkiekko, laji, jossa nörtitkin uskaltavat hikoilla.
Ja tässä conissa hikoiltiin - on hikoiltu aiemmissakin, mutta ei varmasti missään niin paljon sisätiloissa kuin tässä Paasitornin kolkolta kivitornilta näyttäneessä seminaarilinnoituksessa.
Ainoa paikka jossa saattoi asiallisesti keskustella ihmisten kanssa, etenkin muukalaisten, oli Töölönlahden nurmikko, siis se citykaatopaikkaa muistuttava palanut nurmi tumppeineen ja kaljapahveineen.
Con-maailman mielenkiintoisin uutinen oli tamperelaisten ilmoitus, että Finncon 2008 tullaan järjestämään Tampereella. Tämä antanee hengähdysaikaa myös Turulle, josko sitten 2009 mennessä olisi saatu kerättyä nuoria voimia con-kierroksen jatkamiseen Turunkin osalta?

Finncon 2006:n takana tuottajan ja ohjaajan, monilla tavoin käsikirjoittajankin roolissa toimi Jukka Halme kuin ainakin Orson Welles -hahmoinen renessanssinero, joka on läsnä kaikkialla ja oppaana jokaiselle. Kuinka hän ehtii sen kaiken? Ehkä hänellä on daimoni apunaan... vai mikä on tuo olento hänen takanaan, ja mistä kantautui se englanninkielinen seinäkirjoitus, joka selitti maagisella tavalla mr. Halmeen avauspuheen tarkoitusperät?

 

 

Mitä scifiharrastajista tulee isona? Esimerkiksi parlamentaarikkoja, jotka saavat kerran vuodessa pukeutua lempparihahmonsa rooliasuun. Ja jos vihreä parlamentaarikko, kuten kuvassa J.J. Kasvi, suosii Psi-corpsien univormua, niin mihinkähän joku Heinlein-vaikutteinen porvarikansanedustaja pukeutuisi? Hmm???

Myös fandomissa on omat ammattilaisensa, kuten toimittajat ja kriitikot ynnä muut portinvartijat. Coneissa on tilaisuus raottaa portinvartijan kapeaa (?) maailmankuvaa ja tiedustella, että millä tavoin sieltä pääsisi lävitse, ja millainen vastuu vartijalla on niille, joiden nimissä hän puhuu. Eräässä paneelissa käsiteltiin kriitikkojen työtä, mukana eri tavoin valtaa käyttävät pienlehtien ja aika isojenkin lehtien arvostelijat, entiset ja nykyiset.
Paneelin vetäjä Jussi Ahlroth onnistui väistämään sen isoimman kysymyksen: mitä bonusta Hesari maksaa kriitikoilleen WSOY:n ja Johnny Kniga -kirjojen arvostelemisesta?
Jep, se ei ole hyvä kysymys, mutta aina yhtä hyvä muistutus, ettei spefi ole suinkaan vapaa valtavirtakirjallisuuden kytkemistä valtasuhteista.

Scifin ideoita käsitelleessä paneelissa ruotsalaisen fandomin kantahirvi Ahrvid Engholm puolusti ihmisen palauttamista Kuuhun. Aivan varmaa ei ole, onko ihmiskunta tosiaan tullut Kuusta, mutta ainakin Ahrvid on.
Kysymys avaruusapinoiden tulevaisuudesta jakoi paneelin ainakin kahteen, kolmeen osaan. Todella isoihin kysymyksiin vastaaminen jäi Hannu Rajaniemelle, joka kertoi miltä FTL-raketille ja avaruushissille kuuluu tätä nykyä; Hannuhan asuu aivan lähellä Euroopan kuuminta rakettivyöhykettä eli Skotlannissa.

 

Finnconin parhaan moderoijan palkinto menee Emma Londonille. Hän oli ensimmäinen puheenjohtaja joka tajusi nousta paneelien takaa ja johtaa keskustelua kaikella sillä ehdottomalla arvovallalla, joka moderoijalle kuuluu.
Paneelin aihe, fanifiktion erityislaji SLASH, ei kyllä itselleni vieläkään auennut kaikessa... hmmm, rikkaudessaan... mutta se tuli selväksi, että ratkaisevaa tässä fiktion lajissa eivät ole narratiiviset strategiat vaan fanittamisen lujaääniset taktiikat. Erinomainen loppukevennys lauantaille joka tapauksessa.

 

Sunnuntaina jaettiin sitten palkintoja. Vielä tarvittaisiin parhaan palkintoraadin ja parhaiden palkintoperusteiden palkinto. Jo nyt saadaan kolme palkintokilpailua kommentoitua ja käsiteltyä puolessa tunnissa. Tällä menolla koko spefialan rahan- ja ruusujenjako voidaan hoitaa pois sen viisiminuuttisen aikana, mitä vänkäreiltä menee juhlasalin laitteiden testaamiseen...

 

Mitä Finncon 2006:sta jäi käteen? No sentään pino kirjoja. Itselleni tärkein oli Uuskummaa?-kokoelman tavoittaminen (esimerkiksi Helsingin Akateemisesta sitä ei löytynyt).
Tyytyväinen olen toki queer-paneeliimme, koska toihan se uuden aiheen esille suomalaiseen skeneen.

Mutta ilman torstain ja perjantain seminaareja tästä conista ei olisi jäänyt itselleni mieleen ja sydämeen juuri muuta kuin Risto Isomäen kunniavieraspuhe miehitettyjen avaruuslentojen tulevaisuudesta. Esitelmässä oli sopivasti sekä kovaa tiedefaktaa että spekulaatiota. Isomäki nimittäin yllätti yleisönsä - tosin idea taisi käydä ilmi jo conin esittelylehdessä - toteamalla, että kuuhun tosiaan kannattaisi mennä tai palata, mutta ei sen vuoksi, mitä NASA ja Harrison Schmitt sanovat, vaan löytääksemme meteoriittijäämiä, joista paljastuisi merkkejä elämästä maailmankaikkeudessa!
Toivoa sopii, että mr. Isomäki julkaisisikin seuraavaksi esseekokoelman, hänellähän on pohjaton määrä tieteen historiaa ja spekulaatioita yhdisteleviä tarinoita, siis sellaisia kahvi- tai salaattiklatchiin sopivia jutunaiheita.

Ja nyt? Nyt neljä päivää conitapahtumaa tuntuu niin kuin mukava vierailu kaukaisten sukulaisten luona... että oikein mukava on tulla kotiinkin ja miettiä mitenkähän omituinen sitä mahtaa itsekin olla... ja miten tylsiltä naapurit näyttävätkään...

 


 

Soikkelin raportteja edellisistä Finnconeista:
Raportti Finncon 1999:stä
Raportti Finncon 2001:stä
Raportti Finncon 2003:sta
Raportti Finncon 2004:stä

Soikkelin SCIFI-asema