Soikkelin tietokirjakritiikitArvostelu on tehty turkulaiseen kotimaisen kirjallisuuden vuosikirjaan, Sanelmaan 2004
Markku Soikkeli KIRJALLISEN YLEISSIVISTYKSEN SANAKIRJA Yrjö Hosiaisluoma: Kirjallisuuden sanakirja. WSOY 2004. Suomen kirjallisuuden dosentin, Yrjö Hosiaisluoman Kirjallisuuden sanakirja on ainoa tällaisen kokoluokan (yli 1000 sivua ja 1734 hakusanaa) teos mitä suomeksi on julkaistu. Esikuvakseen Hosiaisluoma ilmoittaa J.A. Cuddonin teoksen The Penguin Dictionary of Literary Terms. Koska kirjalla on hintaa kuutisenkymmentä euroa, sopii tutkijankin pohtia pitkään, tarvitseeko teosta omassa käsikirjastossaan. Testasin Hosiaisluoman sanakirjaa viime lukuvuoden aikana sekä luentoja valmistellessa että tehdessäni materiaalia lukion oppikirjaan. Teos osoittautui hyödyllisemmäksi "pienten" käsitteiden kanssa kuin pohtiessa sitä, miten selittää postmodernia romaania tai kirjallisia ismejä. Jälkimmäisten kohdalla sanakirjan kuvaukset jäävät niin ylimalkaisiksi, että johdatuskurssin tai lukio-opetuksen edellyttämä konteksti oman aikansa kulttuuriin ei mitenkään käy selväksi avainsanan kuvauksesta. Sen sijaan pienet käsitteet, kuten "haukkateoria" tai "elegia" saavat hyvän, konkreettisen selityksen. Joidenkin termien valinta tai painoarvo kertoo taas enemmän tekijänsä mieltymyksistä ja lähdeteosten painotuksista kuin oppialamme laveudesta. Mukana on "gonzo" mutta ei "uusi journalismi", löytyy "dokumenttiromaani" mutta ei mitään "non-fiction" - termin kaltaista; "tietokirjallisuus" on selitetty muutamalla rivillä eikä se muutenkaan ole lähellä "non-fiction" -termin laajapohjaisuutta. "Chapbookin" selitys on kopioitu Cuddonin teoksesta suomalaiselle lukijalle, joka sitä todennäköisesti ei koskaan tarvitse. Ehkä Hosiaisluoman tavoitteena on ollut tehdä sanakirja käsitteiden käytettävyyden perusteella, mutta esittelyt perustuvat pikemminkin siihen, mitä termistä pitäisi yleissivistyksen puitteissa tietää. Yleissivistyksen kannalta onkin mielekästä tehdä rajauksia siten, että esitellään esimerkiksi "pastoraali" pelkästään historiallisena lajina, vaikka käsite on elossa myös nykytutkijoiden teksteissä. Jotkut termit olisivat kuitenkin kaivanneet selitystä, joka lähtee juuri käytännöstä, esimerkiksi genren harrastajien kielenkäytöstä. Kirjasta löytyy kyllä fantasian ja fantastisen erottelu, mutta räjähdysmäisen suosion kokenutta fantasiaa olisi voinut avata alalajeittain samalla tavoin kuin dekkarille on tehty. Käytettävyyden kannalta myös sellaisia avainsanoja kuin "kuvaus" tai "dialogi" olisi voinut selittää pidempään kuin vain muutamalla rivillä ja ottaa vastaavasti jotain pois kaksi sivua vievästä "pornografian" selityksestä. Toisaalta lähes jokaisen termin alta löytyy lähdeviitteitä, joiden avulla Hosiaisluoman sanakirja toimii myös arvokkaana bibliografisena apuna aivan tuoreimpaankin tutkimukseen. Hyvän sanakirjan tavoin ensyklopedinen teos huomaa kaikki elämänalueen erikoisuudet. Sanataiteen monimuotoisuutta todistavat sellaiset ilmiöt kuin "makaronilyriikka" (oman ja vieraan kielen sanoja sekoittava leikillinen lyriikka) tai "siepparisyndrooma" (alkuteoksen värittämistä suomennoksessa). Kirjallisuus elämänalueena antaa perustelun sellaisillekin avainsanoille kuin "norsunluutorni" tai "turhuuden turuilla", tosin sanakirjan johdannossa pitäisi varmaankin selvittää, millaisia rajauksia yleissivistyksen edellytyksiin on tällöin tehty. Ajatus ottaa mukaan kirjallisuuden henkilötyyppejä (mm. "jalo villi") on sekin oivallinen, mutta kaipaisi tällaisessa teoksessa oman indeksinsä.
Soikkelin tekstien valikkoon