Soikkelin tietokirjakritiikitArvostelu on tehty Sanelmaan 2004 (ilmestyy syksyllä)
Markku Soikkeli VALOKUVAN JA KIRJAN TAAKSE JÄÄVÄ TAIDE Harri Laakso: Valokuvan tapahtuma. Tutkijaliitto 2003. Tämän hetken suosikkiteoreetikko, johon kotimainenkin taidefilosofia mieluiten viittaa, on ranskalainen Maurice Blanchot (1907-2003). Vaikka Blanchot'lla on ilmeisen runsaasti annettavaa kirjallisuudentutkimukselle, hänen soveltamisensa ja sitä kautta popularisoimisensa on Suomessa jäänyt toistaiseksi minimaaliseksi. Harri Laakson väitöskirjassa Valokuvan tapahtuma Blanchot'n ajatukset saavat paitsi tulkintatieteiden kannalta mielenkiintoisen sovellutuksen. Laakso rinnastaa valokuvan katsomisen ja tekstin lukemisen pohtien sitä kautta tekstiteorialle olennaisia aiheita, tekijyyden katoamista ja lukija- tulkitsijan aktiivia roolia. Sekä tekstissä että kuvassa on näkymättömiä aineksia, jotka edellyttävät lukija-katsojan tekevän valintoja, miten hän reagoi kohteen "vaikuttavaan poissaoloon". Blanchot'n omaa kirjoitustyyliä Laakso nimittää "kiusallisen valokuvamaiseksi". Laakson pohdiskelu etenee hypoteeseista taiteenfilosofian testaamiseen. Hän pohtii miten tekstin kirjoittamista ja valokuvan ottamista voi molempia ymmärtää tapahtumina, ja miten niistä voi lumoutua nykyisessä mediatilanteessa. Kirja ja valokuva esineinä peittävät taakseen "varsinaisen" teoksen, mutta tapa jolla kirjoitus tai tilanne muuttuu taideobjektiksi, on erilainen sekä mediasta että media-aikakaudesta johtuen. Sanan ja kuvan suhdetta sekä kielen kuvallisuutta on toki viime vuosina analysoitu paljon suomalaisessakin kirjallisuudentutkimuksessa. Viimeisimpiä julkaisuja tältä suunnalta ovat artikkelikokoelma Kuvien kehässä (2003) sekä Anna Holstenin väitöskirja Ei kattoa, ei seiniä (2004). Laakson väitöskirjassa lähestymistapa on taidefilosofinen. Omaksi alueekseen hän katsoo "valokuvallisen tekstin", joka syntyy tässä historiallisessa tilanteessa, kun valokuva mediana on kuolemassa. Suomeksi julkaistusta tekstiteoriasta lähimpänä Laakson lähestymistapaa on Roland Barthesin essee Valoisa huone (1985). Suomalaisten valokuvaajien esimerkkikuvia on kirjassa mm. Marjaana Kellalta ja Elina Brotherukselta, ulkomaisesta kuvamateriaalista Laakso poimii esimerkkejä Torinon käärinliinaa ja elokuvia myöten. Kirjallisista teksteistä Laaksoa kiinnostavat erityisesti ne, joissa lukija voi kokea kielen pysähtyvän ja "tulevan kuvaksi". Laakson oma tyyli on hyvin ranskalainen, esseemäinen ja haeskeleva; hänen esimerkkitekstinsä Barthesilta, Blanchot'lta ja Derridalta ovat tavallisen lukijan poissulkevia väitteitä teoreetikolta toiselle, kirjallista käsitetaidetta. Silti Laakson kirja on kiinnostavinta mitä suomalaisessa tekstintutkimuksessa on tapahtunut. Hän antaa tekstiteorialle uudenlaista konkretiaa yhdistäessään sen kohteisiin, joiden yhteydessä tekstiä tai tekstiteoriaa ei olisi aiemmin tullut ajatelleeksi. Kun kuvat asettuvat sanoille alttiiksi, kiinnostavaa onkin se, mikä kuvassa vastustaa kirjallista tulkintaa.
Soikkelin tekstien valikkoon