Luen myös mielelläni palautetta tästä projektista.Puhdas 40
- ohjelma miestä koskevien käsitysten muuttamiseksiKoska miehen kehitys ei näytä onnistuvan ilman projekteja ja ryhmäkuria, olisi kriittisen miesliikkeen linjat ilmeisesti hahmoteltava ohjelmaksi ja huoneentauluksi. Seuraava ohjelma on laadittu siihen nähden, että sukupuolieroja ylläpitää ensisijaisesti suku_polvien_ välinen valtasuhde. Todellista hegemoniaa ei käytä tiettyjen miesten etuoikeutettu ryhmä, vaan vanhempien miesten ja naisten etu nuorempiin nähden. Hegemoninen vanhemmuus, gerikratia, on se taho joka hyötyy eniten hierarkkisesti määritellystä, heterokeskeisestä seksuaalisuudesta: nuorempi polvi hakee elämälleen malia edeltävästä sukupolvesta ja kapinat edeltäviä arvoja kohtaan ovat vaatimattomia verrattuna siihen kilpailuun, jota nuorempi sukupolvi käy sisäisesti näyttääkseen yhtä menestyvältä kuin isät ja äidit.
Esimerkiksi nuorten miesten järjestäminen sisäisesti ja keskenään (nuorista naisista) kilpaileviksi ryhmiksi takaa hegemonian jatkuvuuden. Eivät johtajat ole myöhäisiä isähahmoja vaan isät varhaisia johtajahahmoja. Aivan vastaavasti nuoret naiset saadaan kilpailemaan keskenään siinä, miten he voivat esiintyä itseään nuorempina siihen asti, kunnes heidän on pakko liittoutua vanhemman sukupolven naisten kanssa onnistuneen äidin roolissa. Koska meitä kannustetaan määrittelemään identiteettiämme ensisijaisesti vastakkaiseen sukupuoleen nähden, emme osaa tuntea muuta kuin hämärää kaltaisuutta edeltävän sukupolven miehiä ja naisia kohtaan - sen sijaan että pyrkisimme erottautumaan juuri heistä ja heidän virheistään, heidän ylimielisyydestään luontoa kohtaan ja heidän naturalisoituneista sukupuolikäsityksistään.
Sukupuolista käytöstä luodaan sukupolvien ehdoilla. Eli kuten Judith R. Harris toteaa 'psykologian käännekohdaksi' noteeratussa teoksessaan "Kasvatuksen myytti": "Näkemykseni mukaan kulttuuri välittyy siis tavallisimmin vanhempien vertaisryhmästä lasten vertaisryhmään. Ei vanhemmalta lapselle, vaan ryhmästä ryhmään - vanhempien ryhmästä lasten ryhmään." (s. 266)
Ainoa tapa murtaa hegemonia on aktiivisesti kieltäytyä tarjolla olevista sukupuolisen käytöksen malleista. Tarjoamani ohjelman nimi on Puhdas40, koska tarjous koskee niitä miehiä, joilla 40 ikävuoden raja on vielä edessäpäin: mahdollisuus muokata elämäänsä suurin piirtein sen puolivälissä.
PUHDAS40
1. Kieltäydyn niistä ambitioista, joita miehelle tarjotaan: aineellisesta ja sosiaalisesta menestyksestä. Kieltäydyn myös statussymboleista, joilla tuota menestystä esitetään: autoista, extremevarusteista, hi-techistä, omakotilinnoista, yms.
2. Kieltäydyn olemasta tyypillinen mies kieltäytymällä niistä addiktioista, joiden perusteella tyypillinen mies voidaan määritellä vahvan yhteiskunnan heikoksi kohteeksi: alkoholista, tupakasta ja pornografiasta.
3. Kieltäydyn paitsi johtajuudesta myös isyydestä. Sterilisaatiolla varmistan sen, että en salli itselleni edes 'vahingossa' mahdollisuutta luiskahtaa siihen rooliin, joka on vanhuushegemonialle otollinen ja esikuvallinen.
4. Kieltäydyn edelleentuottamasta vanhuushegemonian rakenteita, vanhemmuutta korostavien sukulaissuhteiden ja niitä muistuttavien sosiaalisten rakenteiden ensisijaisuutta. Sitävastoin pyrin edistämään sellaisten pääri- ja kummisuhteiden muodostumista, joissa vanhempi ihminen voi edesauttaa nuorempaa vakiintuneiden perhe- , tutor- ja työpaikkasuhteiden ulkopuolella.
5. Meidät on opetettu uskomaan, että elämän ainoa tarkoitus on uuden elämän tuottaminen. Ainoa vaihtoehto tälle biologista vanhemmuutta ihanteistavalle tautologialle ovat olleet erilaiset elämäprojektit, joita mallinnetaan taiteilijan, seikkailijan, mentorin tai johtajan veteraaniarvoon opastavilla kehityskertomuksilla. Kieltäydyn reflektoimasta omaa tai muiden elämää tällaisten kertomusten avulla.
6. Meidät on vieraannutettu paitsi omasta myös ympäröivästä luonnosta. Sen lisäksi, että kieltäydyn addiktioista, joilla lisäisin vieraantumistani, pyrin etsimään sellaisia kokemuksia, jotka yhdistävät minut iästäni ja sukupuolestani riippumatta muihin ihmisiin.
7. Pyrin edistämään parisuhteiden sijaan kolmin- tai nelinsuhteita, joissa intohimoisen ystävyyden ja solidarisoivan rakkauden välinen raja ei ole määriteltävissä. Postgender-rooleihin uskon kuitenkin vasta sitten, kun näen niiden toimivan ilman tarkoin koottuja roolipukuja. Sukupuoliroolien ja seksuaalinen vapaus voi löytyä vain yhteisestä luovuudesta ja meditaatiosta, ei yksilöiden identiteettitrippailusta.
Nämä ohjeet eivät sovi kategoriseksi ja universaaliksi ohjelmaksi, etenkin siksi, että ne perustuvat enemmän kieltäymykselle kuin toiminnalle. Mutta vallitsevassa luonnon ja yhteiskunnan umpikujatilanteessa ei muuta toivoa ole, eikä vähempää voi vaatia niiltä, jotka todella haluavat murtaa sukupuoliroolien vahvistaman sukupolvimafian.
Toiminnan ja osallistumisen muodot täytyy kunkin löytää itse. Vaellan kunnes löydän ryhmäni. Elämä on pyhää vain suhteessa elottomaan ja tarkoituksellinen elämä pyhää vain suhteessa vaelteluun tarkoitusta vailla. Kieltäydyn edellisten sukupolvien kirjoittamista tarkoitusoppaista, mikäli niille ei ole käyttötarkoitusta siinä ryhmässä ja ympäristössä missä elän.
Viime vuosina sekä isyyden että äitiyden määritelmät ovat radikaalisti muuttuneet, mutta niitä koskevat myytit miehen ja naisen elämän tarkoituksesta eivät ole juurikaan murentuneet. Puhdas40-ohjelma on tarkoitettu niille miehille, jotka eivät pidä tapahtuneita muutoksia riittävinä hegemonisten sukupuoliroolien muuttamiseksi. Vaellan kunnes löydän ryhmäni, mutta sitä ennen minun täytyy ilmoittaa ympäristölleni selvästi, mitä mieltä olen niistä identiteetin _mahdollisuuksista_ joita minussa voidaan nähdä. Nämä ominaisuuteni voidaan tulkita eräänlaisiksi optioiksi tulevalle, vanhemmuushegemoniaa tukevalle identiteetille: nuori, korkealle koulutettu ja lisääntymiskykyinen heteromies joka asustaa yksin.
Nämä ominaisuudet ovat symbolivaluuttaa kamppailussa jota käydään erilaisista vanhemmuuden, kypsyyden ja veteraaniuden rooleista.Minunkin, joka kuvittelen olevani emansipatorinen mies, elämäntavassani on siis paljon sosiaalisen vaurauden merkkejä, joiden pohjalta voidaan kuvitella sellaisia stereotyyppisiä miehen rooleja, jotka koen yleisesti miehen ja erityisesti omaa elämääni rajoittaviksi. Jo tämä kuvitteleminen riittää minunkin osaltani ylläpitämään tulevaisuutensa tuhlaavaa yhteiskuntaa. Ja siksi minun täytyy aktiivisesti kieltäytyä, viimeistään sitten kun olen 40 vuotta ja olen saanut jo varsin pitkään nauttia siitä, etten välitä, kertovatko tekoni ja mieltymykseni minusta enemmän kuin sanani.
--
mg soikkeli
jo 39 v.