Arvostelu ilmestyy Turun Sanomissa syksyllä 2003
PÄIVITTYVÄ KLASSIKKO ROOLIPELAAJILLE
Mike Pohjola: Myrskyn aika
Johnny Kniga 2003
Roolipelaaminen on jo niin kiinteä osa kulttuuria, että se käy
elämäntapamme vertauskuvaksi. Jokapäiväinen elämä vaatii
useita erilaisia rooleja, ja osaamme tunnistaa elämäkerran
ainekset vaikkapa yksittäisestä mainoskuvasta.
Roolipelit ovat pakotie ja peilikuva omalle ajallemme.
"Larppaamista", näytelmäroolipelaamista, tulevat kokeilleeksi
nekin, jotka firman pikkujoulussa tai seikkailuturisteina tekevät
kokoontumisesta rituaalin.
Mitä meillä oikein oli ennen roolipelejä? Mitä meillä tulee
olemaan?
Vastausta voi hakea esimerkiksi Mike Pohjolan tuoreesta
kirjasta Myrskyn aika. Kirja on opas Valenor-nimiseen
fantasiamaailmaan, sen sisältöihin ja käyttämiseen roolipelin
aineksina. Pohjola on monipuolinen ammattilainen kirjoittajana
ja niinpä hänen kirjansakin avautuu monitasoisena
käyttökirjallisuutena.
Myrskyn aika on käyttökirjallisuutena ensimmäinen laatuaan ja
merkkipaalu suomalaiselle roolipeliharrastukselle. Kirjan
perusteella roolipelille otollinen kasvupohja on niissä, jotka
ovat valppaita jakamaan toisten ihmisten kuvitelmia.
Roolipelissä säännöt vapauttavat
Jotta roolipelaaminen saattoi muodostua ilmiöksi Suomessakin,
kriittiseen massaan tarvittiin muutakin kuin miljoona
potentiaalista harrastajanäyttelijää. Kuten Pohjola kirjansa
johdannossa toteaa, roolipelissä "näyttelijät" muuttavat
käsikirjoitustaan ja tyylikäs epäonnistuminen on yhtä
kiinnostavaa kuin onnistuminen.
Haastavinta roolipelaamisessa on se, miten käyttää muiden
luomaa fiktiota. Se edellyttää empatiaa paitsi kuvitteellisiin
hahmoihin myös kanssapelaajien fantasioita ja pelkoja kohtaan.
Pelaamisen aikana syntyy uutta tarina-ainesta, jota täytyy
soveltaa yhdessä; muuten peli jähmettyy pelinjohtajan
kuuntelemiseksi. Soveltamista edesauttavat hahmoja koskevat
säännöt, joita kokeneet pelaajat venyttävät tilanteen mukaan.
Pohjolan kokoama Myrskyn aika on hyvin perinpohjainen ja
selkeä esittely tutunoloisesta miekka ja magia -
fantasiamaailmasta. Nekin harrastajat, jotka ovat kuluttaneet
kymmeniä tämäntyyppisiä, Tolkien-standardia noudattavia
maailmoja, voivat löytää siitä luettavaa.
Roolipelien suvaitsevainen ja utelias ilmapiiri näkyy Pohjolan
kirjassa. Pohjola paitsi selittää miten luoda psykologisesti
haastava roolihahmo myös antaa siihen mahdollisuuksia;
Valenor on avoin monille elämäntavoille ja sukupuolirooleille.
Tämä onkin mielestäni Pohjolan kirjan tärkein merkitys
harrastajakunnalle. Se ei ole mikään uusi standardi miekka ja
magia -peleille, mutta sitä voidaan käyttää malliesimerkkinä
sille, miten perinpohjainen itseluodun maailma tulisi olla.
Kirjan kuvitus ja editio osoittavat nekin suurta ymmärrystä
teoksen käytettävyydelle.
Matkaopas joka kehittyy
Kokeiltujen pelikampanjoiden perusteella Pohjola on rakentanut
kirjansa kolmesta toisiaan täydentävästä osasta. Ensimmäinen
osa tarjoaa perustiedot maailmasta: mitä jokaisen asukkaan
tulee tietää.
Kirjan toista osaa Pohjola suosittelee luettavaksi siten, että
pelaaja tutustuu vain omalle hahmolleen kuuluviin jaksoihin.
Kolmas osa on yksin pelinjohtajien silmille.
Kirjan perinpohjaisuus ei tietenkään riitä takaamaan, että
Valenorin maailma välittömästi lumoaisi lukijansa.
Myrskyn aika yhdistää lauta- ja näytelmäroolipelaamisen, mutta
se tarjoaa niukasti sellaista ainesta, jolla kiinnostua juuri
Valenorin maailmasta. Tolkien-esikuvaa noudattava yhdistelmä
kelttiläistä ja viikinkitarustoa ei anna filosofista ja
maailmankuvallista pohdittavaa, kuten sellaiset pelimaailmat,
jotka vievät tutut ainekset parodiseen, traagiseen tai
naturalistiseen ääripäähän.
Roolipelin ympärille kokoontunut ihmisryhmä on
parhaimmillaan kuin seurakunta, joka laatii omat säännöt
poissaoleville jumalille ja nopanheiton edustamalle kohtalolle.
Seurakunnalla pitäisi olla jotain yhteisesti pohdittavaa.
Käyttökirjallisuutena, eräänlaisena matkaoppaana Myrskyn aika
tulee kuitenkin säilyttämään arvonsa. Tällaisen kirjan kohdalla
ei suosiota ratkaise lukija- vaan käyttäjäkunnan suuruus.
Mielikuvitus toimii aina jonkinlaista topologiaa vasten ja
Valenorin maailma jatkaa kehittymistään. Esimerkiksi kesälle
2005 on tekeillä kansainvälinen, tuhannelle pelaajalle tarkoitettu
larppi, joka perustuu juuri Pohjolan luomukselle.
Käytön kannalta kirjan selviksi puutteiksi voi laskea
hakusanaston ja malliskenaarioiden niukkuuden. Näihin
täydennystä saataneen kirjaa ja maailmaa tukevasta
verkkosivustosta.
Markku Soikkeli
