MIKA (EBELING) HÄTÄNÄ?

11. elokuuta 2001

Kauko Röyhkä sanoi jossain haastattelussa, että hän ei ole koskaan pitänyt Popedasta, koska ne on niitä samanlaisia koviskundeja jotka kiusasi muita koulussa. Aina siis löytyy rokkijätkällekin joku vertailu- kohta jonka kautta perustella oman identiteettinsä aluetta.

Mutta miten käy meille keskiluokkaisen miesmallin taakseen jättäneille, joilla on kyllä iso vapaus liikkua stereotypioiden ulkopuolella, mutta joilla ei ole oikein muuta viiteryhmää kuin epävakaa "uusi mies" - ketkä ovat meidän (kuvitellun) vapautemme toisella puolella?

Ainakin hyperkonservatiivit, joiden sukupuoli-identiteetti on niin kirjallinen ja fiktiivinen että sille voi helpottuneena nauraa. Nauru asemoi miesenemmistöön ja enemmistöön kuulumisen tunne on yhtä tärkeä jokaiselle ihmiselle jokaisen keskeisen identiteettisidoksen alueella (sukupuoli, maailmankatsomus, rotu, ikä, yk-luokka). Siksi Mika Ebeling (viime perjantain NYT-liitteessä) herättää niin suurta kutkutusta meissä "vapautuneissa" mutta vapaudestamme epävarmoissa miehissä. Mika Ebeling on sukupuolielämän Piia-Noora Kauppi, ihminen joka esiintyy niin varmana ja siten vauraana identiteettinsä edustajana (poliittinen ryhmä / sukupuoli), että hän on täydellisyydessään epämuodostunut, kuvansa oloinen.

Ihmettelen vain sitä, miksi kukaan vaivautuu kommentoimaan keltaisen lehdistön eli NYT-liitteen kaltaisen teinijournalismin luomia ilmiöolentoja, kuten Kauppi tai Ebeling? Miksi muutoin kuin että Kauppi ja Ebeling myös kiehtovat ja kiihottavat meitä täydellisyydessään. Emme halua heidän rooleihinsa, mutta haluaisimme nähdä heidät edes hetken osana omaa maailmaamme, sen kaiken epävarmuuden murentamana joka tekee omasta identiteetistämme epävakaan: yk-luokkien asemoimattomuus Suomessa tai sukupuolisen identiteetin jatkuva muutos. Molemmila elämänalueilla on niin paljon paikoilleen asettumatonta, sanoiksi saamatonta, liian helppoihin jutunaiheisiin kiteytynyttä, että toivoisimme Kaupin ja Ebelingin kaltaisten kiiltokuvien murenemisen osoittavat vastavoimien (köyhät-rikkaat, miehet-naiset) selkeyden.

Kauppi ja Ebeling kiihottavat meitä niin kuin lapsia kiihottavat nuket, joilta voi kiskoa jäseniä irti. Me vapautuneet miehet kiihotumme Mika Ebelingistä, koska emme tiedä mitä kaikkia tunteita hän herättää, enkelinkasvoinen suomenruotsalainen, jonka kiiltokuvan alla täytyy olla... jotain joka on myös "miestä". Häntä ei voi lyödä, häntä ei voi syödä, häntä ei voi koskettaa, häntä ei tarvitse edes katsoa tietääkseen, että hän on kiiltokuvansa mukainen.

Ei Hesari häntä pukenut haarniskaan osoittaakseen millainen ristiretkeläinen hän on aatteineen, vaan koska häntä on vaikea katsoa "itsenään". Mika Ebeling on kenen tahansa miehen himon kohde, koska hänestä kimpoaa pois haluava katse sitä tehokkaammin mitä yksiselitteisempää halu on. Kun lukee Ebelingin haastattelun, leviää suuri helpotus kehoon: kyllä, teksti vahvistaa että Ebeling on täysin tiedostamaton olemuksestaan, paikastaan sukupuolipe(i)lin vastakohtana: hänhän puhuu paikastaan vain negaation avulla.

Markku

Soikkelin Bittien Saaristo | Soikkelin virtuaalinen koti