"There is only hope for people who live upon islands
Where the Lowest Common labels will not stick
And the unpolluted hills will hold your echo."
 - Auden & MacNeice -

Puhdas 40

- projekti (tuleville) nelikymppisille miehille

Henkilö

Synnyin 1963, elin Kuopiossa ja koulutuin Klassikassa, suoritin sivarin Honkalammella 1983-1984, opiskelin Tampereella 1984-1990 (perus) ja 1990-1995 (jatko). Hain (ja pääsin) ainoastaan Tampereelle, koska Karppasen Eskon kuvailun perusteella tämä yliopisto laitoksineen parhaiten vastasi persoonaani. Oikeassahan hän oli. Vaikka kirjailija minusta pitikin tulla eikä tutkija ja virkamies.

Olin 4 vuotta Suomen kirjallisuuden va. assistenttina, mutta sitten Tampereen yliopisto päätti tasapainottaa budjetin ja jäädytti 1995 kaikkiaan 76 avointa virkaa (perkele!).
Olin syksyn 1995 Suomen kirjallisuuden tutkijana akatemian rahoittamassa projektissa ja sain sen jälkeen viiden vuoden assistentuurin (1996-2000) Turun yliopistosta; ylistys heille. Syksyllä 2001 aloitin kotimaisen kirjallisuuden lehtorina, välillä hoidin professuuria, kunnes viimein palasin Tampereelle, henkiseen kotikaupunkiini, 5.12.2006.
Tampereeseen olin tietysti pitänyt jatkuvasti jotain yhteyttä, esimerkiksi Kossu-palkinnon raadissa.
Keväällä 2010 olin jälleen palannut vanhaan tyäpaikkaani, Suomen kirjallisuuden yliassarin sijaiseksi, ja vuonna 2011 toimin vanhan oppiaineeni määräaikaisena professorina.
Hain uudelleen sijaisuutta vuonna 2015, mutta LTL-laitos katsoi, ettei proffan työkokemuksellani ollutkaan mitään merkitysta. Kiitos vaan helvetisti. Nyt jatkan erityisen vapaana tutkijana ja freelance-kirjoittajana.

Kotini on virtuaalinen

Aloitin virtuaalisen elämäni jo vuonna 1989, ja nykyisinkin puolet addiktioistani on tietokoneita ja toinen puoli kirjoja. Muulloin runoilen tai istun elokuvissa. Varsinaista kotia minulla ei ole koskaan ollut (yeah). Jokunen urpo mutta harva tuntee maailmani., joihinkin ainutlaatuisiin vierusmaailmoihin minulla on ollut ilo tutustua roolipeleissä.

Minut tunnistaa siitä, että olen se maalaisimman näköinen urbaani retkeillessäni kaupunkien välillä. 1.6.1998-15.12.2002 asuin Helsingin Heikinlaaksossa ja kävin töissä Turussa, Turussa asuin 16.12.2002-4.12.2006.

Joulukuussa 2006 muutin Saaran kanssa Tampereen Kalevaan, keväällä 2007 asuimme pari kuukautta Budapestissa.
Maaliskuussa 2008 muutimme Tampereen eteläosaan Kotipehku-nimiseen rivitaloyhteisään. Samaan aikaan perheemme kolmanneksi jäseneksi hyväksyttiin Alma Soikkeli, jonka vuoksi olin vanhempainvapaalla 23.12.2008 saakka.
Vuoden 2010 alussa muutimme takaisin Kalevaan koko perhe ja perustimme uuden kulttuurisalongin.

Omat toiveeni eivät ole enää suuntautuneet luontoon tai maaseudulle. Harrastukset ja työtkin liittyvät yhä enemmän fantasian ja scifin ympärille. Liityin muutama vuosi sitten Vasemmistoliiton jäseneksi, mutta muuta omaa joukkoa en ole maailmasta löytänyt.

Kesällä 2007 julkaisin esikoisteokseni Marsin ikävä ja samana syksynä esseekokoelmani Hyvästä on helppo pitää.
Tarkoitukseni on jatkaa niin fiktiivisten kuin tietoteosten julkaisua, sikäli kun jostain apurahoja riittää.
Ja vaikkei riittäisikään. Uusimmat tietokirjani julkaisin 2015-2018: Tieteiskirjallisuuden käsikirjan, Tieteiselokuvien käsikirjan, romanssitutkimuksen Tuttua lemmentouhua sekä Rakkauselokuvien käsikirjan. Helmikuussa 2019 ilmestyy Axu Jokisen väitöskirjasta editoimani tietokirja Isänmaan miehet.

Yliopistojen kanssa en ole enää missään tekemisissä: vapaa tutkija on niille selvästikin halveksittava ja pelottava olento, joka ei suostu noudattamaan teoriakartellien sääntöjä. Armonpalana saadut viimeisimmät apurahani ovat syksyllä 2017 tuet romaanin tekemiseen ja sotakirjallisuuden tutkimiseen. Mieluusti jatkan niitä tänä vuonna, niin kauan kun motivaatio kestää tämän silpputyöläisyyden kanssa. Vuonna 2018 en saanut yhtäkään apurahaa, joten vapaus maistuu rappuralliin juuttuneelta saappaanpohjalta.

Telkasta en ole enää tuttu, koska YLE uudisti minut pois Kirja a&ö -ohjelmasta 14.3.2000.
Syitä poistamiseen olen esittänyt julkisesti.

Luen myös mielelläni palautetta kotisivujeni sisällästä ja muistutan, että soikkeleita on paljon muitakin kuin sukulaisiani ja ettei kukaan muu ole vastuussa mielipiteistäni kuin minä itse.