============================================================== Lyhyesti: "Räjähdyspisteessä" ("Blown away"?) on epätasainen yhdistelmä sarjamurhaajan jahtaamista, etnistä pähkäilyä (miksi mustat järjestävät parhaat juhlat hautajaisiksi?) ja actionrallia. Näyttelijäkaarti ei toimi yhteen ja muutenkin leffa on lähinnä lopahtamispisteessä, milloin ei pommimies ole ehtinyt miljööseen ensin. Tarinan tapainen on koottu pommeja purkavan sankarin ja tämän menneisyydestä ilmestyvän megaälykkään terroristin kamppailusta. 100 celsiusta heikompi kuin saman kuvion "Tulilinjalla". ============================================================== Mitä hyvää voi suositella elokuvasta, joka alkaa suttuisesti, etenee rytmittömästi ja lataa tollon lopetuksen? Voi sanoa: jätä suosiolla väliin. Sääli sinänsä, kun tätä elokuvaa on kuitenkin tehty pohditummin taiteellisin intressein _per kohtaus_ kuin jotain "Speediä", jossa kelpaa suoraviivaisempi tekninen leffanteon taituruus. Mutta kun leffoja tehdään leveältä liukuhihnalta, ei projektia onnistuta pelastamaan edes (sydän/aivo?)leikkauksella. Mainonta yrittää vielä parhaansa, ja sitä sellaista voisi sanoa kuluttajan petkuttamiseksi. Mitähän kuluttajasuoja-asiamies sanoisi jos tekisi kantelun elokuvakokemuksen ja sitä koskevan mainoksen viihteellisestä ja esteettisestä etäisyydestä? Voisi hyvin kuvitella miten käsikirjoittajat ovat katselleet hämillään "Blown awayn" lopputulosta, viittailleet mitä oli "Näkymätön vihollinen" ja "Uhrilampaat", ja että sitten "Batmanin paluun" ei ole pahiksessa hyödynnetty ilkeän leikkijän, triksterin osuvuutta amerikkalaisen alitajunnan pöpöpahiksena. Ohjaaja lie vastannut, että tämä muistetaan ja onhan niiden edellisten menestysten aineksia tuolla ja tuolla. Kyllä ne vielä joku nitoo yhteen. Jos ei muu niin katsoja. Mutta jossain vaiheessa jälkivalmistelusta huolehtivat osapuolet ovat kyllästyneet katselemaan kokonaisuutta, jonka ominaisluonteesta ei kellään ole selvää käsitystä ja nitoneet kohtaukset kasaan mitenkuten. Ei edes ohjaajalla, ilmeisestikään, ole ollut varmuutta miten paljon hän haluaa panostaa jännitykseen tai toimintaan, miten paljon perustella henkilöiden luonteita, joiden suhteista juonen draamallisuus syntyy. Paras siis hoitaa ihmissuhteiden kuvaus puhelimissa, onnistuihan se hienosti "Tulilinjallakin"? No mitäs ja kukas draamallisuutta kaipaakaan, kun tarkoitus on tehdä actionia? Jokainen hyvää leffakokemusta kaipaava, uskon. Jos löytää sen jonkin tenhoavan fiiliksen "Näkymättömästä vihollisesta" ja "Uhrilampaista", mutta "Blown away" on kylmää imua, mekaaninen blowjob, elokuvataiteen huoraami$ta. Pommien varassa tikittävä juoni on raymondchandler-estetiikkaa, jossa toiminnan laimetessa pistetään sisään mies ase kädessä. Jotkut leffat taitavat sellaisen kerronnan, esim. "Speed", mutta Stephen Hopkins, "Blown away"-mokauksesta vastaava ohjaaja ei. "Gotta go between your legs, Nancy" Lisäksi filkka on rasitettu Jeff Bridgesillä, joka sopii traagisen ja hilpeän välillä keinuvaan rooliinsa yhtä osuvasti kuin Schwarzenegger Lassieksi. Jeff Bridges on kyllä sopivan ikäisen oloinen, nuoruuden hukannut ja vanhuuteen kypsymätön, mutta enimmän aikaa hänessä hehkuu edellisen leffansa, "Pelottoman" kohtalouhmakas rooli. Hyviksen hahmo sisältää yhtä paljon jäsentymätöntä ainesta kuin leffan kertomus. Miksi hyvis pelkää ja halveksii mustaihoista työnsä jatkajaa? Mikä on hänen paikkansa etnisen irlantilaistaustan ja monikulttuurisen työpaikkansa välissä - miten hän on ollut kuka on ennen kuin hän on löytänyt elämänsä pupuliinin ja saanut moraalin hollywoodtaivaan lahjana? Henkilöohjaus vihjailee, että perusteet näille hyviksen epävarmuuden ilmauksille selitetään toisaalla. Juuri nämä osuudet leffaa levänneevät sitten leikkaamon lattialla. Leffassa on vieläpä yksi hälyttävän amatöörimäinen kohtaus, jossa jatkumon illuusion katkaisee räikeän selvä valaistuksen ja säätilan muuttuminen. Ei ole ollut varaa mennä kuvaamaan kohtauksen alkua uudestaan? Että katsojat eivät sittenkään välitä kuin actionin latautumisesta tässä tällaisessa kohtauksessa? Väärin. Elokuvan lapsellisuudet pommien sijoituksessa ja laukaisukytkimen purkamisessa ovat luku sinänsä. Mielikuvitus on laukannut batman-henkeen, että vimpaimet ovat ihania an sich. Ohjaaja on tajunnut kyllä viedä pommeilla viritetyn tuttuuden vieraannuttamisen (katso ympärillesi kodissasi! mikä tahansa voi räjähtää!) kylliksi pitkälle. Ihmiset kulkevat tutuimmassa maailmassa varpaisillaan. Vaan taaskaan hän ei tiedä ja malta rytmittää tarinaansa, koska ei tiedä millaista tarinaa hän lopultakin kertoo. Ohjaaja ei tiedä korostaako jännityksen huippuhetkellä hyvistä nippanappa pelastamassa perheen vai hänen luotettavuuttaan vimpaimien taltuttajana, poikamaista uhrautuvaisuutta vai isällistä varmuutta. Tässä on hyvis James Dove, jolla ei ole arvoja - joka _ei_ löydä ryhmää josta saisi moraalinsa. Mielenkiintoisesti tämä arvottomuus heijastuu siihen miten epävarma leffan kertomus on yrityksissään ylittää rotujen, valkoisen hyviksen ja mustan sidekickin, rajat. Ainoa lähde ja tuki hyviksen arvoille on isäpappa, jolta tuleekin tän leffan ainoa tematisoiva repliikki: silloin on aika lopettaa, kun alat miettiä onko aika lopettaa. Ja niinhän se on, tai muuten kaikki on jo blown away miehen toiminnassa (mikä on aivan eri asia kuin tyhmä suomennos nimelle, "Räjähdyspisteessä"). Huvittavaa kyllä, hyviksen isää esittää Jeff B:n isä Lloyd Bridges. Ehkä tää filmi onkin heidän mittatilaustyönsä? Aiemmin isi&poika esiintyivät yhdessä ainakin "Tuckerissa". Tällaisen leffan pahin spoileri on sen traileri. Kun leffan kohtaukset eivät ota niveltyäkseen toisiinsa, niin sen esteettisestä koherenssista vastaa (taas kerran) pyrotekniikkaryhmä. Kunnia siis Clay Pinneylle, erikoistehosteohjaajalle! Joko muuten kuulitte, että vuoden 2012 Bostonin olympialaisissa on näytöslajina pyrotekniikka? Jokunen lihaksikas stuntti painelee tulipallojen välissä ja ikuistaa maalikameralle suorituksensa. Siinä meille uusioleffaa. Leffan pelastamisessa auttaa myös Tommy Lee Jones räväkkänä pahiksena - enemmänkin hänestä olisi saanut irti, etenkin suhteessa tarinan pupuliiniin, jota esittää bridget fonda -klooni Suzy Amis, hyvin esittääkin, kypsemmin kuin muottinsa pystyisi tai vastanäyttelijänsä kykenee. Paras näyttelijäsuoritus on Forest Whitakerin (Bird; Crying Game; Good Morning, Vietnam; Platoon) sidekick. Hän kun olisi ollut pääroolissa (mustana irkkuna? ei vaan ex-ruandalaisena vapaustaistelijana!) niin filkkaa voisi jopa suositella. -- ################## "Lapsia ei saa päästää niskan päälle tai muuten ######### # M.G. Soikkeli # ne vievät koko pään tai ainakin kaivavat silmät # o o # # csmaso@uta.fi # sieltä, kuten novellin nuorelle Vicky-rouvalle # -v- # ################## tapahtui." ######### Soikkelin elokuva-arkisto