Markku Soikkeli

HYPPELEHTIVÄ HISTORIA ROMANTIIKAN JÄTTILÄISISTÄ

 
Eva Maria Korsisaari: Tule, rakkaani!
Teos 2006

Jos intohimoinen rakkaus ylittää kaikki maalliset rajat, niin miksei 
myös sukupuolten välistä eroa? 

Rakkaustarinat ovatkin aina leikitelleet idealla rakastavaisten 
sulautumisesta uudeksi olennoksi. Tällaisissa tarinoissa lempi 
tekee naisen ja miehen tasaveroisiksi, joskin samankaltaisuus on 
usein kuvattu ainoastaan miehenkaltaisuudeksi.

Eva Maria Korsisaaren väitöskirja Tule, rakkaani! käsittelee 
rakkaustarinoita tasavertaisuuden idealisointina. Hän pyrkii 
löytämään sen, mikä intohimoisen yhteensulautumisen 
kuvitelmassa olisi naisenkin kannalta mielekästä eikä palvelisi 
patriarkaalisen yhteiskunnan "samuuden taloutta".

Tutkimuksena kirja on rohkean poikkitieteellinen ja rakenteeltaan 
poikkeuksellisen kokeileva. Tyyliltään se on kaunopuheisempi 
kuin humanistisetkaan tutkimukset ovat tavanneet olla. 

Tutkimuksen ajallinen kaari yltää Platonista ja Raamatusta aina 
Harlekiini-romansseihin, mutta ei yhtäjaksoisesti vaan 
hypähdellen aikakaudesta ja lajityypistä toiseen. 
Rakkauskirjallisuuden moninaisuuteen tutustuakseen on syytä 
avata ennemmin vaikkapa Hämeen-Anttiloiden Rakkauden atlas 
(2005).


Naisen oma retoriikka

Korsisaaren tutkimuksen parhaat osuudet tekevät ymmärrettäväksi 
romanttisten virtausten intiimihistoriaa. Suullista perinnettä 
edustaa Raamatun "Laulujen laulu" ja antiikkia Platonin dialogit, 
englantilaista romantiikkaa Percy Shelley; viihderomantiikka on 
lähinnä varoittavan esimerkin asemassa.

Ranskalaisen kirjallisuuden ja etenkin hovi- eli trubaduurilyriikan 
tuntijana Korsisaari on omimmillaan. Naispuolisten 
hovirunoilijoiden erilainen tyyli ei tutkijan mielestä johdu 
pelkästään sukupuolirooleista, vaan pyrkimyksestä sellaiseen 
dialogiin, joka ei ollut mahdollista muualla keskiaikaisessa 
yhteiskunnassa.

Vaikeammin lähestyttäviä, ja fenomenologialle tyypillisen 
hämäriä, ovat filosofiset katkelmat näiden historiapalojen välissä. 
Korsisaari ei kerro miten hänen esimerkkiteostensa välille 
muodostuu jatkumo, vaikka hänen tärkein kysymyksensä on 
sukupuolieron merkitys nykyajalle. Muutenkin tutkimus pyrkii 
lähinnä vahvistamaan esikuvansa, filosofi Luce Irigarayn 
ajatuksia.

Tutkimuksen poliittisena tavoitteena on päivittää 
naiskirjallisuuden ja "naisen retoriikan" historiaa, naistekijöiden 
osuutta sukupuolten vuoropuhelussa. Tavoitteena on löytää 
lemmenkuvitelmista nainen ja mies, jotka merkitsevät fiktion 
sisällä enemmän kuin oman aikansa sukupuoliroolit 
mahdollistavat. 

Toisaalta Korsisaari ei lainkaan selitä käytettyjen kertomistapojen 
tai lyyristen muotojen merkitystä kuvitelmien sisällölle. Eniten 
tulkintatilaa sukupuolten dialogille löytyy mieskirjailijan, Eugène 
Guillevicin eroottisista säkeistä kuten "Meillä on hyvää aikaa/ olla 
vain me kaksi// hyväilemässä ääriämme".

Mitä lähemmäksi tullaan nykypäivää, sitä vaikeampi rakkautta on 
määritellä erillisenä maailmana. Modernissa yhteiskunnassa 
romanttinen rakkaus on niin arkipäiväistynyttä, että sitä voidaan 
harrastaa kuten postimerkkien keräilyä. 

Markku Soikkeli

--