Kolmas, mytologisuudesta harhautunein merkitys "myyttiselle" on kulttuurintutkimuksen piirissä ja sillä viitataan - merkitystä tarkemmin ajattelematta - tiettyyn lukutapaan tulkita kulttuurin tuotetta. Tässä tapauksessa "myyttisen" suhteesta tulkintaan ei olla selvillä. "Myyttistä" käytetään arvottavana attribuuttina tai "myytti" toimii arvona (vrt. Barthes).

Kulttuurin vastaanottajilla on kolme kompetenssia kulttuurituotteisiin: melodraamallinen, realistinen ja myyttinen.

Myyttisessä tulkinnassa vastaanottaja hyväksyy yhtä aikaa kaksi vastakkaista tapaa lukea kulttuuria, melodraamallisen ja realistisen. Tällaisia "myyttisiä" kulttuurin tuotteita ovat olleet esimerkiksi "Kalevala" ja "Seitsemän veljestä", vaikka tavalliselle lukijalle niiden myytit aukeavat enimmäkseen mytologisina elementteinä. Viihteessä tällaisella mytologisella sisällöllä on suora yhteys historiallisesti myyttiseen ja jopa arkkityyppiseen inhimilliseen perintöön. Esimerkiksi jotkut seikkailuelokuvat sijoitetaan realistiseen aikaan ja paikkaan, mutta tapahtumia voidaan seurata vain jos melodramaattisella kompetenssilla hyväksytään sankarin myyttiset kyvyt.

Reseptioestetiikan näkökulmasta voisimme puhua
eläytyvästä (empaattisesta) lukijasta
etäännyttävästä (arvioivasta) lukijasta
edellisten synteesistä
Synteesiin pystyvä lukija on "tasapainossa empaattisen ja arvioivan lukemisensa kanssa" (Elisabeth A. Flynn). Kyseessä on silloin enemmänkin sisällöltään myyttisen kuin mytologisen elementin hallitsema teos, vaikka lukukokemusta jäsennettäisiin jälkimmäisen perusteella (esimerkiksi Kalevalan tulkinnoissa). Mytologinen elementti auttaa tuttujen motiivien avulla lukijaa(/katsojaa) lyhentämään esteettistä etäisyyttä tekstiin, koska esteettinen etäisyys on riippuvainen lukijan motiivihierarkiasta (Karkama).

Hieman samanlaiseen myytin selitykseen päädyimme tuossa aiemmin tulkitessamme, että myyttinen on melodraamallisen ja realistisen lukutavan tai eläytyvän ja etääntyvän lukutavan yhdistäjäksi. Tällä perusteella tietynlaisen myytin liittymistä tietynlaiseen lukemiseen voisi tulkita erilaisina samaistumisina luettuun. Mytologinen elementti auttaa ihailevaan samastumiseen, mutta tarvitaan myyttinen elementti sympaattiseen/katharttiseen samastumiseen (Hans Robert Jauss).

Tällainen sympaattinen samastuminen teoksen myyttisiin elementteihin voi mennä niin pitkälle, että myyttinen tarina luetaan realismina. Esimerkiksi kirjallisuudentutkijat ovat mieluusti lukeneet myyttiset elementit eläytyen ja tulkiten ne realismiksi. Sellaiset teokset, jotka ovat nousseet klassikoiksi suomalaisessa kirjallisuudessa, kuten "Seitsemän veljestä", "Rautatie", "Ryysyrannan Jooseppi" tai "Täällä Pohjantähden alla" kertaavat myyttisellä tasolla samaa ongelmaa: primitiivisen ja modernin yhteentörmäystä. Realistisia tapahtumia voidaan lukea romanttisella mielihyvällä, koska teokset tarjoavat myyttisen kontekstin - kukin omalla tavallaan - realismin melodraamalliseksi tulkinnaksi. Suurinta mielihyvää meille suo sellainen taide, joka esittää uskottavasti kulttuurin ja luonnon ristiriidan sovitettavuuden, idyllin; emme tällöin tarvitse psyykkistä energiaa selittääksemme ristiriidan itselle. "Seitsemässä veljeksessä" myyttiseen taustaan viitataan pienoiskulttuurin syntymisellä maagisesta seitsemän miehen voimasta, "Rautatiessä" fantasiallisella matkalla, "Ryysyrannan Joosepissa" päähenkilön asettumisella muiden sosiaalisen jähmeyden yläpuolelle ja Joosepin suhteessa jumalakertojaan. "Täällä Pohjantähden" alla vakuuttaa myyttisyyttä kuvatessaan eeppisellä monumentaalisuudella kehityksen väistämättömyyttä yksilöiden toimien yläpuolella.

Tästä takaisin