=============================================== Lyhyesti: "Englantilainen potilas" on lahja kaikille, jotka ovat kaivanneet pitkää ja polveilevaa tarinaleffaa, samanlaista kronikan jähmeyden välttävää elämänkausikuvausta kuin "Olemisen sietämätön keveys". Hyvät näyttelijä- valinnat ja muutama muistoihin jäävä kohtaus; tämän kertaa vielä videolta. Lempeää lempeä. =============================================== "How can you smile, pretending as though your life hadn't capsized?" Afrikka, lentäminen menneisyydestä pakenemisena, kolmiodraama sodan keskellä - onhan se toki lähellä "Casablancaa", vaikka useammalla tavalla "Englantilainen potilas" poikkeaa tuosta leffafriikkien jumaloimasta klassikosta, jonka jokainen kohtaus on muuttunut alan ikoniksi, kuin muistuttaisi sitä. "Englantilainen potilas" ei tarvitse esikuvaksi asetetun filkan draamallista yhtenäisyyttä sen paremmin ajassa (muutama päivä) kuin paikassa (lähinnä Rickin kahvila), vaan rakentaa kaksinkertaisen arvoituksen viiden henkilön suhteista, vieläpä siten että nuo arvoitukset liittyvät toisiinsa "englantilaisen potilaan" kautta. Toisaalta tarina kommentoi ujostelematta "Casablancaa: päähenkilöt Laszlo Almasy ("Engl. potilas") ja Victor Laszlo ("Casablanca") tuskin mahtuvat sattumalta Afrikankaan kokoiselle mantereelle. 12 oscarin ehdokkuus tuntemattoman ohjaaja Anthony Minghellan yllätysfilkalle on tietysti liioittelua, ja antaa leffasta suureellisen kuvan. Pidin kovasti juuri siitä, että tämä leffa ei paisutellut niitä kohtia tarinaa, joihin olisi saanut helposti mahtipontisuutta ja suuren hetken tuntoja - esim. rakastavaisten yllättäviin kohtaamisiin. Päinvastoin, leffa tuntuu kuvittavan (Michael Ondaatjen) romaania kuin kyse olisi kokonaisesta kirjasarjasta, antaen sille mittasuhteita ja raameja yhdistää erilaiset kulttuurit kaikille vieraalla maaperällä. Voi tietysti hyvällä syyllä kysyä, että missäs se Afrikka näkyi tässä leffassa, mutta sekin tuntuu sopivan _tämän_ filmin tunnelmaan: Afrikka on edelleen kuin ihmiskunnan hylkäämä eräseutu, jossa toisilleen rakkaiden ei tarvitse ponnistella ymmärtääkseen tunteitaan, tai toisiaan. Tunnelma on oikeastaan sellainen kuin tarinan henkilöt tietäisivät olevansa oman aikansa viimeiset edustajat. Sama, hieman surumielinen sivistyksestä pois laahustamisen tunnelma kuin "Suojaavassa taivaassa". Vaikka Eurooppa roihuaa, on oltava oikeus edelleenkin jatkaa omaa taivalta poispäin sivistyksen ja sosialisoivan moraalin vaateista; oikeus myös rakastua ja rakastaa ilman sitoutumista romanssin oletettuun altruismiin. "Englantilaisen potilaan" ensirakastajat ovat miellyttävän varttuneita ja eläneen oloisia hahmoja, kiitos Ralph Fiennesin ja Kirstin Scott Thomasin mutkattoman esiintymisen. 35-vuotias Fiennes jatkaa komeiden roolien sarjaa ("Quiz Show", "Schindlerin lista") ja Afrikkaankin hänellä näkyy olevan kiinnostusta: takana on rooli tv- leffassa "Dangerous Man: Lawrence After Arabia" (1990) ja edessä kertojaääni leffassa "Prince of Egypt" (1998). 37-vuotiaalla Thomasilla on puolestaan takana pitkä lista esiintymisiä, mutta vasta tämä leffa näyttäisi nostavan hänet leffahistorian isojen starojen joukkoon; aiemmasta tuotannosta muistanee "Vaarallisen tehtävän" (1996) Sarahina tai "Neljien häiden ja yksien hautajaisten" (1994) Fionana. Juliet Binoche ja Willem Dafoe tuovat puolestaan liian naamaroituja kytkentöjä muihin elokuviin, että he sopisivat tällaiseen hylättyjen rintamien autiuteen: heidän myötään tarina alkaa näyttää isommalta ja asetelmallisemmalta. Ilmeisesti kuuluu, esimerkiksi, Binochen työsopimukseen, että hänellä on oikeus tulla kuvatuksi ainakin kerran vastavaloon toinen olka paljaana ja toisen jalkansa ryhtiin nojaten, pohdiskelevan eroottisena suppusuuna. Kaunista ja kulunutta. Mitä leffa ei kuitenkaan muuten ole. En ole lukenut vielä romaania, mutta miltei veikkaisin, että "Olemisen sietämättömän keveyden" tapaan tämä filmatisointi säilyttää kiinnostavuutensa: miten aikatasot on sovitettu, miltä mietiskeleväisimmät, dialogissaan haastavimmat kohtaukset tuntuvat näyttelijöiden elävoittäminä. "Englantilainen potilas" kun on yhtäälle ihmisen juurettomuuden ylistystä ja toisaalle itsevalittujen sitoumusten pohdiskelua. -- ################## "Minä toivon, että luettuasi tämän sinä etsit ######### # M.G. Soikkeli # viisautta, arvokkuutta ja myötätuntoa itsessäsi # o o # # csmaso@uta.fi # ja niin tehdessäsi saat nämä siunaukset esiin # -v- # ################## myös muissa." -Al Davison- ######### Soikkelin elokuva-arkisto